Kultaa ja mirhamia

Näitä voisi luulla siskoni löytämiksi, mutta tällä kertaa kultainen muovipeili ja kynttilänpidikkeet tulivat taloon miähen mukana. Säänkestävinä päätynevät ulkohuussiin.

Ebba Masalinin orvokki

Ostamassani vanhassa opetustaulussa esittäytyy orvokki.

Tiput ja kukat

Posliinivati on vähän halki ja oli siksi joutunut käyttämättömäksi entisen omistajansa komeroon - josta se onnekseni kulkeutui minulle. Vaikken suuri vaaleansinisen ystävä olekaan, on astian kuvioissa ja niiden värissä jotakin aivan kamalan hienoa. Krumeluuri on pieninä annoksina hyvä asia.

Peltiä ja emalia

Eilinen kirpputorikierros tuotti kaksi hienoa löytöä: vanha kookas Quality Street -peltipurkki ja kukikas emaliastia. Peltipurkin hakaisija on noin 25 cm ja korkeuskin parikymmentä, siihen mahtuu hyvin keittiövälttämättömyyksiä. Kaunis punakylkinen emaliastia oli löytöjen löytö - se löytyi ILMAISEKSI osto- ja myyntiliikkeestä josta aiemmin ostin nojatuolin.

Portaissa

Kah näin elegantti on porraskäytävä yläkerran makuuhuoneen ovelta käsin katsasteltuna. Ikkunasta näkyvää huurteista peltoa kehystää talon alkuperäinen violetti pitsi-ihme. Ikkunan alitse kulkeva johto on maallikon näkemys sähkötöistä; sähköistämättömään makuuhuoneeseen "vedettiin sähköt" pujottamalla jatkojohto seinässä valmiiksi olleesta reiästä. Eipä tarvittu sähkömiestä :)

Vaan eiköhän se tähänkin kalseuteen joulu tule, kun ikkunalaudalle asettaa kynttelikön.

Raakalautaseinät

Ihanat Liivia ja Maijja kun kehuitte mun raakalautaseiniäni toissapostauksen kommenttilootassa! On tunnustettava että seinien tyylin takana ovat laiskuus ja pihiys. Loppuunvirttyneet, neljän eri tapetin peittämät pinkopahvit oli kiinnitetty seiniin käsintaotuilla nauloilla, joiden kaksi päivää kestänyt irtinyppimisurakka oli hikinen. Homman edetessä alkoi viitseliäisyys karista ja uusien pinkopahvien laittaminen taikka seinien levyttäminen ja tapetoiminen tuntua liian vaivalloisilta vaihtoehdoilta. Raakalauta pölisi pirusti ja oli kovasti tikkuista, joten pintaan oli jotakin keksittävä. Tavallinen ja halpa lateksimaali sitoi mukavasti tikkuisuutta ja sen osan vuosikymmenten pölyistä, johon imuri ei pystynyt. Tykkään lopputuloksesta hurjasti minäkin - vaikka äitini jaksaa aina seinien "keskeneräisyydestä" huomautella...

Kinkkudilemma

Tiskivesi kiehuu hellalla. Punaoranssi emalikattila löytyi talosta ja on osoittautunut tuikitarpeelliseksi. Kuvaa katsoessani muistin että unohdin mitata uunin tilavuuden. Sopivankokoisen kinkun osto täytyy nyt suorittaa näppituntumalla; turhan pienihän se ei missään tapauksessa saa olla.

Maanantai

Maanantaiväsymystä. Keittiön terästaso on noudettu ja odottaa perillekuljetusta, kokoamista ja puleerausta. Samojen toimenpiteiden tarpeessa taitaa olla tämä syysuupunut blogistikin :) Pari viikkoa vielä, sitten asetun painavan täkin alle vihreään taloon ja luen kasapäin sisustuslehtiä ja letkeää kirjallisuutta. Nousen sängystä ainoastaan hakeakseni jääkaapista siipaleen sinappihunnutettua kinkkua.

Yläkerran makuuhuoneen valkoinen yöpöytä on löytynyt joskus markka-aikaan muistaakseni Helsingin Forumin kirppikseltä.

Keittiön kimppuun

Autioon kyökkiin on pikkuhiljaa alettava keksiä pöytätasoa ja säilytystilaa; joulun kokkaus- ja tiskausurakka tuskin onnistuu pelkällä ruokapöydällä. Lattialla ajelehtivat keittiötarvikepussit ja astialaatikot tyhjenivät jo näppärästi olohuoneesta siirrettyyn kaappiin. Pöytätasoksi ostin huutonetistä ikealaisen, kaapillisen terästason, joka saa vielä ennen käyttöönottoa pintaansa uuden maalipinnan. Halvan hintansa ansiosta ei haittaa vaikka se olisi käytössä vain tovin. Vasta kun teräsihme on paikallaan rintamamiestalon keittiössä, tietää varmasti onko se hutiratkaisu vaiko juuri sopiva kontrasti kaikelle vanhalle.

Romantillista

Valkoinen lipasto kaikkine päällisineen muutti olohuoneesta makuuhuoneeseen. Seinällä sen yläpuolella kehyksissä vanha kyltti jonka kehoitus on näinä aikoina taas paikallaan.

Jouluvaloja

Keittiönkin atmosfääri on muuttumassa hyvää kyytiä sinisen kalseasta joulukkaaksi.

Ruusuja ja samettia

Pitää korostaa sitä mitä ei voi peittää: inhokkiruusutapetti pääsi valkoiseksi maalattuihin vanhoihin koukerokehyksiin. Turkoosin ruokalepotäkin vieressä siskolta nyysitty vanha KOM-teatterin samettiverho, jonka ripustan ikkunaan het kunhan löydän sopivan verhotangon.

Järjestystä mökkiin

Lavastin alakerran makuuhuonetta kaikenkaikkiaan siivommaksi joulua silmälläpitäen. Ylimääräiset huonekalut soviteltiin muihin huoneisiin, Garland-jalkalamppu tällättiin nurkkaan, Tantsutyynyt kannettiin yläkerrasta Ikea-sohvalle. Lattialla lepääviin matkalaukkuihin menivät varapeitot ja -tyynyt mukavasti piiloon. Turkoosi täkki jätettiin sohvalle joulunajan ruokalepoja varten.

Matkalaukkuhulluus

Sain siskolta matkalaukkuhulluustartunnan (ihastelin taannoin kyläillessäni hyllyn päällä lepääviä laukkuja) ja tulin ostaneeksi kolme vanhaa kapsäkkiä kun edukkaasti sain. Kannoin kaksi niistä ruususalonkiin ja yhtäkkiä huone alkoikin imeline tapetteineen näyttää aika kivalta - vähän kuin joltakin vanhalta mustavalkoiselta valokuvalta.

Ärsykehaaste

Jutta haastoi kuvien kera kertomaan kodin ärsyttävimmästä kohdasta. Kodiksi kelvannee kesäkotikin, joten vihreän talon eteinen pääsee esittelyyn. Tunnen suurta sympatiaa kyllä Jutan kellariangstiakin kohtaan, onhan omanikin kuin pommin jäljiltä - yhtälailla olisin voinut kertoa kauhukellarista minäkin. Vaan olkoon vuoro eteisen!

Tambuuriin en ole vielä koskenut remonttiaikeissa lainkaan, lattialla on edelleenkin talon edellisten omistajien räsymatto joka on pesty varmaankin hyvän matkaa parikymmentä vuotta sitten. Lattialaudat on muinoin maalattu vankilanharmaiksi ja maali on suurilta osin kulunut/pinttynyt tunnistamattoman likaiseksi. Pinkopahvit ponnistelevat irti seiniltä ja sekalaisia remonttivaatteita kannattelee universumin rumin naulakko.

Mutta kun oikein rajaa katseensa ulkopuolelle epäesteettisyyden, on eteisessä jotain viehkoakin. Kauniin vihreä vanha tapetti, simppeli opaalilasinen valaisin, hienot valokatkaisijat ja oviaukkojen leveät listat. Ehkei tarvitakaan muuta kuin valkoista maalia kattoon ja lattian fiksaus?



Ja halukkaat, osallistukaahan haasteeseen: Laita blogiisi kuva ja selitys siitä paikasta/asiasta kodissasi mistä et pidä. Mikä sinua ärsyttää/hävettää/mihin haluat muutoksen. Sen jälkeen haasta 5 muuta blogia esittelemään heidän ärsytyksiään (minä haastoin nyt kaikki :).

Nojatuolikaunotar

Eräässä osto- ja myyntiliikkeessä silmääni osui tällainen sammalenvihreällä sametilla verhoiltu kaunismuotoinen nojatuoli - ja koskapa en saanut sitä mielestäni kahteen päivään, kävin tinkimässä sen omakseni. Neljänkympin hintaa tullee vielä korottamaan joku vaaleanpunainen, tuoliin sopiva tyyny. Kuvassa tuoli on vielä ostopaikassaan, mutta päätynee vihreän talon olohuoneeseen.

Kiitokset Jutalle haasteesta, palaan siihen aivan pian :)

Joulutunnelmaa vailla

Sisko sisustaa jo täyttä häkää joulua omaan taloonsa. Vihreän talon jouluväritys on toistaiseksi silkkaa koleaa Ikeakassin sinistä. Viikonloppuna pakkaan autoon kuusenjalan ja jouluvalot - sitä seuraavan kerran vihreään taloon mennään joulunviettoon ja kaiken pitäisi silloin olla kinkunpaistoa vaille valmista. Pitää purkaa kasseja ja pahvilaatikoita ja sijoitella tavaroita oikeille sijoilleen, laittaa pihakuuseen valot ja lattioille mattoja. Ripotella lisää kynttilöitä sinne ja tänne. Mitään varsinaisia joulukoristeita en juurikaan harrasta, paitsi kuusessa - siihen ripustetaan tänäkin jouluna siskon joulupuusta yli jääneet hilut.

Syksyn kelmeää valoa

Keskeneräiseen ruususalonkiin kannettiin toistaiseksi huonekaluja, joille ei muualla ole sijaa. Runkopatjasängystä suunnittelen pyörillä varustettua loikoiludivaania ja keittiössä ennen palvellut pöytä päätynee olohuoneeseen, kunhan siellä pyörivät huonekalut löytävät sijansa.

Kipot, kupit ja purkit

Talon kellarista löytyneeseen Riihimäen lasipurkkiin uunin päälle on kertynyt kuohuviinipullojen korkkeja. Pino on vielä pieni, keräily hoksattiin aloittaa vasta loppukesästä. Kuivaa kuohuviiniä juodaan talossa aina kun kohdalle sattuu pienikin tilaisuus palkita taikka hemmotella itseään - useimmiten mitään erityistä syytä sen lipittämiseen ei edes tarvita.

Kynttilänjalkoja on kaksi, ne ovat peräisin maanmainiosta "Aika vanha" -nimisestä lahtelaisesta osto- ja myyntiliikkeestä. Asuin muinoin samassa talossa missä puoti sijaitsee ja ostin sieltä yhtä ja toista mattopiiskasta lähtien. Vieläkin kismittää etten tarttunut näyteikkunassa kerran olleisiin korkeisiin Festivo -kynttilänjalkoihin, ne olisivat lähteneet pilkkahintaan.

Hämärässä

Vihreä talo on kylmillään talven, minusta on sähkön hukkaa pitää jatkuvasti lämpimänä taloa jossa käydään vain harvakseltaan. Satunnaiset talviset viikonloppuvierailut vaativat täten lämmintä pukeutumista ja kärsivällistä lämmitystä. Viimeksi käydessä oli jo pilkkopimeää kun nurkat vihdoin lämpesivät. Minä istuin illan keittiön hellan lämmössä vilttiin kääriytyneenä lukemassa sisustuslehtiä ja odotin että lämpöä kertyy.

Saunaongelma ja kärähtänyt kovalevy

Kotikoneen kovalevy otti ja rikkoutui ja bloggaaminen muuttui hetkeksi jähmeäksi. Levyltä saatiin kuin saatiinkin pelastettua yksi kansio - se jossa oli koko Vihreästä talosta otettujen kuvien arsenaali, luojan kiitos. Mutta olisihan onneksi ollut blogiin ladatut kuvat, jos muut olisivatkin kadonneet bittiavaruuteen.

Ensi kesänä pitäisi siis tilukselle saada talon kaveriksi sauna. Pohdimme ja kääntelemme saunavaihtoehtoja; valmis, koottava saunarakennus kohoaisi nopeasti, mutta toisaalta paikanpäällä rakennettavan saisi suunnitella itse. Vanhat hirret voisivat tulla rakennusmateriaalina kysymykseen, uudet eivät niinkään houkuttele. Hienoin vaihtoehto olisi tietenkin rintamamiestyylin piharakennus saunoineen ja puuliitereineen - olisiko kellään sellaista pihallaan joutilaana meille siirrettäväksi? Ja tietenkin kaikkeen tähän pitäisi kulua mahdollisimman vähän rahaa, mieluiten olemattoman vähän.

Ikisuosikkini saunojen joukossa on Aarno Ruusuvuoren Marimekolle suunittelema Marisauna. Se suunniteltiin yhdessä päivässä pystytettäväksi ja mukana tulivat kylpemistarpeet kylpytakeista palasaippuaan. JAivan tuskitta ei 60-70-lukulainen pelkistetty muotokieli ehkä kuitenkaan istahtaisi rintamamiestalon kylkeen... (Kuvat tuolta.)

Hitaasti hyvä tulee

Kaupunkikotini esiteltiin Trendissä pari vuotta sitten, sieltä nuo kuvat. Juttu julkaistiin aiheellisesti "nuukuusnumerossa" jossa teemana oli penninvenytys - sopii mun sisustusfilosofiaani. Olen ehtinyt tuosta asunnosta jo muuttaa pois, ja senkin jälkeen kerran muuttaa; samat tavarat ovat aina vaan kuvioissa, osa siskolla, osa vihreässä talossa ja osa kaupunkiasunnossa.

Bloggaaja esittäytyy kuvissa omalla naamallaan, mutta kätkeytyy häveliäästi muumimukin taa.

Väripilkkuja

Vihreät, punotut säilytyslaatikot Mokosta, vaaleanpunainen hatturasia lahja ystävältä.

Kuvia

Varastoissani on paljon kaikenlaisia kuvia vuosien varrelta; itsetehtyjä pieniä maalauksia ja grafiikanvedoksia, ystävien öljyväritöitä ja valokuvia, mustavalkokuvia isäpapan arkistosta, hienoja julisteita sieltä ja täältä. Kaupunkikotiin muka liian runsas ja sekalainen kuvakavalkadi levittäytyy pikkuhiljaa vihreään taloon, sitä mukaa kun sopivia paikkoja ja kehyksiä löytyy.

Osalla kuvista on tunnearvoa enemmän kuin esteettistä sellaista; kammarin yöpöydän päälle ovat päässeet isäni nuoruusvuosien hauskasti rajattu sivuprofiilikuva sekä ensimmäinen koskaan tekemäni grafiikanlehti vuodelta miekka ja kirves.

Museokaupassa

Taidemuseo Ateneumin kirjakaupan näyttelyjulistevalikoima muistui mieleeni kun haikailin yläkerran makuuhuoneen seinälle jotakin oikein kookasta kuvaa. Pyörähdin siellä tänään ja ostin kaksi Schjerfbeckin julistetta sekä yhden herkkupinkin Ville Vallgrenin, kaikki komeaa kokoa (n.70x100cm). Kauppaan jäivät vielä hienot Hokusait, ex-librisnäyttelyn kapea kollaasijuliste ja monta muuta hienoutta. Koskapa kamerajalustani on Siskolla pitkäaikaislainassa, on odoteltava valoisampia aikoja ostosten kuvaamiseen ja tyydyttävä toistaiseksi kaupassa räpsäistyyn kuvatukseen Helenen mustataustaisesta omakuvasta. Halpaa taidetta, muuten; isot julisteet 7 euroa kipaleelta.

Magnolian kukkia

Sommittelin magnoliavaloja yläkerran makuuhuoneeseen kaapin päälle, siellä ne makaavat toistaiseksi toimimattomana kaunistuksena; brittipistokkeeseen sopiva adapteri uupuu vielä. Kaapinpäällinen tuskin on lopullinen sijoituspaikka, valot tulevat todennäköisesti seilaamaan fiiliksen mukaan pitkin taloa.