Kirpputorilta lähti tänä viikonloppuna mukaan muun muassa kaksi villaista räsymattoa. Ihanan pehmeät ja lämpimät jalan alla, juuri sopivat yläkerran kammarin talviasusteiksi. Ja niin kauniin väriset että voisin pukeutua niihin; tummaa violettia ja harmahtavia ruskean sävyjä. Vitosen kipale, oi onnea. Ja vitosen maksoi muuten tuo lipastokin - tosin sen minulle myynyt ystäväni taisi ottaa sen vitosen ihan vaan symbolisena maksuna.
Peili pääsi paikalleen peilaamaan vaaleanpunaista hatturasiaa. Tai no, paikalleen ja paikalleen, tälläsin seinän ainoaan naulaan.
Vanhempien häälahjakulhot ovat harvoin käytössä mutta usein ihailun kohteena. Lampunvarjostimena tällä hetkellä toimiva lehmipaimenhattu on ihmeellinen asuste; paitsi että se sopii moitteettomasti kaikille sitä päähänsä sovittaneille, on se sisustusassessorina mihin tahansa sijoitettuna aina hieno.
Löydöt olivat harvassa kirppisretkellä, mutta laatu korvaa tänään määrän. Maailman hienoin aurinkopeili seitsemällä eurolla, se on kuin tehty vihreän talon valkoisia seiniä koristamaan. Lisäksi taasen pari lumihiutalelasia kokoelman jatkoksi. Niitä tuntuu tulevan nyt ovista ja ikkunoista, hyvä niin.
Antaa tulla, syksy. Molen valmistautunut. Lyhty vuosia sitten Marimekosta, peili vihreän talon keittiöstä ja nuo tuhannen ja yhden yön sukset ovat siskon löytö kirppikseltä.
Kesän vimmattu remonttikirmaus on taaksejäänyttä elämää ja vihreässä talossa keskitytään syöpöttelyyn, sohvalla makoiluun ja tulevan suunnitteluun. Ehkä teräksinen työtaso keittiöön tuosta kataloogista, katsotaan nyt... Taidan odotella kuitenkin vielä tovin että vastaan kävelisi käytettynä jotakin tarkoitukseen sopivaa.
Seinälle naulaan ripustettu tekokuituyöpaita ja lattialla putkiradio, molemmat talon alkperäistä varustusta.
Jotkut asiat vihreässä talossa olisivat remontoimatta valmiita. Kuistin seinien haalea roosa väri on hieno, eikä se edes juurikaan hilseile - tunnelma on kohdallaan. Mutta ikkunoiden ja lattian tilanne on huono; poiskulunut ja rapissut maali on paljastanut puun ja sille on ennenpitkää tehtävä jotakin ettei rappio etene. Remonttitoimia on harkittava rauhassa, ainakin ensi kesään. On vaikeaa korjata jotakin jo valmiiksi hyvää.
Mitä enemmän katselen kuvia ruusumakuuhuoneesta, sitä enemmän kallistun sen seinien uudistamisen kannalle. Tuo Ikean sohvasänkykin olisi parhaimmillaan sellaisten voimakasväristen tyynyjen kanssa... Harrastan harvoin petaamista, sillä myllätyt sängyt ovat niin mahtavia. Niihin voi kellahtaa pitkin päivää tuntematta huonoa omatuntoa päiväpeittoasetelman tärvelemisestä.
En osaa toimia kuviollisten seinien kanssa. Erilaisten kuvioiden käyttäminen rinnakkain ei vain minulta onnaa. Niinpä jos niitä on tapetissa, ei niitä voi samassa huoneessa olla missään muussa. Lisäksi tuo makuuhuoneen ruusutapetti saa kaiken näyttämään liian hempeältä ja äkkimakealta, sen kanssa kun ei sopuisasti yhdisty mikään kirkasvärinenkään.
Ripustamattomat maalaukset ja taulunkehykset ovat ripustamattomina melkein kauniimpia kuin säntillisesti seinälle aseteltuina. Lipaston päällä ystävän maalaamia Morandi-kopioita, seinää vasten nojallaan siskon kiiltävän valkoisella maalilla ehostamat vanhat raamit.
Makuuhuoneen takan päällä tiili vihreän talon rakennusvuodelta, isältäni saatu Morpho achilles -perhonen sekä Ikean vaniljakynttilä. Olen vaniljakynttiläaddikti, kannan noita talvisaikaan kotiin Ikeasta kahmalokaupalla.
Keittiön tuolivalikoima on vielä vajaa; pitäisi löytää sopivia jakkaroita maalattavaksi. Kaikkien tuolien sopii mielestäni olla erilaisia ja -värisiä. Pöytä on kulkenut kämpästä toiseen; ensin sen osti jostakin sisko, joka möi sen ystävälleni viidellätoista eurolla, joka möi sen parin vuoden päästä minulle viidellätoista eurolla. Aika tavallinen tarina, tavaraa tulee ja menee ja kiertää sen mukaan kuka milloinkin mitäkin tarvitsee ja kaipaa.
Mistähän saisi ostaa tuollaisia kuvan emalikulhon sukuisia kukikkaita pesuvateja? Ennen niitä löysi Kiina-sopista, mutta se katosi ensin Bulevardilta ja nyt Kampista. Aina pitää saada sitä mitä ei enää tahdo löytää.
Alan olla sinut läkkipeltiystävän kanssa ja tuntea sen tarpeet; ennen sytyttämistä on poltettava lattianrajan luukussa sanomalehden sivu, jotta veto käynnistyisi.
Tässä vielä aiemmassa postauksessa mainittu natiseva tyylikaunotar vaatekasojen osin peittämänä. Äidin jostakin haaliman pitsiliinan päädyt ovat somasti perhoskuvioiset. Sohvan päädystä on hyvät näköalat pellolle, jolla jolkottelee usein peuroja.
Siskon tavaravarastot ovat olleet monen hienouden lähde, kuten näiden kuvien matkaradion. Keskeneräiseksi jääneen viulunrakennusprojektin löysin Kuopion torin kirppispöydiltä markka-aikaan vitosella. Lontoosta hankitut ruusuvalot tälläsin tällä kertaa koriin valaisimeksi.
Komeron lattialta löytyi vanha levysoitin, joka pienen rautalankavirittelyn jälkeen toimii moitteettomasti. Kaiutin on kannessa, jonka voi pitkän johdon ansiosta nostaa esimerkiksi ikkunalaudalle niin että musiikin kuuntelu puutarhassa onnistuu. Pari viikkoa takaperin puutarhakemuissamme esiintyi tästä vekottimesta käsin Topi Sorsakoski.
Salongissa on kaksi sohvaa; kulahtanut ikealainen ja äidin keittiöstä nyysitty natiseva tyylihuonekalu. Hyvin tulevat toimeen. Nahkainen matkalaukku sohvan takana oli alunperin siskon, sitten äidin ja nyt minun. Lampunvarjostimena näemmä miehen lehmipaimenhattu. Avoimesta ovesta pilkottaa makuuhuone, jonka ruusukuvioisen tapetin säilyttämistä vieläkin emmin. Mitäköhän sen alta löytyisi...
Olohuoneen alkuperäisestä lampusta tuli aivan hyvä, kun viskasin kammottavan rumat lasikuvut pois ja korvasin osan kirkkaista hehkulampuista punaisilla. Kruunukytkimen ansiosta voi nyt salongissa pitää punaista tai kirkasta valaistusta, tai mukavanhempeää sekavaloa.
Menneenä viikonloppuna pääsin lempipuuhaani, kynttilöiden ripottelemiseen pitkin taloa. Yläkerran Porinmatti on nyt musta ja halkoja säilytetään Lahtelaiselta kirppikseltä joskus muinoin parilla eurolla löytyneessä "Naisten sairaala" -laatikossa. (Mikä ihmeen naisten sairaala?) Musta rautasänky on Ikeasta. Ja voisin tietty väittää että hyttysverkko sen päällä on maaseudulla enemmän välttämättömyys kuin ylellisyys, mutta hitot; olen aina halunnut nukkua kuin rinsessa.
Kuvia mökin olohuoneesta viime viikonlopulta. Kaupunkikäytössä kulahtanut ikeasohva näyttää kuvissa ihmeen hyvähappiselta... Taustalla vanha opetustaulu sienistä.
Valkoista sohvaa somistaa (ja suojaa) kirpputorilta hankittu koukerokuvioinen, kullanhohtoinen petauspatja.
Viikonlopun kirpputorireissu lähikaupunkiin oli tuottoisa: neljä lumihiutalelasia kahdella eurolla. Niitä on tosin parhaimmillaan löytynyt kymmenellä sentilläkin.
Ja sitten vielä mahtava, kahvin värinen pumpulitäkki. Siskon taloon tätä ensin ajattelin, mutta pitäiskö sittenkin ite... Hintaa 5 eur ja kunto erinomainen.
Vihreä talo on NIIN kaunis. Nämä päädyn epäsymmetrisesti asettuneet ikkunat ja ovet erityisesti.
Eipä olisi koskaan ollut varaa hankkia omakotitaloa pääkaupungista, mutta vimma saada sellainen oli kova. Ratkaisin ongelman sitten näin; pieni kerrostaloasunto kaupungissa ja sitten se talo parin tunnin ajomatkan takana. Rintamamiestalojen hinnat ovat varsin kohtuullisia 150 km päässä Helsingistä, semminkin jos ei haaveile tontista vesistön äärellä. Kuivanmaan tontti on minun kesä(syksytalvikevät)asunnolleni aivan hyvä, tämän mukana tuli vieläpä reilunkokoinen pläntti nuorta metsää.
Alakerran makuuhuoneen alkuperäinen sisustus aiheutti hilpeyttä; miten hieno 80-lukulainen kelloradiosänky! Totuimme muutamassa päivässä kelloradion olemassaoloon (jossa on ylellinen hipaisukytkinkin) ja kun sängyn lähdön aika tuli, ruuvasin se irti ja laitoin talteen. Erinomainen keittiöradio kaikkine toimintoineen.
Aluksi karsastin makuuhuoneen ruusutapetteja, mutta yleisön (siskoni) painostuksesta ne saivat toistaiseksi jäädä. Katon haltex-levyt olivat alunperin mintunvihreät, niiden valkaiseminen saisi varmasti tapetin nuhjuisuudenkin loivenemaan. Talon ainoa huone jonka lautalattiassa ei ollut inhaa kipsimössöä, sen hiominen ja maalaaminen tuntui helpolta kuin heinän teko.
Kun ei ole vielä kunnon kyökkiä, on tiskattava ulkona. Riihimäen lasin mahtavanhienoja lumihiutalekuvioisia mehulaseja saa vielä kirpputoreilta eurolla monta, niitä pitää kerätä paljon kaappiin. Kokoelman ensimmäiset korjasin talteen lapsuuteni kesämökiltä kun se laitettiin myyntiin.
Näkymä olohuoneesta makuuhuoneeseen, keskeneräisen lattian ja epämääräisten jatkojohtojen kaltaiset epätoivotut asiat rajattu kuvan ulkopuolelle.
