Joulutunnelmaa vailla

Sisko sisustaa jo täyttä häkää joulua omaan taloonsa. Vihreän talon jouluväritys on toistaiseksi silkkaa koleaa Ikeakassin sinistä. Viikonloppuna pakkaan autoon kuusenjalan ja jouluvalot - sitä seuraavan kerran vihreään taloon mennään joulunviettoon ja kaiken pitäisi silloin olla kinkunpaistoa vaille valmista. Pitää purkaa kasseja ja pahvilaatikoita ja sijoitella tavaroita oikeille sijoilleen, laittaa pihakuuseen valot ja lattioille mattoja. Ripotella lisää kynttilöitä sinne ja tänne. Mitään varsinaisia joulukoristeita en juurikaan harrasta, paitsi kuusessa - siihen ripustetaan tänäkin jouluna siskon joulupuusta yli jääneet hilut.

Syksyn kelmeää valoa

Keskeneräiseen ruususalonkiin kannettiin toistaiseksi huonekaluja, joille ei muualla ole sijaa. Runkopatjasängystä suunnittelen pyörillä varustettua loikoiludivaania ja keittiössä ennen palvellut pöytä päätynee olohuoneeseen, kunhan siellä pyörivät huonekalut löytävät sijansa.

Kipot, kupit ja purkit

Talon kellarista löytyneeseen Riihimäen lasipurkkiin uunin päälle on kertynyt kuohuviinipullojen korkkeja. Pino on vielä pieni, keräily hoksattiin aloittaa vasta loppukesästä. Kuivaa kuohuviiniä juodaan talossa aina kun kohdalle sattuu pienikin tilaisuus palkita taikka hemmotella itseään - useimmiten mitään erityistä syytä sen lipittämiseen ei edes tarvita.

Kynttilänjalkoja on kaksi, ne ovat peräisin maanmainiosta "Aika vanha" -nimisestä lahtelaisesta osto- ja myyntiliikkeestä. Asuin muinoin samassa talossa missä puoti sijaitsee ja ostin sieltä yhtä ja toista mattopiiskasta lähtien. Vieläkin kismittää etten tarttunut näyteikkunassa kerran olleisiin korkeisiin Festivo -kynttilänjalkoihin, ne olisivat lähteneet pilkkahintaan.

Hämärässä

Vihreä talo on kylmillään talven, minusta on sähkön hukkaa pitää jatkuvasti lämpimänä taloa jossa käydään vain harvakseltaan. Satunnaiset talviset viikonloppuvierailut vaativat täten lämmintä pukeutumista ja kärsivällistä lämmitystä. Viimeksi käydessä oli jo pilkkopimeää kun nurkat vihdoin lämpesivät. Minä istuin illan keittiön hellan lämmössä vilttiin kääriytyneenä lukemassa sisustuslehtiä ja odotin että lämpöä kertyy.

Saunaongelma ja kärähtänyt kovalevy

Kotikoneen kovalevy otti ja rikkoutui ja bloggaaminen muuttui hetkeksi jähmeäksi. Levyltä saatiin kuin saatiinkin pelastettua yksi kansio - se jossa oli koko Vihreästä talosta otettujen kuvien arsenaali, luojan kiitos. Mutta olisihan onneksi ollut blogiin ladatut kuvat, jos muut olisivatkin kadonneet bittiavaruuteen.

Ensi kesänä pitäisi siis tilukselle saada talon kaveriksi sauna. Pohdimme ja kääntelemme saunavaihtoehtoja; valmis, koottava saunarakennus kohoaisi nopeasti, mutta toisaalta paikanpäällä rakennettavan saisi suunnitella itse. Vanhat hirret voisivat tulla rakennusmateriaalina kysymykseen, uudet eivät niinkään houkuttele. Hienoin vaihtoehto olisi tietenkin rintamamiestyylin piharakennus saunoineen ja puuliitereineen - olisiko kellään sellaista pihallaan joutilaana meille siirrettäväksi? Ja tietenkin kaikkeen tähän pitäisi kulua mahdollisimman vähän rahaa, mieluiten olemattoman vähän.

Ikisuosikkini saunojen joukossa on Aarno Ruusuvuoren Marimekolle suunittelema Marisauna. Se suunniteltiin yhdessä päivässä pystytettäväksi ja mukana tulivat kylpemistarpeet kylpytakeista palasaippuaan. JAivan tuskitta ei 60-70-lukulainen pelkistetty muotokieli ehkä kuitenkaan istahtaisi rintamamiestalon kylkeen... (Kuvat tuolta.)

Hitaasti hyvä tulee

Kaupunkikotini esiteltiin Trendissä pari vuotta sitten, sieltä nuo kuvat. Juttu julkaistiin aiheellisesti "nuukuusnumerossa" jossa teemana oli penninvenytys - sopii mun sisustusfilosofiaani. Olen ehtinyt tuosta asunnosta jo muuttaa pois, ja senkin jälkeen kerran muuttaa; samat tavarat ovat aina vaan kuvioissa, osa siskolla, osa vihreässä talossa ja osa kaupunkiasunnossa.

Bloggaaja esittäytyy kuvissa omalla naamallaan, mutta kätkeytyy häveliäästi muumimukin taa.

Väripilkkuja

Vihreät, punotut säilytyslaatikot Mokosta, vaaleanpunainen hatturasia lahja ystävältä.

Kuvia

Varastoissani on paljon kaikenlaisia kuvia vuosien varrelta; itsetehtyjä pieniä maalauksia ja grafiikanvedoksia, ystävien öljyväritöitä ja valokuvia, mustavalkokuvia isäpapan arkistosta, hienoja julisteita sieltä ja täältä. Kaupunkikotiin muka liian runsas ja sekalainen kuvakavalkadi levittäytyy pikkuhiljaa vihreään taloon, sitä mukaa kun sopivia paikkoja ja kehyksiä löytyy.

Osalla kuvista on tunnearvoa enemmän kuin esteettistä sellaista; kammarin yöpöydän päälle ovat päässeet isäni nuoruusvuosien hauskasti rajattu sivuprofiilikuva sekä ensimmäinen koskaan tekemäni grafiikanlehti vuodelta miekka ja kirves.

Museokaupassa

Taidemuseo Ateneumin kirjakaupan näyttelyjulistevalikoima muistui mieleeni kun haikailin yläkerran makuuhuoneen seinälle jotakin oikein kookasta kuvaa. Pyörähdin siellä tänään ja ostin kaksi Schjerfbeckin julistetta sekä yhden herkkupinkin Ville Vallgrenin, kaikki komeaa kokoa (n.70x100cm). Kauppaan jäivät vielä hienot Hokusait, ex-librisnäyttelyn kapea kollaasijuliste ja monta muuta hienoutta. Koskapa kamerajalustani on Siskolla pitkäaikaislainassa, on odoteltava valoisampia aikoja ostosten kuvaamiseen ja tyydyttävä toistaiseksi kaupassa räpsäistyyn kuvatukseen Helenen mustataustaisesta omakuvasta. Halpaa taidetta, muuten; isot julisteet 7 euroa kipaleelta.

Magnolian kukkia

Sommittelin magnoliavaloja yläkerran makuuhuoneeseen kaapin päälle, siellä ne makaavat toistaiseksi toimimattomana kaunistuksena; brittipistokkeeseen sopiva adapteri uupuu vielä. Kaapinpäällinen tuskin on lopullinen sijoituspaikka, valot tulevat todennäköisesti seilaamaan fiiliksen mukaan pitkin taloa.

Syö ja pysy solakkana

Tässä siskolta nyysimässäni vanhassa leikkuulaudassa ilmeisesti vihjaillaan vihannesten syömisen hoikistavasta vaikutuksesta, mutta minä tulkitsen sitä avarakatseisemmin. Eikös syöminen sinänsä solakoita? Taustalla pilkistää turhake-eteinen josta aiemmin kirjoitin. Toinen ovi vie eteiseen, toinen pieneen, käytöstä poistettuun toilettiin.

Garland

Habitatista ostamani Garland-varjostin koristaa nyt siskon varastoista löytynyttä vanhaa lampunjalkaa. Päivänvalossa metallikukat kimaltelevat viehkosti ja illan hämärässä varjostin muuttuu taikametsämäiseksi. Kelpo ostos.