Heinäkuu 2009

 

Heinäkuussa otin ja poistin olohuoneen lautalattiasta tasoitteen ja levitin kermanvalkoisen maalin. Laitoin hanskat naulaan ja katselin keltaisena kukkivaa rypsipeltoa.

Alukesästä valmistuneesta saunasta tuli mustavalkoinen.

Haaveilin kylpypaikasta puutarhassa ja päätin alkaa metsästää ammetta. Katsastin pihapiiristä oikeanlaisia mukulakiviä ja mittailin sopivaa sijaintia saunan kupeesta.

Vuosi vihreässä talossa - kesäkuu 2009

 

 

Kesäkuussa taloon tuli uusi jääkaappi kun sisko luopui omastaan saatuaan näppeihinsä Smegin. Talon eteläpääty alkaa kaivata kipeästi uutta maalia, ehkä ensi kesänä sitten...

Vuosi vihreässä talossa - toukokuu 2009

 

 

Pengoin kuva-arkistojani ja fiilistelin kulunutta vuotta, talossa on tapahtunut yhtä ja toista tärkeää ja vähemmän tärkeää vuoden aikana. Kaivelen siis vanhoja, ennenjulkaisemattomin kuvin, aloittaen toukokuusta jolloin oli vielä kylmää ja ostin keittiöön mustavalkoraidalliset matot.

(Arkistojen aarteet alkavat vasta toukokuusta koskapa huhtikuun loppupuolella tietokoneen kovalevy sanoi sopimuksensa irti ja vei mennessään alkuvuoden kuvat. Olen edelleenkin laiska varmuuskopioimaan - huolimatta siitä että kovalevy teki silloin tenän jo toista kertaa.)

Joululahjuksia II

Kauan toivottu Robert´s radio vihreän talon keittiöön! Kyökissä kuunnellaan radiota melkein aina ja tähän asti vanhasta sängynpäädystä irrotetusta (rumasta!) kelloradiosta käsin.

Joululahjuksia I

Tyylikäs joulupukki toi himoitun Marimekon Oiva -teekannun ja kaksi hienon muotoista oivaa teekuppiakin. Jahkailin itse taannoin pitkään kuviollisen ja kuvioimattoman kannun välillä. Pukki teki puolestani päätöksen ja kylläpä vaan hyvän päätöksen tekikin; kertakaikkiaan kaunis on tuo puhtaanvalkoinen versio! Se sopii yhteen ihan kaiken astiakaapista löytyvän kanssa ja on kahvipöytämme nurkalla kuin kotonaan.

Jouluvieraan peti

Blogissa on tovin viihdytty pelkästään kaupungissa, kuusijuhlakin hurahti juoksevan veden ja kaukolämmön äärellä. Joulun alla pyörähdin maalla vain pikaisella kuusenhakumatkalla; vihreän talon ikkunoissa oli kauniita jääkukkia ja pihalla hangessa naapurin kissan tassunjäljet.

Yhden sortin jäälyhtyjä

Vanhempien häälahjaksi muinoin saamat Ultima Thule -vesilasit toimivat mainiosti tuikunpidikkeinä.

Hillosipulipihdit

Käsistään kätevä ja tyylikäs työkaveri joululahjoi minua itse laatimillaan kauniilla tammisilla puulaudalla ja pihdeillä. Ne saivat seurakseen kirppikseltä kahdella eurolla löytämäni lasikulhon, joka suorastaan huutaa hillosipuleita. Kyllä kelpaa niitä tammipihdeillä aattona metsästellä. Kulho toi mieleeni Saara Hopean hienot näppyläpintaiset astiat, onkohan tämä joku niiden kaukainen sukulainen väärän koivun takaa?

Joulupuu

Harva se on, mutta omasta mettästä kaadettu! Koristeet ovat männävuotiseen tapaan ne jämät, jotka eivät siskolle ole kelvanneet.

Makia lahja

Finlandia-marmelaatikuulat ovat kertakaikkisen söpöjä ja sopivat kirppikseltä hakittuun lasipurkkiin sekalaisessa järjestyksessä. Lahjan saaja ei tietääkseni käy blogia lukemassa, mutta jos käy niin arvaatkos että tämä on sulle?

Purkutalosta

Siskon ystävä purkaa vanhaa taloa uuden alta ja antoi pelastaa purkukoneiden tieltä tarpeellista tavaraa. Nappasin vessasta 50-lukulaisen rottinkikehyksisen peilin ja kyselin että ihan varmastiko saa ilmaiseksi viedä pois? Talosta löytyi myös isokokoinen pärekori, joka on justiinsa passeli joululahjoille. Joulun jälkeen kuskannen sen vihreään taloon, jossa siihen voisi koota siellä täällä seilaavat sisustuslehtiläjät.

Kympin lamppu

Valinten työvalaisin löytyi romukaupasta kympillä. Sisko korjasi katkaisijan ja lamppu oli kolhuineen kaikkineen valmis käyttöön.

Divaanikaksikko

Kaupunkitorpan olohuoneen lattiaa lämmittää Ikean villamatto. Kaikkien aikojen köllöttelysohva syntyi kahden Ektorp-divaanin yhdistelmästä; divaanien omat selkänojatyynyt viskattiin varastoon ja tilalle kasattiin läjä Tantsu-tyynyjä. Munankuorenvalkoisia Aalto-jakkaroita löytyi vuosia sitten kaksin kappalein Helsingin Hietsun kirpputorilta. Seinään nojaileva suuri öljyvärimaalaus on Marianne Niemisen.

Aivan ku hotellis

Pienistä asioista on kiinni arjen ylellisyys; siihen saattavat riittää hyväntuoksuiset käsisaippua ja -rasva pumppupulloissa kylppärin lavuaarin reunalla. Jo aiemmin onkin tullut kehuttua The Sanctuaryn tuotteita ja nettikauppaa, josta ylemmä kuvan pullot on tilattu.

Methodin käsisaippuat pääsevät käyttöön kun Sanctuaryt on kulutettu loppuun. Tuoksuvat älyttömän hyvälle sen lisäksi että pahvikuoresta riisuttu pakkaus on tosi kaunis. (Samaisesta saippuamerkistä intoili Varpunenkin ihanassa blogissaan!) Kelpuuttaisin kylppäriini samalta merkiltä rivin kodinpuhdistusaineitakin, kurkatkaapa tuoksurepertoaarista esimerkiksi tätä ja tätä.

Pietarin kukot

Pietarista hankitut Imperial Porcelainin reilunkokoiset kukkokupit pääsivät ensimmäiseen fairykylpyynsä.

Hyvässä seurassa

Viime viikonloppuna viihdyttiin vaihteeksi maalla plikkaseurassa.  Kylmässä hytisevien leidien sisuksia lämmitti maailman helpoin bataattikeitto vuohenjuusto-yrtti-kermalla. Ja tässä ohje, vaikken ruokabloggaajaksi olekaan siirtymässä: Kuori ja pilko kolme bataattia, pari sipulia ja muutama valkosipulin kynsi. Keitä kypsäksi kasvisliemikuution ja vajaan vesilitran seurassa. Soseuta ja lisää reilu luraus kermaa, timjamia, mustapippuria ja halutessasi chiliä. Valmiin keiton pinnalle voi molskauttaa yrttikermaa, joka valmistuu muussaamalla pieni kimpale vuohenjuustoa, pari ruokalusikallista creme fraichea ja reilusti tuoretta basilikaa.

Asiasta elektroniikkaan

Uuteen kaupunkikotiin oli tarpeen hankkia uudet kaiuttimet ja töllö. Vanha harmaa kuvaputkitelkkari oli melkoinen klohmo ja uuden valinnassa tärkeimmäksi kriteeriksi päätettiinkin yhteistuumin "ei saa olla ruma". Valkoisen Samsungin Lcd-telkun kavereiksi isäntä löysi Amphionilta yhtä kalpeat kaiuttimet. TV-tasona toimiva vanha tanskalainen matala pöytä ostettiin järvenpääläisestä osto- ja myyntiliikkeestä sopuhintaan; taisin maksaa siitä viiskymppisen.

(Kokeilen tällaista väljempää blogipohjaa ja suurempia kuvia. Huikkaattehan jos häiritsee silmää tai hankaloittaa lukemista?)

Teetä tekisi mieli

Marimekon Oiva -astiasarja on kaunis. Jos olisin vielä alle kakskymppinen ja kotoa vasta muuttamassa, keräisin Siirtolapuutarhaa ja Räsymattoa kaapit väärälleen. Nyt kun viisari näyttää yli kolmeakymmentä ja astiakaapit ovat jo valmiiksi täynnä, tyytynen tuohon teepannuun. Sellaiselle olisi oikeasti tarvetta, eikä hintakaan ole mahoton. Mutta kumpiko? Ajaton valkoinen vai graafinen mustavalkoinen? (Kuvat tuolta.)

Muuttoliike

Valkoinen lipasto ja magnoliavalot muuttivat maalta kaupunkiin. Vanha Ikean kultakehyksinen peili sipaistiin kalustemaalilla savunharmaaksi. Seiniinkin huitaistiin hillitty lämmin harmaa sävy peruskaksion kolkkoutta vaimentamaan.

Satula makuuhuoneessa

Marimekon tehtaanmyymälästä tarttui mukaan kaksi Satula -tyynyliinaa. Piristävät juuri sopivasti muuten kokovalkoista lakanarepertoaaria. Ja passaavat mustanpuhuvaan kompromissi-ikealaiseen - sänkyyn joka hankittiin kun mistään ei tähän hätään löytynyt valkoista Tromsnesia. Yölampun lahjoitti aikaa sitten kummisetä, joka pelasti sen muistaakseni sairaalan poistokalusteiden joukosta.

Archipelago

Maalla vihreässä talossa rillutellaan pinkillä ja turkoosilla, kuvioilla ja silkeillä - kaupunkiasunnossa ollaan hillityn hallitun harmaita ja viileän vaaleita.

Ylimmässä kuvassa kynttiläsuositukseni: Archipelagon wasabin ja mintun tuoksuinen lasipurkkikynttilä, joka levittää palaessaan jo tunnissa mahtavan tuoksun koko asuntoon. Tuoksukynttilöiden aatelia, sanon!

Kaupunkikeittiön kaunistukset

Clipperin teepakkaukset ovat houkuttavinta graafista suunnittelua pitkään aikaan. Kylläpä vain vaikutti pakkauksen ulkomuoto ostopäätökseen, jopa niin tehokkaasti että tekisi mieli hankkia kaikki saatavilla olevat eri maut.

Isäntä hörppii chaita, minä piparminttua. Ja vesi kiehautetaan Timo Sarpanevan teräksisellä Suomi-vesipannulla, joka löytyi lahtelaisesta osto- ja myyntiliikkeestä sopuhintaan muutama vuosi sitten. Vesipannun kyljessä kajastelee bloggaaja itse, yöpaidassa.

Tuikkuaika

Ystäväni Mikko löysi kauan haussa olleen suurikokoisen messinkitarjottimen edukkaasti osto- ja myyntiliikkeen romulaarista. Tarjotin on niin suuri että tuikkuja mahtuisi hyvin vielä muutama... Iittalahanat voisi taas hetkeksi avata ja hankkia muutaman uudenvärisen Kiven kokoelman jatkoksi.

Ensimmäinen ruokapöytä pariin vuoteen

Uusi asunto kaupungissa on mallia peruskaksio 90-luvun alussa rakennetussa pienessä kerrostalossa. Isot ikkunat tuntuvat 20-luvun kivikerrostalon pikkuluukkujen jälkeen juhlavilta, eikä tee mieli lainkaan peittää niitä verhoilla.

Ruokapöydäksi löytyi siskon varastoista talonpoikainen pöytä, wieniläistuolit nappasin mukaan vihreästä talosta. Pöydän yllä roikuskelee tuore lamppulöytö.