Vuosi vihreässä talossa - Helmikuu 2010

Helmikuu 2010 kului kaupunkiolosuhteissa, talo maalla pysyi kylmänä. Pähkäilin kaupunkiasunnon makuuhuoneeseen tapettia ja päädyin mustaan, siitä lisää tulevassa maaliskuun mammuttipostauksessa. Suunnittelin myös tulevaa New Yorkin matkaa ja selasin Emily Chalmersin sisustuskirjaa hiirenkorville. Löysin kirppikseltä puuvillaisen kaavun jossa on kaikki lempivärini yhdistettynä, se roikkui pitkään esillä ensin kaupungissa ja sittemmin maalla.

Vuosi vihreässä talossa - Tammikuu 2010

Viimevuotiseen tapaan kaivelin kuluneen vuoden valokuvia ja poimin arkistoista julkaisematta jääneitä otoksia nyt julkaistaviksi. (Sekaan on varmasti livahtanut jo jokunen blogissa nähtykin otos, en tahdo tarkkaan muistaa mitkä kuvat olen jo laittanut postaten.) Tältä näytti talossa tammikuussa 2010. Lunta oli silloinkin paljon ja mittari miinuksella. Muistan ihailleeni kauan pihapiirin korkeisiin puihin kasautunutta lunta.

The next twelve posts are about the year past, starting from the winter one year ago. I´ve looked through my photo files and selected some pictures not yet seen here. So here goes, this is what January 2010 looked like.

Talo vanhan pihlajan katveesta katsasteltuna. Pihlaja elelee viimeisiä vuosiaan, viimekesänä siihen ei enää tullut kuin muutamia lehtiä jotka pian alkukesästä kellastuivat.

Siskon (diagnoosisisustusmania.blogspot.com) rintamamiestalo esiteltiin tammikuun Koti ja keittiö -lehdessä. Vastako siitäkin on vuosi? Tammikuussa kopsahti postiluukusta myös Blurbista tilaamani kuvakirja, riehaannuin Blurb-systeemistä aika paljon ja laitoin pian tilaukseen kirjastani paksumman ja kuvarikkaamman version.

Luumusoppakuppi

Ruskea on mun tämä joulun väri. Isoon Miranda-kulhoon ehkä luumusoppaa, pieniä voi käyttää tuikkukippoinakin. Ison antoi mies kesällä lahjaksi, pienempiä olen ostostellut syksyn mittaan kirpputoreilta.


Heikki Orvola´s Miranda glass in brown. I´m going to set these on my christmas dinner table.

Emalikipot

Emalikulhoja tarvitaan vihreässä talossa kaikenlaiseen: niihin väsätään muun muassa salaatteja, niissä vatuloidaan taikinoita, niihin kerätään marjoja ja kriikunoita, niissä tarjotaan mössöt/mähnät/kastikkeet. Edellisviikolla löysin kirppikseltä taas pari ja ostin pois tulevan kesän tarjoilut mielessäni.

(Valokuvaajan blogissa on jouluarvonta, käykäähän kurkkaamassa! )

I found two old enamel bowls for my collection at a fleamarket. They are not only beautiful but very useful.


(Christmas giveaway in my friend Mikko´s photo blog! Go have a look!)

Kaupassa se ei näyttänyt yhtään niin suurelta

Itämainen silkkilamppu huusi liikkeen nurkassa nimeäni. Se oli ripustettu katonrajaan tilassa jonka huonekorkeus ylitti helposti kolme metriä. Ja kun sen toi kotiin, alkoi kaikki muu yhtäkkiä näyttää pieneltä. Mutta pikkuhiljaa alkaa silmä tottua ja ylisuuri kuumailmapallo kotiutua.

Lamppu Kitsch.

I couldn´t resist this oriental silk lamp shade, even though it´s big scale made everything in the city apartment look tiny for a while.

Siskon löytämä lamppu

Hämärästä romukaupasta kauan sitten kymmenellä eurolla löytynyt Valinten työvalaisin toimii toistaiseksi ukkorakkaan yölamppuna. Minä meinasin jättää lampun löytösijoilleen, mutta romuviisas siskoni hoki että osta, osta. Ja hyvä että hoki, kymppihän ei ole täysmetallisesta lamppukaunokista raha eikä mikään.

Yritän joululahjoja ostellessani suunnata osto- ja myyntilikkeisiin, vanhojen tavaroiden puoteihin ja kirppiksille. Ostaa vanhaa, hienoa ja kestävää. Kiireiselle lahjanostajalle tämä filosofia ei sovi, huomaan. Sopivien esineiden metsästys ottaa aikaa, joskus kuluu viikkoja että vastaan tulee jotakin lahjansaajalle osuvaa.


Old finnish metal lamp my sister found at a thrift store serves as a night light by the bedside. 

Jouluvalot purkis

Kaupunkikodin sesonkivalaistus on simppeli, syvänvihreään vanhaan Riihimäen lasipurkkiin lykätyt jouluvalot. Lähikauppa myi reilun kaupan ruusuja niin roimalla alennuksella että äidyin ostamaan niitä parikin nippua. Eiväthän ne kauaa virkeinä kestäneet, mutta ikääntyvät arvokkasti ja ovat nuupahtaneinakin nättejä.


Christmas lights made easy: a string of led lights in an old green glass jar.

Kylttiarvonnan voittaja

Emalikylttiarvontaan osallistui eilisiltaan mennessä aivan mahoton määrä teitä lukijoita, kaikkinensa yli 280. Random number generator arpoi voittajan - hän on ILSE! Lähettäisitkö sähköpostiosoitteesi minulle osoitteeseen vihreatalo(ät)hotmail.com, laitan sen eteenpäin Ramsignille ja he ovat sinuun sitten yhteydessä. ONNEA!

The winner of the enamel sign give away is Ilse, congratulations! 

(Kuva: Ramsign)

Orvolan emali

Heikki Orvolan muotoilemat esineet ovat viimeaikoina erityisesti miellyttäneet silmääni, ikisuosikki Kivi-tuikkujen lisäksi mainio Miranda-sarja on alkanut uiskennella kaappeihin.  Tällaista Orvolan emalipannua olen katsastellut kirppiksiltä ja huutonetistä jo hyvän aikaa, mutta silmiin osuneet yksilöt ovat olleet käytössä kehnoon kuntoon päässeitä. Mutta jo tärppäs! Pikkukaupungin kirpputorin hyllystä löytyi hienokuntoinen valkoinen pannu, jonka emalipinta on aivan uudenveroinen. Siinä on jopa Arabian tarra vielä paikoillaan, noinkohan sillä on moniakaan teevesiä keitelty? Olen nähnyt näitä pannuja valkoisen lisäksi myös punaisina ja ruskeina, älyttömän kauniita kaikki.


Found this enamel tea pot by Heikki Orvola at a flea market. It´s in mint condition after over 20 years, I´m wondering if it´s ever been used more than a couple of times.

Joululahjavinkki meille jotka emme kudo

Villasukat ovat jouluahjatoivelistani kärjessä vuodesta toiseen ja tykkään myös itse lahjoa sellaisilla muita. Kutimet eivät omissa hyppysissäni pysy, mutta onneksi kirpputoreilla on myynnissä paljon taitavien sukantekijöiden tuotoksia. Väri- ja malli- ja kokovalikoimaa piisaa, työn jälki on ihailtavan tasalaatuista ja hinnat ovat mielestäni todella kohdallaan. Uutuuttaan hohtavan sukkaparin saa parhaimmillaan alle kympillä - minusta se ei ole kummoinenkaan raha ottaen huomioon että kuluisi helposti viikko jos itse sukat nykertäisin. (Sukkien takana uusi "sijoitukseni", siitä lisää kuvia seuraavaksi. Ja vielä ehtii osallistua emalikylttiarvontaan!)


Woollen socks are a necessity in the winter time - and a great christmas gift. I often get my woollen socks from fleamakets: you can find a pair f brand new hand made socks in almost every shape, size and color for ten euros.

Vuosilautaset

No Raija Uosikkisen Arabialle suunnittelemista Kalevala-vuosilautasistahan nuo edellisen postauksen yksityiskohdat olivat. Seinälautasten keräämistä en kuunaan ajatellut aloittavani, mutta niin vaan on aikomus hankkia noita monta. Lautasia valmistettiin käsittääkseni 1976-1999, kirppiksiltä metsästettävää siis piisaa.

The detail pictures of the previous post are from decorative annual plates designed by Raija Uosikkinen for the finnish company Arabia. They were manufactured between 1976 and 1999 and carry a Kalevala (finnish national epic) theme. I just love the folklore feel they have!

Folklore

Tunnistatteko mistä esineistä ovat nämä superhienot tummanpuhuvat slaavilaishenkiset värit ja muodot peräisin? Ne ovat uusin pakkomielteeni kohde, ostin niitä juuri kirppikseltä kolme vaikka nuorempana vannoin etten ikinä yhtään huoli.


Some finns might recognise these colours and patterns - they are from things I swore I´d never start collecting. I´ll reveal what they are a little later.

Emalikylttiarvonta!

Tanskalainen Ramsign valmistaa mahtavan hienoja, vanhojen mallien mukaisia emalikylttejä asiakkaan toivomalla teksteillä ja numeroilla. Kylttejä voi tilata kaiken maailman tarkoituksiin: talonumeroiksi, nimikylteiksi, opasteiksi jne. Kylttivalikoimiin voi tutustua tarkemmin firman osin suomenkielisellä sivustolla www.emalikyltit.com. Aika hauskaa olisi keksiä jokin sellainen teksti johon ei tavallisesti talon ovessa törmäisi - katsokaapa esimerkiksi miten mainion kyltin Sanctuaryn Rebecca oli löytänyt. Itse mietiskelin ovikylttiä joka tervehtisi tuttavallisesti MORO!

Sain Ramsignilta yhden vapaavalintaisen nimi- tai numerokyltin arvottavaksi Vihreän talon lukijoiden kesken, joten nyt kisaamaan! Arvontaan osallistut siis yksinkertaisesti jättämällä kommentin tähän postaukseen sunnuntaihin 28.11. mennessä. Arvonnan voittaja saa valita minkä vain nimi- tai numerokyltin haluamallaan tekstillä/numerolla.

EDIT: Huomatkaahan että arvonta ei koske noita kaikkein prameimpia exlusive address plaque -malleja!

Ramsign donated one of their beautiful enamel signs for a giveaway in my blog -  you can participate simply by leaving a comment to this post before November 28th. Have a look at all the different sign alternatives at their website, the winner gets to choose any name sign or house number with text/number of their choice (not including the exclusive address plaques) !

Tuumoksia

Talon sisäosien remontti on aikalailla valmis. Lattioista on poistettu kokolattia- ja muovimattoja, laudat on hiottu ja maalattu, seiniä on tapetoitu ja maalattu. Ehkä jo ensi kesänä alkaa toinen kierros: olohuoneen tapettiseinään tekee jo mieli kokeilla toisenlaista kuosia ja keittiön lattiaan ehkä harmaata maalia. Mistään ei tule kerralla valmista loppuiäksi  ja se on oikeastaan aika mahtavaa; pienten remonteerauksien suunnitteleminen ja toteutus on parasta ajanvietettä. Eikä värien valitsemisessa ole niin suuria paineita kun kuitenkin jossain vaiheessa haluan laittaa uusiksi ja aloittaa alusta. Sisustaminen ei koskaan lopu.

Mutta talvella en tee mitään. Makaan kyljelläni ja suunnittelen.

Renovating is great fun. After having finished the house, I´ll probably start over; re-paint the kitchen floor with another colour  or change the wallpaper in the livingroom. Planning changes in the interior decoration of our house is absolutely one of my favourite pass times.

Valo

Aurinko paistaa matalalta, huoneiden seinillä vaeltaa hitaasti valoläikkiä.

Autumn light.

Kalsarit

Lisää selviä lähestyvän talven merkkejä: isännän pitkät kalsarit roikkuvat sängyn koristeena.

A pair of long johns on the bed, a definite sign of winter getting closer and closer.

Ihan kuin Primulan baarissa vuonna -83

Joidenkin esineiden vaaniminen kirpputoreilla on jäänyt tavaksi, kuten näiden Oiva Toikan Krouvi-tuoppien. Tuoppikokoelmani on jo siinä määrin mittava että enää ainoastaan ökyhalvat yksilöt tarttuvat kirppikseltä mukaan; pari viikkoa sitten neljä pienempää tuoppia yhteensä neljällä eurolla. Isompi puolilitrainen tuoppi sopii käyttöön niille joilla on runsaammin ruista ranteessa, oluella täytettynä se painaa aika tavalla. Pikkuversio on omille käsivoimilleni passelimpi.


More finnish glass design I like to collect: "Krouvi" beer glasses by Oiva Toikka.

Kaunis turhuus

Kauppoihin ilmestyvät uudet astiasarjat ja vanhojen sarjojen uudet väritykset aiheuttavat toisinaan kämmenten hikoamista ja ostohimoa. Marimekon Sukat makkaralla -sarja lanseeraus sysäsi liikkeelle kuitenkin ensi kertaa vastakkaisen ajatusketjun; miksi ostaa uutta ulkomailla valmistettua suomalaista lasidesigniä, kun kirppikset ja osto-ja myyntiliikkeet ovat samaan hintaan pullollaan hienoa vanhaa Suomessa valmistettua käyttölasia? Jätin makkarasukat hankkimatta ja olen siitäpitäen ostellut sieltä täältä Orvolaa, Toikkaa, Hopeaa, Franckia, Tynelliä ja kumppaneita hyvällä omallatunnolla. En varmaankaan tarvitsisi kumpaankaan torppaan enää yhden yhtä astiaa, mutta jotenkin vain käytetyn kotimaisen esineen ostaminen ei tunnukaan samalla tavalla turhakkeeseen tuhlaamiselta.

Kuvassa taannoinen em. periaatteella tehty hankinta: Heikki Orvolan turkoosit Miranda -jälkiruokamaljat. NIIN kauniit!

Most beautiful old finnish glass design: Miranda glassware by Heikki Orvola.

Halonhakureissu

Öisin maahan kasautuu kunnon kerros kuuraa. Talvikarvatöppöset ovat aamuisella halonhakureissulla totisesti tarpeen.


After a freezing night a pair of furry winterboots is a necessity. Winter is really coming.