Kipsinen hymytyttöpatsas on vitosen kirppislöytö. Pohjassa lukee että joku on sen itselleen voittanut Porin tyttölyseon hyvän toveruuden kilvassa vuonna 1960. Hetken mietin että sopiiko tällaista rahalla ostaa - hymypatsaat pitäisi kai ansaita muin keinoin.
This small plaster statuette is an award schools in Finland have given for decades to students with good friendship skills. This one is from 1960 and from a fleamarket.
Toisaalta, jos on joskus saanut Hymy-patsaan voiko sitä myydä kirppiksellä?
VastaaPoistaMukava koriste-esine tänä päivänä ja kertoo oman aikansa tavoista ja ihanteista. Sopii erittäin hyvin Näppylä-maljakon kupeeseen.
Minusta olet sen ansainnut, olet ainakin minut saanut usein hyvälle tuulelle.
Hymytyttöpatsas on kyllä kaunis! Sain omani keväällä 1994 ja kerran sanoinkin miehelleni, että patsas taitaa olla ainoita esineitä joista en luovu koskaan. Että voikin ihminen saada jotain näin kaunista ja tärkeää.
VastaaPoistaTerveiset vaan Divaanin toimittajalle (?) Johanna Tilukselle tässä samalla, joka oli luokkakaverini tuolloin: meillähän oli kiva luokka ja sulla ihan valtavan pitkät hiukset ja vaaleanpunainen hörsyläponkkari :)
Itse sain myös hymytyttöpatsaan vuonna 1996. Olin siitä silloin erittäin ylpeä kuudennelta luokalta päässyt tyttö. Itse en sitä myisi. Se vain odottaa vieläkin lapsuudenhuoneessani, että ottaisin sen mukaani, mutta paikkaa sille ei koskaan ole ollut. Kaunis esine kerrassaan!
VastaaPoistaIhana. Minä ostaisin kyllä heti oman, jos sattuisi vastaan :) En minä ketään narraisi, että sen olisin itses aanut, eikä kukaan tuttu varmaan uskoisikaan. Kyllä minä olen se jolle alakoulussa sanottiin, että Istu nyt paikallasi! Ja muutenkin olen helposti kulmat kurtussa ihan vahingossa. Kaunis se kyllä on.
VastaaPoistaOlen aivan samaa mieltä aiemman kommentoijan kanssa, että sinä olet todellakin ansainnut hymytyttöpatsaan. Myös minä tulen blogisi seurassa hyvälle mielelle! Kesäterveisin Mari keltaisesta talosta
VastaaPoistaJuurikin näin, kyllä tätä blogia lukiessa aina tulee hyvälle tuulelle, joten olet patsaasi ansainnut :)
VastaaPoistaKyselisin tuosta "näppylä-maljakosta", että onko sinulla (tai jollakin muulla) tietoa sen suunnittelijasta tai muusta alkuperästä? Itse juuri sain samanlaisen isoäitini jäämistöstä. Tarkemmin en siitä mitään tiedä, ihastuin vain väriin ja ulkonäköön.
Hei Sara, se on Saara Hopean suunnittelema, ja ainakin minä olen aina törmännyt siihen tuolla näppylämaljakko-nimellä, eli liekkö se ihan sen oikeakin nimi? Taitaa olla Nuutajärven tuotantoa.
VastaaPoistaHymypatsas on kyllä viehko!
Mä sain kuulla juuri mieheni veljeltä että jossain kouluissa noita hymypatsaita on jaettu myös arpomalla että kai ihan kaikki ei ole suoraan niitä saanut vaikka olisi ansainneet. Onko sitten arvonnassa olleet mukana ne tasavertaiset ehdokkaat (ja päätös sitten tehty arpomalla) vai koko luokan kesken, sitä en tiedä. Meidän omassa koulussa ja lapsuudessa en muista että olisi meilläpäin edes jaettu noita. Miehen hymypoika löytyy hyllystä ja siitä ei luovuta ikinä! :)
VastaaPoistaMeillä ainakin ala-asteella hymy-patsaat jaettiin äänestämällä. Eli tietenkin se meni aina sille luokan suosituimmalle joka sai eniten ääniä. Silloin lapsena se hieman kirveli ettei ikinä saanut sitä pirun pystiä koska olin se luokan hiljaisin ja ujoin.
VastaaPoistaMinä ainakin kelpuuttaisin tuommoisen kotiini kirppikseltä.
VastaaPoistaOlin koulussa aina kateellinen salaa patsaiden saajille. Ja taisi olla niin, että aina sama tyttö sai patsaan. Vuosi vuoden jälkeen ...
montakohan hänelle niitä oikein kertyi ? Ensimmäistä kertaa tulin tänne Divaanin sivuille ihastelemaan blogiasi.
Olen kyllä Vihreää taloa seurannut jo aikaisemmesta paikasta ...
Minäkin olen seurannut vihreän talon vaiheita jo bloggerissa ja hienolta näyttää täälläkin mutta näiden kuvien kohdalla huomasin että jotain on muuttunut. Olisiko tuo keltainen tausta joka mielestäni 'tunkkaistaa' muuten niin kovin kauniiden ja kuulaiden kuvien värejä? Oletko miettinyt että vaihtaisit takaisin valkoiseen taustaan?
VastaaPoistaJuu eikö lie Saara Hopean Näppylämaljakko, niinkuin Lydekin alempana toteaa!
VastaaPoistaJuu kellertävä ei ehkä ole paras mahdollinen. Katsellaan miksikä se tuosta muuttuu.
VastaaPoistaKiitos te mukavat, pidän hymytyttöä nyt yöpöydällä hiukan paremmalla omatunnolla :)
VastaaPoistaNuo patsaat ja niiden jakaminen on varmasti kautta vuosien herättänyt tunteita peruskouluissa ympäri suomenmaan. Minäkin muistelen hymyvaaliin liityneen aina jonkin sortin polemiikkia. Kaunis pysti yhtäkaikki!
Onnea uuden ja kauniin, sekä ansaitun patsaan johdosta! :) En yhtään ihmettelisi vaikka kyseisen patsaan jakosysteemi on aiheuttanut kautta suomen koulujen enemmän mielipahaa kuin ilahtumista ja konkreettista vaikutusta "hyvän käytöksen ja hymyjen suhteen".
VastaaPoista