Tissainia vahingossa

Ostin kesällä eräältä lähiseudun pihakirppikseltä lystikkään simppelin seinäkellon. Hintaa valkoisesta muovista puristetulla kellolla oli neljä euroa. Ja kylläpä hymyilytti kun seilasin nyt Finnish design shopin sivuilla ja törmäsin samaan kelloon: sen on näemmä suunnitellut ruotsalaisen David Designin muotoilijakolmikko Claesson-Koivisto-Rune. Tulipa vahingossa ostettua tissainia.

I found this wall clock at a garage sale for four euros. I just found out it´s actually a design clock, look!

Valikoituneet

Kaupungissa kansoittaa astiakaappeja vuosien vieriessä hiljalleen tiivistynyt joukko kippoja ja kuppeja. Ensinnä kotoa muuttaessa ostettiin sinistä Teemaa ja kobolttia Kartiota, ne ovat lähteneet kiertoon jo aikaa sitten ja tilalle on tullut paljon valkoista.

Kirppislöydöistä värikkäimmät menevät maalle, kaupunkiin valkkaan usein mustaa ja ruskeaa. Näistä esineistä kirpputorilta ovat kotoisin Heikki Orvolan Miranda-jälkiruokakulhot ja samaisen suunnittelijan emalinen vesipannu sekä Ulla Procopén Ruska-kahvikupit. Osa astioista on saatu lahjaksi, niinkuin musta Teema-kaadin, Marimekon valkoinen teepannu ja Ultima Thule -kannu. Osa on aarteita äiteen kaapeista; Sarpanevan punainen valurautapata, suurin osa Ultima Thule -laseista ja ruskeat lasipurkit maustehyllyssä.

Parhaiten omista hankinnoista ovat kestäneet aikaa ekaan omaan kotiin hankitut valkoiset 24h -kahvikupit - Orvolaa nekin. Uudemmista ostoksista yltävät suosikeiksi Pietarista varoen kotiin kannetut Imperial Porcelainin marjakuvioiset kupposet. Ja mustavalkoiset Paratiisi -jättimukit joista on ylivertaista hörppiä aamukahvia.

Ja mitä vielä puuttuu? Ne voisivat olla Bertel Gardbergin Lion-aterimet.

My collection of tableware is a result of many years of collectin, buying, thrifting, giving away and receiving.

Onko pakko remontoida jos ei huvita?

Maalaistorpan remontointi on perustunut täydellisesti vapaaehtoisuuteen: toimeen on tartuttu silloin kun on tehnyt mieli ja remonttia tehty siinä järjestyksessä kun on huvittanut. Ikävältä tuntuneet urakat on siirretty surutta tuonnemmaksi odottamaan oikeanlaista inspiraatiota.

Tätä urakkaa ei voinut lykätä enää yhtään talvea. Ikkunoiden pokat ja karmit olivat päässeet jo niin huonoon kuntoon että jotakin oli oitis tehtävä. Maali hilseili pahasti ja vesi pääsi juoksemaan haperon kitin ohi suoraan puuhun, pokasta karmiin ja karmista seinään. Mutta kun rapsuttaminen, hiominen ja kittaaminen ei yhtään maistunut. Olin löytänyt remonttirajani. Tähän en ala.

Palkkasimme kylältä työhön kaksi ammattilaista. Eteläpäädyn kahta ikkunaa (toinen kuvissa) ei enää pystynyt elvyttämään, oli tehtävä kokonaan uudet. Kaikki muut pokat ja karmit pelasti kirvesmiehen varma ote. Ikkunoista tuli aivan älyttömän hienot. Vanhat ikkunat ovat aivan kuin uudet eikä kahta uutta ikkunaa erota vanhoista. Remonttilaskun maksamisen hetkellä lohduttaa uudenveroisten ikkunoiden hohteen lisäksi kotitalousvähennys. Kyllä kannatti. Maali oli vielä märkää mutta otin heti kuvan.

(Olen äimistellyt edelliseen postaukseen jättämienne kommenttien määrää ja lämmintä sävyä. KIITOS.)

The old 1940´s windows of the country house looking brand new after renovation.

Joko siitä on kolme vuotta? Arvonta!

Marianne Nieminen "Nimetön" (Öljyväri pellavalle, 2010)

EDIT: Arvonta on päättynyt!

Kuin varkain olen tullut kuvanneeksi ja kirjoittaneeksi tähän blogiin jo kolmen vuoden ajan, siitä pitäen kun hankin pellon reunasta vihreän rintamamiestalon. Postauksia on kertynyt hyvän matkaa yli neljäsataa ja niihin olette jättäneet yhteensä neljättä tuhatta kommenttia - hurjaa ja hurjan mahtavaa! Sen kunniaksi, ja ehkä vähän alkavan syksynkin, arvon tähän postaukseen kommentoineiden kesken jotakin aivan huikaisevan hienoa. Kävin kuvataiteilija Marianne Niemisen työhuoneella ja yhteistuumin valkkasimme jollekin teistä lukijoista arvottavaksi tämän maalauksen.

Maalaus on kooltaan n. 50x20cm. Sen vaaleat, neutraalit värit näyttäytyvät taatusti hiukan erilaisina eri näytöillä, vaikka yritinkin kuvata ja säätää mahdollisimman tarkoin. Se on kaunis, ihan mahottoman kaunis. Osallistumisaikaa on päivälleen kaksi viikkoa, kaikki viimeistään perjantaina 2.9. tähän postiin jätetyt kommentit ovat mukana. Arvonta suoritetaan lauantaina 3.9. Jätähän kommentoidessasi sähköpostiosoitteesi sille varattuun lokeroon - sitä ei näe kukaan muu kuin minä.

(Olen kirjoittanut Mariannen maalauksista aikaisemminkin pariin otteeseen, kurkkikaapa nämäkin postaukset.)

This three-year-blog-anniversary-giveaway is unfortunately only for readres who live in Finland.

Mattolöytö

Mun sisustamiseni on aika usein sattumanvaraisuuteen, odotteluun ja ahkeraan vahtaamiseen perustuvaa epämääräistä ostostelua. Oikeanlaiset kamppeet, huonekalut ja muut tulevat edukkaasti vastaan sieltä täältä kun rauhassa kattelee ja usein vieläpä silloin kun niitä ei justiinsa niin edes etsikään. Tällä kertaa kaupunkikotiin tuli valittua olohuoneen matto kun Ikean poistonurkassa odotti noutajaansa priimakuntoinen Alvine Ruta villamatto muhkealla alennuksella.

A great find from the local Ikea; the nice Alvine Ruta wool rug 40% off.

Lähtötunnelmat

Aina kun maalta lähdetään pois pitemmäksi aikaa imuroidaan tarkoin jokainen nurkka, tiskataan viimeisetkin tiskit,  tyhjennetään jääkaappi ja sammutetaan sähköt.

Autumn is coming. Time to do all the dishes in the country house, turn off the fridge and start spending more time in the city.

Ostarin kukka

Ostarin kukkakaupassa osui silmääni viileän sininen hortensia. Yksi vitosen oksa riittää mainiosti kukkakimpuksi lipaston päälle. Vanha Karhulan lasipurkki on paras kukkavaasi, muita en tarvitsekaan. Siihen passaavat kaikki taloudessamme suositut kukat; syreenin oksat, pionit, ruusut, neilikat, liljat ja muut.

One single ice blue hydrangea branch makes a nice bouquet. I placed it on a chest of drawers in a simple old glass vase.

Uusi koti

Kaupungissa on ährätty viimepäivinä muuttolaatikoiden kanssa ja siirrytty kylän laidalta toiselle. Muutto on edennyt siihen makiaan vaiheeseen kun uudessa asunnossa on vain kivoja esineita ja asioita, avaraa ja pölytöntä. Vanhassa asunnossa makaa vielä kaikki se pieni sälä jonka pakkaa vasta vihoviimeisenä kun on aivan pakko. Ripustin melkein ensinnä makuuhuoneen ikkunaan vuosia kaapissa odottaneen Marimekon vaaleanpunaisen Tantsun. Vihdoinkin torppa johon se passaa.

Some photos of our new home in the city. Finally a bedroom that is right for the pink Tantsu-fabric from Marimekko I´ve been saving for years.

Karkkipurkki

Miten hienon karkkipurkin löysi mies! Aion täyttää sen oitis ykkösrinkeleillä - tiedättekö niitä sellaisia kovia vehnärinkeleitä joiden syömistä ei pysty lopettamaan kun sen on kerran aloittanut. Sitten rouskutan rinkeliä ja muistelen lapsuuden kioskireissuja: "Yks lakupommi, yks sitruunapommi, kolme merkkaria, kolme ufoa, kaks lätkäliigaa, markalla tutteja ja laita vielä sittenkin yks sitruunapommi." Mikä niiden karkkien nimi oli jotka olivat samanmoisia kuin lätkäliigat, mutta kirkkaassa kääreessä ja hedelmän makuisia? Niitäkin ottasin.

Selvää kattokruunuainesta

Aika hauska ja yksinkertainen kahdesta lampunvarjostimen rungosta koottu kattokruunu. Näin tämän eräällä kesäretkellä vastaantulleella pihakirppiksellä - jo vain on joku nokkelan idean keksinyt!

A clever invention I stumbled upon at a garage sale; two lamp shade frames attached together as a chandelier-like lamp.

Vedenvihreää

Työmatkalta palaava mies on kyllä hyvä asia - hyvittelee pitkää poissaoloaan vaikkei oikeastaan tarttis. Tuli aamulla ja toi mukanaan pullollisen hajuvettä ja vihreän orkideakaunistuksen kainuulaisesta kauppahallista. Kylven nyt tuossa merenvihertävän pullon tuoksussa. Se tuoksuu vastasuihkautettuna aivan tuoreilta vadelmilta.

Two gifts with a hint of ocean green; the orchid and a wonderful perfume from Giorgio Armani.