Onko pakko remontoida jos ei huvita?

Maalaistorpan remontointi on perustunut täydellisesti vapaaehtoisuuteen: toimeen on tartuttu silloin kun on tehnyt mieli ja remonttia tehty siinä järjestyksessä kun on huvittanut. Ikävältä tuntuneet urakat on siirretty surutta tuonnemmaksi odottamaan oikeanlaista inspiraatiota.

Tätä urakkaa ei voinut lykätä enää yhtään talvea. Ikkunoiden pokat ja karmit olivat päässeet jo niin huonoon kuntoon että jotakin oli oitis tehtävä. Maali hilseili pahasti ja vesi pääsi juoksemaan haperon kitin ohi suoraan puuhun, pokasta karmiin ja karmista seinään. Mutta kun rapsuttaminen, hiominen ja kittaaminen ei yhtään maistunut. Olin löytänyt remonttirajani. Tähän en ala.

Palkkasimme kylältä työhön kaksi ammattilaista. Eteläpäädyn kahta ikkunaa (toinen kuvissa) ei enää pystynyt elvyttämään, oli tehtävä kokonaan uudet. Kaikki muut pokat ja karmit pelasti kirvesmiehen varma ote. Ikkunoista tuli aivan älyttömän hienot. Vanhat ikkunat ovat aivan kuin uudet eikä kahta uutta ikkunaa erota vanhoista. Remonttilaskun maksamisen hetkellä lohduttaa uudenveroisten ikkunoiden hohteen lisäksi kotitalousvähennys. Kyllä kannatti. Maali oli vielä märkää mutta otin heti kuvan.

(Olen äimistellyt edelliseen postaukseen jättämienne kommenttien määrää ja lämmintä sävyä. KIITOS.)

The old 1940´s windows of the country house looking brand new after renovation.