No jo vain on hienot aterimet. Olen nyt syönyt niillä neljä ruokalajia, hypistellyt ja huokaillut. Ne ovat Kultakeskuksen valmistamat, Tapio Wirkkalan suunnittelemat Tapiot. Veitsiä, haarukoita ja lusikoita löytyi Fasaanista kuusi kutakin. Alpakka on jotenkin tosi kauniin väristä, vähän kuin lämmintä hopeaa. Pitääköhän alpakkaisia esineitä kauhiasti hoitaa ja puunata? Epäilen että kovin monimutkaista huolenpitoa ei ehkä tarvita: näistäkin kahveleista näkee että niitä on käytetty ronskisti ja kulutettu turhia varomatta, ja aina vain ne ovat himmeästi hohtavat ja kauniit.
My new cutlery, a set of vintage Tapio Wirkkala alpaca silverware.
Kun tarvitsen jotakin kotiin, suunnistan nykyään yhä useammin osto- ja myyntiliikkeisiin ja kirppiksille sen sijaan että ostaisin tuliterää tuotantoa. Vaikka vanhojen esineiden hinnat eivät enää aivan halpoja ole, tuntuu monesti että saan kuitenkin samalla rahalla laadukkaampaa ja aikaa kestävämpää kuin uutta ostaessa. Nämä alpakkakaunottaret tulivat juhlavampien aterinten tarpeeseen ja löytyivät Helsinkiläisestä Fasaani-antiikista Korkeavuorenkadulta. Paikka on valtavan kokoinen ja valikoimaltaan hengästyttävä, samoissa tiloissa toimii myös 50- ja 60-lukujen muotoiluun keskittyvä Helsinki Secondhand. Hintataso on ihan järjellinen ja tinkiäkin vielä saa.
Ja laitetaanpa vielä toinenkin Helsinki-suositus: tyytyväistä hyrinää jokaisella vierailukerralla aiheuttava kahvila Gran Delicato Albertinkadun ja Kalevankadun kulmassa. Kävin siellä taas eilen lounasaikaan syömässä parmankinkku-pastasalaatin ja juomassa maailman parhaan kahvin. Kyytipojaksi tilasin vielä tuoremehun joka oli ilmeisesti vasta puristettu appelsiineista ja maistui taivaallisen hyvältä. Hinnat täälläkin oikein inhimilliset, tämä alimman kuvan kattaus maksoi muistaakseni karvan alle 15 euroa.
Nyt käyn tiskaamassa alpakkaiset Wirkkalat ja laitan lisää kuvia kun ne kiiltävät puhtauttaan.
Talo on lämmin, mutta peiton alta ei silti meinaa malttaa nousta. Kynttilöitä voi polttaa heti aamusta ja istua kiireettä ikkunan ääressä suuri kahvimotti kädessä. Pelto on ollut kesannolla ja on täynnä kuihtuvien kasvien ruskeita sävyjä. Tänä syksynä ei nähdä pimeässä illassa risteileviä puimurin valoja.
A perfect autumn morning: a big mug of coffee and all the time in the world to stare at the withering field outside.
Pihan perällä pienessä ladossa säilytetään vihreän talon halkoja. Mutta on siellä puiden lisäksi muutakin; moniväriset sirkusvalot ja jämistä laadittu tanssilattia minikokoisia latotansseja varten, miehen New Yorkilaiselta autotallikirppikseltä ostama kulahtanut jenkkilippu sekä sekalainen kokoelma jakkaroita istuskeluun. Halkopinosta pilkistää kossupullo.
Tänään tanssilattialle koottiin pihakalusteet ja ladon ovi laitettiin säppiin. Juhlat halkovajassa jakuvat taas ensi suvena.
The old shed is mostly used for storing fire wood, but sometimes also for partying. Multi coloured garden lights and a miniature dance floor made out of scrap wood set the perfect mood. Can´t wait for the next midsummer nights.
Vanha, hieno Havin kruunukynttiläpakkaus on lahja ystävältä. Se oli avaamaton, täynnä vanhoja kynttilöitä, enkä alkuun meinannut lainkaan raskia avata sitä. Mutta käyttöönhän tällainen lahjus tietenkin kuuluu eikä vain kaapintäytteeksi. Alkuperäiset kynttilät poltettuani olen alkanut täyttää kaunista rasiaa uudelleen; nykyaikaiset kynttilät saavat vanhassa pakkauksessa kummasti uutta hohtoa.
This old box of candles is a gift from a friend. I already burned the original candles but have started refilling the beautiful old carton with new ones.
Kännykän kuvakansiosta löytyi viikonloppuiselta Tukholman matkalta tasan seitsemän kuvaa. Voidaan siis kaiketi sanoa että tässä reissulta kaikkein olennaisimmat ulottuvuudet; leipomon edusta, kukkatorin hortensioiden siniset ja violetit sekä sympaattinen vanha raitiovaunu. Lisäksi tallensin Afroartin superhienot, villinväriset ja raidalliset tyynypinot, ne pitää muistaa. Afrikkalaisia tuotteita myyvän kaupan valikoimissa oli muutenkin paljon kaikkea hienoa, esimerkiksi kaikenlaiset korit ja punainen pilkullinen koiranaamio. Eniten aikaa ja rahaa valutin kuitenkin viimeisen kuvan vaatepuotiin. Cos:in soisi pian rantautuvan suomeenkin.
I visited Stockholm this weekend and apparently took only seven photos. Well, maybe they tell everything important: beautiful blues, violets and pinks on the streets and wild colourful stripes at Afroart. And a lot of time and money spending at Cos.
Vannoutuneena Fairyn käyttäjänä olen aatellut ettei yhtä hyvää tiskiainetta löydy. Vaan nytpä löytyi, ja vieläpä biohajoava! Mikon suosituksesta ostin Methodin kurkku-tiskiaineen ja sepä on ollut aivan mahottoman hyvä. Tuoksu ei tosin ehkä muistuta kurkkua kuin etäisesti, ennemminkin tulee mieleen lapsuuden kesien liikennepuiston lehmukset... Melkein parempi niin.
Kaupan hyllyltä löytyi kurkun tuoksun lisäksi klementiini, Methodin nettisivulla tuoksuja oli liuta lisää. Voi kun marketista saisi myös basilikaa ja limited edition -tuoksuja greippiä ja sitruuna-minttua, Muutenkin näyttäisi siltä että koluamiini suomalaisiin kauppoihin on kulkeutunut vain osa pesuainevalikoimasta.
Ilahduttavaa oli myös täyttöpussisysteemi, hankin seuraavalla markettireissulla sellaisen kaappiin odottamaan pullon tyhjenemistä.
This is a bonafide recommendation; I LOVE the Method dish soap range! I only found clementine and cucumber at the local supermarket, I wish pink grapefruit, basil and lemon mint arrive soon too.
Avasin tunnelmavalokauden ja ripustin La case de cousin Paul -valopallerot kaupungissa ikkunaan. Harmaavalkoinen olohuone kaipasikin jo jotakin väriä; valosarjassa on kaivattuja kirpsakkaa limenvihreää, kirsikanpunaista ja neonpinkkiä. Sopivan ärtsyä! Tykkään tällaisista "jouluvaloista" joita voi surutta roikottaa vaikka ympäri vuoden. Toiset ympärivuotiset suosikkini ovat jo aikaa sitten Englannista hankkimani, mökin kuistille juurtuneet magnoliavalot.
The evenings are now definitely dark enough for fairy lights. These ones from La case de cousin Paul are just the colour splash our livin room in the city needed.
Punaista, mustaa ja valkoista kyökin pöydällä; matkamuistomuki, Marimekon Muija-kuosinen peltipurkki ja muovinen kahveleiden kuivaamisen passeli teline jossa roikkuvat Decembren muoviset mustat ja kirkkaat salaattiottimet. Laajemmassa kuvassa näkyy myös siskon nerokas euron kirppislöytö: maailman paras vanha metallinen talouspaperirullateline. Läppä toimii jousella ja pitää rullan napakasti paikallaan niin että viipaleen repäisy onnaa yhdellä kädellä.
This and that on the kitchen table: a souvenir mug, Marimekko tin and some 60´s and 70´s finnish plastic from Decembre and Orthex.
Innostuimme ukkoni kanssa leikkimään järjestelmäkameran video-ominaisuudella ja kuvailimme astioita keittiön pöydällä ja olkkarin jakkaralla. Mitään huikeaa elokuvataidetta ei saatu aikaan, mutta minipieni äänetön oodi suomalaisille astioille kuitenkin.Videon tekeminen oli kelpo huvia, tällaisia pieniä tuokiokuvia esineistä ja tiloista saattaapi jatkossakin joskus tänne tupsahtaa.
Arabian Ruska-astioita on kirppikset pullollaan. Niitä on aikanaan valmistettu ja myyty suuret määrät ja varmasti moni on hypistellyt niiden mattapintaiseksi lasitettua pintaa, jota vasten haarukka ja veitsi kirskuvat kuin kynnet liitutaululla. Ulla Procopén suunnitteleman Ruskan muotokieli on 70-lukulaisen raskas ja pinnan elävä väritys vaihtelee vaaleasta ruskeasta tummaan suklaanruskeaan ja mustaan. Astiasto jakaa varmasti mielipiteitä; toisten mielestä se on tunkkainen ja ikävä. Mutta voipa salakavalasti Ruska-inho kääntyä rakkaudeksikin, niin on mulle käynyt.
Omat suosikkini Ruska-sarjasta ovat videossa näkyvät mittasuhteiltaan kauniit kahvikupit, pieni kaadin ja juoksuradan muotoinen paistivati. Ne stemmaavat mainiosti kaapeista löytyviin mustiin ja valkoisiin Teemoihin ja Paratiiseihin. Isoja ruokalautasia en ehkä kotiin hankkisi kirskuvan pinnan takia, enkä suuria teekuppeja joissa juoma jäähtyy valonnopeudella. Pienet puurokulhot sen sijaan houkuttaisivat vielä, ja kaikenkokoiset ja -muotoiset tarjoiluastiat.
A little short film my husband and I made in no time. It´s an ode to finnish tableware, especially the nowadays discontinued Ruska-series made by Arabia.
