Aamutulilla

Vattu yrittää vallata takapihan. Tai ei yritä vaan valtaa, se on nielaissut jo kaksi viinimarjapuskaa. Olen mietiskellyt laiskasti miten sen voittokulkua voisi hillitä. Vai antaisko olla vaan? Ei mulla varsinaisesti takapihan suhteen mitään suuria suunnitelmia ole, voisi ihan yhtä hyvin olla villivatukko.

Lintuhäkkilamppu roikkuu jo paikallaan makuuhuoneen katossa, mutta töpselin naaraspuoli on vielä hankkimatta. Ehkä kevväämmällä.

Burning wood in the stove and thinking about what to do with the out-of-control wild raspberry bushes in the backyard.

Paluu bloggeriin

Jo hetken on ollut ikävä entisiin aikoihin. Divaaniblogit on hieno sisustusblogikeskittymä ja siinä on ollut (ja on!) ilo olla mukana. Tällaisia paikkoja joissa mainioita sisustusblogeja kerääntyy lukijain löydettäviksi soisi olevan enemmänkin. Blogeja on niin paljon että uusien hyvien tuttavuuksien etsiminen runsaudesta on toisinaan vaikeaa.

Olen nyt sopinut että Vihreä talo jatkaa Divaaniblogeissa vielä tammikuun loppuun. Ja hyvillä mielin jatkaakin, kaikki on täällä porukkaa myöten mainiota. Sitten palaan takaisin bloggeriin jatkamaan näitä romuhorinoitani entiseen tapaan itsenäisenä talollisena.

Toivottavasti seuraatte mukana paluumuutossa. Ilmoittelen siitä vielä lähemmin sitten tammikuussa.

This blog will be moving back to blogger in the end of January. I´ve loved blogging in Divaaniblogit, but at the same time I miss my days of independence. I´ll let you know more when the time of the move arrives in January. Until then I´ll be happily posting here.

Pizzaperjantai

Ystävä väänsi nerokkaan taikinan, josta sai vanutettua millinohuita, uunissa rapsakaksi paistuvia pohjia. Ohjetta ei suostunut kirjoittamaan, kun kuulemma taikina pitää tehdä näppituntumalla. Mutta jauhoina oli ainakin vehnän lisäksi grahamia rapsakkuutta lisäämässä. Taikinan lisäksi ystävän antama paisto-ohje osoittautui hyväksi: uunin pitää pizzoja paistessa olla niin kuuma kuin nupeista lähtee. Kyökin vanha hella taisi pystyä pyöreästi 280:n asteeseen, hyvin toimi. Kuvissa valmistuu klassikkolätty miehen suosikkitäytteillä: ananasta, homejuustoa ja kanaa. Mun suosikissani on keltaista paprikaa ja artisokkaa.

Baking pizzas in the old oven with a friend´s unbeatable dough recipe.

Kirpputorin koni

Edellisessä postissa kirjoitinkin Mokon peltipeurasta - se sai taannoin kirppikseltä seuraa. Intensiivisen sininen peltinen lehmä/hevonen/aasi maksoi vitosen ja jaksaa kantaa yhtä kynttilää. Nyt kynttilä on valkoinen mutta vaihdan sen timakamman väriseen kunhan se palaa loppuun.

Blue metal cow/horse/donkey candle holder is a fleamarket find. It might even be a distant relative to the deer chandelier in my previous post.

Peltipeura

Moko möi joskus vuosia sitten satumaisen näköisiä, peltisiä peura-kynttelikköjä. Muistan kuinka haaveilin omasta peltipeurasta ja ynnäilin opiskelijana vähiä rahojani ja mietin riittäisivätkö ne sellaisen ostoon. Peura oli kuitenkin sen verran hintava että hylkäsin haaveen ja jätin ostamatta. Kyntteliköt hupenivat myymälän hyllyltä ja lopulta oli jäljellä enää kaksi. Ja kun niitä oli enää vain kaksi, laittoi myyjätär niihin lappusen joka lupasi hinnasta puolet pois. Otin toisen mustista metallikaunottarista siltä istumalta kainalooni ja vein kassalle.

Ostos osoittautui aikaa kestäväksi; peura on kulkenut mukanani kodista toiseen jo ehkä yli kymmenen vuotta ja yhä vaan enemmän siitä tykkään. Värkkäsin sen sarviin juuri uudet enkelikellon kynttilät, jotka menevät aina sen verran killiin että niitä polttaessa steariinia tippuu pitkin peuran selkää.

I bought this deer chandelier maybe over ten years ago and still love it. I remember thinking long and hard about buying it, the price was way over my student budget. When it went on sale for -50% I didn´t hesitate to grab it and count my pennies at the cash register.

Iltahämy

Onhan toki niin että pimeä tulee nyt aikaisin ja kestää luvattoman pitkään. Ja niinkin on että valokuvaaminen keinovalossa ei suju yhtä mutkitta kuin päivänvalossa. Mutta minä tykkään tuhnuisista väreistä ja kellansävyistä jotka tarttuvat syys- ja talvi-iltoina kameran kennoon. Sellaistahan se tunnelma on, hämärää, lämmintä ja turvallista.

Dark evenings in the autumn and winter are just perfect for burning candles and enjoying the cosy atmosphere under a blanket.

Vapise, Nisse Strinning!

Jo vain löytyi kirpputorilta vitosella mainio pieni hylly! Se oli kovasti pölyn ja lian peitossa mutta 50-lukulainen muoto oli juuri oikea ja kermanvalkea väri kyökin seinään stemmaava. Sen aikaisempi omistaja lienee ollut autoentusiasti; hyllyjen etureunoihin on liimattu Dymolla napsuteltuja nimitarroja auto- ja rekkamerkeistä. Pyörittelin hyllyä kirpputorilla käsissäni ja mietin jo millä mömmöllä mustien tarrojen tiukka liimaus irtoaisi maalipintaa vahingoittamatta. Mutta sitten kun pölyt jynssättyäni ripustin hyllyn seinään, totesin että tarrat ovat oikeastaan aika hauskat ja saavatkin jäädä.

Mallailin hyllylle nyt aluksi osaa keittiön peltipurkkiarsenaalista. Ja kyökkiradio sai itseoikeutetun paikan ylähyllyltä.

A cute little 50´s shelf found at a fleamarket for five euros. It must have belonged to an automobile enthusiast, the labels on the shelves say Porsche, Ford and Peterbilt.

Tiivistys

Suoritin kevyttä huushollausta aamiaisen lomassa ja liimailin vastaremontoituihin ikkunoihin tuliteriä tiivisteitä. Hommia pitää tehdä silloin kun huvittaa ja kahvihörppyjen välissä tiivistytti. Rautakaupan poistokorista halvalla löytynyt kapoinen tiivistenauha oli juuri sopivaa talon ikkunoiden ahtaisiin karmeihin. Noudatin ikkunaremonttimiesten tiivistysohjeita orjallisesti; vain sisäikkunaan, ei rakoja. Saas nähdä pysyvätkö huuru ja hojo loitolla.

Weatherstripping the newly renovated windows in between morning coffee sips.

Ryppyinen kaunotar

Vähiin käyvä valo on nyt aivan erityisen kaunista. Se ei kesäauringon tapaan paljasta kaikkea, vaan maalailee esiin syviä värejä valikoiden.

Siitä on varmaan jo vuosi kun sain H&M Home:n myymälän avajaisista mukaani lahjaksi pellavaisen pussilakanan. Vuoden ahkeran käytön jälkeen uskallan sanoa että pellava on aivan huippu lakanamateriaali. Se on käytössä viileä ja petaamatta nätti. Hillityt rypyt pysyvät pesusta pesuun, suojelen niitä silitysraudalta tarkoin. Eikä kankaan pintaan ole ilmestynyt nypyn nyppyä. Harkitsen samanmoisten hankkimista kaupunkiin, täytyypä odotella että tulee joku sale.

Alimmassa kuvassa puuvaja ulkopuolelta. Vattupuskat ovat valloittamassa sen edustan, keväällä pitää tallata polkua ahkeraan että kulkureitti säilyy eikä kasva umpeen. (Alin kuva Mikon)

I´ve had the H&M Home linen duvet cover for maybe over a year now, it was a gift from their Helsinki shop opening. Linen has proved to be a great bed set material with the beautiful wrinkles and all.

I´m loving the daylight right now. It doesn`t reveal everything like the summer sun, but brings out beautiful, muted dark hues in everything.

Uusi nurkka

Kummallinen, pehmeä syksy. Nurmi vihertää ja jännitän jo alkaako kukkapenkin multa pukata vihreää ja raparperi pullistella maasta.

On aina hauskaa kun joku muu tulee taloon ja katsoo näitä mulle läpikotaisin tuttuja nurkkia kameran etsimen läpi. Näyttää mihin kiinnittää huomiota ja missä näkee nättiä. Välillä tuntuu että olen kuvannut jo puhki kaikki talon ulottuvuudet. Vaan huomaan että enpä olekaan, en tätä huussipolun näkymääkään ehkä koskaan. Enkä ollut huomannutkaan kuusen oksien hienoja seittejä.

Kuvat otti Mikko.

Exceptionally warm autumn, even the grass is still green. What next, rhubarb starts growing in november? I don´t miss the snow yet, though.

Photos: Mikko.

Siskonpeti

Yövieraiden väliaikaispedit tulivat aamulla oitis valloitetuiksi. Me joimme rauhassa kahvia kyökissä ja salongin lattialta kuului peuhaamisen ääniä, kurnutusta ja murinaa.

Nothing is better than unmade beds to roll in.