Reissukassi

Viikonloppukassin voi huoletta jättää mökillä purkamatta ja levälleen jos se on nätti. Ruskea konjakinvärisestä nahasta tehty Zaran kassi on juuri sellainen, se näyttää kivalta kaikissa huoneissa ja saa siksi ajelehtia siellä täällä komeroon joutumatta. 

Ja jottei menisi vallan muotiblogaamiseksi, pähkäiltäköön samalla takka-asiaa. Makuuhuoneen vanha takka on joskus muinoin sähköistetty; tulipesään on asennettu vastukset ja seinällä takan vieressä on termostaattinappula. Helppoa mutta epätunnelmallista. Vakavassa harkinnassa on vastuksen poistaminen ja takan palauttaminen alkuperäiseen asuunsa haloilla lämpiäväksi. Nuohooja tuli jo katsastamaan hormin kuntoa, mutta projekti tyssäsi siihen että hormin pelti oli ruostunut kiinni. Jumissa on ja pysyy - ja tiukasti. Pitäisi toimertua sille nyt jotakin tekemään.

My cognac brown Zara plaited shopper looks so nice it´s ok to leave it lying around unpacked for the whole weekend.

Toikan Pionit

En voi kyllä mitenkään sanoa varsinaisesti tarvinneeni enää yhtäkään juomalasia lisää, mutta kun nämä löytyivät mökin lähikirppikseltä ja olivat niin hienot! Oiva Toikan Pioni -lasit oli pakattu Rapalan pahvilaatikkoon, kääräisty makulatuuripaperiin ja vapisevalla vanhan ihmisen käsialalla oli hintalappuun kirjoitettu "käyttämättömät".  Samasta sarjasta mulla on mökkikäytössä jo olutlasitkin. Ne ovat ihan mahtavat ja kauniit, mukavat kädessä, eivätkä ole tiskatessa pienistä kolhuistakaan säikähtäneet.

My new thrifted set of drinking glasses, "Peony" ("Pioni" in finnish) by Oiva Toikka for Nuutajärvi.

Työsarkaa

Ensi kesän remonttihommista ei ole epäilystä. Talon eteläpääty alkaa olla niin huonossa hapessa että jotakin on tehtävä. Kaukaa katsoen näyttää vielä ihan nätiltä mutta lähellä totuus seinän kunnosta paljastuu. Maalipinta on kaput ja jonkin verran puutavaraakin pitää ilmeisesti vaihtaa. Samalla olisi ehkä järkevää oikaista kuistia, jonka etunurkka on painunut monta senttiä vinoon. Ja uusia talon nurkasta vuorilaudat johon tikka tai joku muu nokkija on askarrellut monta reikää. Talon vihreää väriä en ajatellut lähteä vaihtamaan, mutta kivijalkaan voisi ehkä katsoa ruskean tilalle jotakin muuta. Tummahko harmaa voisi tehdä terää ja ryhtiä.

Our house is in desperate need of a new coat of paint. We´ll have to do something about it next summer.
.

Retroaarteita omasta komerosta II

Kaivelin komeron perältä myös tällaisen pellavaisen tai puolipellavaisen kyökkipyyhkeen. Se muistuttaa kovasti Eva Taimen Tampellalle suunnittelemia keittiöpyyhkeitä (nekin bongasin Retroaarteet -kirjasta), mutta painettu Tampella-teksti alakulmasta puuttuu. Voisikohan tää kuitenkin olla Tampellaa, on niin kovasti samanmoista muotokieltä noissa kuvioissa? Pyyhkeen ohje fonduen tekoon on hauska, se pitää ehdottomasti testata mökin keittiössä. Suurustekin tehdään kossuun!

Another find from my own house: an old maybe 60´s kitchen towel with a recipe for fondue. I think it might be designed by Eva Taimi for Tampella, but there´s no logo proving my presumption.

.

Retroaarteita omasta komerosta I

Vanhaa taloa ostaessa saattaisi kaupantekijäiseksi saada aikamoisen aarre-irtaimiston. Vihreän talon mukana tuli kyllä paljon kaikenlaista tavaraa, mutta suurin osa oli jo parhaat päivänsä nähnyttä rojua ja jouti kaatopaikalle. Muutamia astioita, täkkejä ja kankaita kuitenkin laitoin säilöön, vaikkeivät ne varsinaisesti ihan omannäköisiä olleetkaan.

Mainiota Retroaarteet -kirjaa selatessa muistin taas komeron perällä odottavat tavarat ja kaivelin niitä esiin. Ja kah, sieltä löytyi kaksin kappalein kamalan hienoja emalipannuja ja ne olivat paremmassa kuosissa kuin muistinkaan. Molemmat lienevät Raija Uosikkisen Finelille suunnittelemia; punainen on käsittääkseni nimeltään Kehrä, keltainen Primavera.

Is it possible to find treasures in your own cupboards? Apparently it is: I had stored these pretty 60´s enamel pots in a safe place in the house four years ago and then completely forgotten about them. I remembered their existence only just recently while reading a book about finnish design, Retroaarteet.

Merivaara

Mieheni mun tekee joskus aika mainioita sisustuslöytöjä. Olohuoneen valkoisen kaapin edessä nököttävä Merivaaran putkirunkoinen tarjoiluvaunu taitaa olla niistä viimeisin, mistä lie työkaverin kautta hankittu. Vaunun ylähylly on tarjotin jonka voi nostaa irti - just sopiva aamiaisen tarjoiluun vuoteeseen ehtaan hotellityyliin (ehkä vielä jonakin aamuna...).

City apartment livingroom. My husband bought an old, finnish service cart by Merivaara, it's the one infront of the white old factory locker.
.

Teräskaksoset

Edellisen postin kaappi ja Timo Sarpanevan Opalle ilmeisesti 70-luvulla suunnittelema teräspannu löytyivät siis sopuhintaan samalta kirpputorilta.  Pannuja mulla olikin ennestään jo yksi. Ostin sen vuosia sitten Lahdesta silloisen kotitaloni kivijalassa sijainneesta maailman parhaasta osto- ja myyntiliikkeestä.  Sieltä tuli ostettua käytettynä kaikenlaista tarpeellista sinkkukaksioon; mattopiiska, pyykkikori, kippoja ja kuppeja, ynnä muuta. Sarpanevan ostin pannukahvin keittelemistä varten, se oli siihen tarkoitukseen justiinsa sopiva ja kaunis. 

No nyt on pannukahvipannuja kaksin kappalein, 1,2 litrainen ja 1,7 litrainen. Pienemmän hintaa en enää millään muista, mutta kallis se ei ollut koskapa lempikaupassani ei mikään ollut kallista. Uusi suurempi pannu maksoi 12 euroa. Minusta se ei ole paljon hyvästä tissainista.

Another great flea market find: steel pan by Timo Sarpaneva for Opa - it cost only 12 euros. Now I have it in two sizes, 1,2 and 1,7 litres.

.

Tipu uuden kaapin päällä

Nyt jää kyllä yksi ikealainen ostamatta; ison kirppiksen huonekalunurkasta löytyi niin soma ja siro 50-lukulainen puinen vitriini että kaappisuunnitelmaan tuli muutos. Sommittelin lasiovien taa astiakokoelmasta muutaman aarteen heti uuden tulokkaan kotiuduttua kaupunkikodin olohuoneen nurkkaan. Ylähyllyn teräskaksosista toinen on muuten löytö samaiselta kirppiskäynniltä, niistä seuraavassa postissa lisää.

Sometimes the most beautiful furniture doesn´t come from the big furniture shops. This wooden 50´s  glass cabinet is from a near by flea market. It found it´s place in our city apartment livingroom.
.

Lisää reputettuja

Toinen satsi kuva-arkistoista kaivettuja julkaisematta jääneitä kuvia, tuli tällainen tunnelmasillisalaatti. Todettakoon että en voi uskoa että nämä ilmat joskus taas muuttuvat noin valoisiksi kesäöiksi, vehreiksi vaahteralehvästöiksi ja kylmiksi kuohuviinilasillisiksi hellepäivän ehtoona. Yritän sulattaa pihan kinoksia tahdonvoimalla - olisi nimittäin himo ruveta puutarhuroimaan ja aivan ehdottomasti siirtää yhden istutuksen paikkaa justiinsa nyt.


Another set of unpublished photos taken last summer - a pot pourri of green foliage, cold sparkling wine and an unbelieveably light summer night.
.

Huutokaupassa

Osuimme miehen kanssa viime kesänä pienellä paikkakunnalla lakkautettavan kyläkoulun irtaimiston huutokauppaan. Huutokaupat eivät noin yleisesti ottaen ole mun temperamentilleni sopivia - meinaan aina saada sydänkohtauksen kun kämmenet hiessä jännitän kilvoittelua, huutoja ja hintoja. Enkä oikein välitä siitä odottelustakaan, tuolla koulullakin olisi vierähtänyt kokonainen päivä jos kauppaa olisi tosissaan tahtonut tehdä. Opetustaulujen valikoima oli hengästyttävä, niitä oli ripustettu suuren salinkin seinät täyteen. Hinnat nousivat niin korkeiksi että jätin suosiolla taulut muiden ostettaviksi; mustapohjaisista Ebba Masalineista tarjottiin yli satastakin. Hintojen korkeus oli tässä tapauksessa hyvä asia: huutokauppaa käytiin hyvään tarkoitukseen sillä kaupoista saadut varat seurasivat oppilaita uuteen kouluun johonkin erityiseen käytettäviksi.


Pictures from an auction held at a closed down small village school last summer. Amazing selection of old school stuff and teaching material! The prices and the auction excitement were too much for me, though, so none of these bauties came home with me.
.

Mulla on suunnitelma

Tämä viime syyskuun Glorian kodissa julkaistu kuva Janne Kupiaisen ja Ilkka Mälkiäisen maaseutukodin keittiöstä ei ole jättänyt rauhaan. Nyt olen viimein keksinyt mihin kuvan astiakaapin ihanan yksinkertaista väri-ideaa voisin kotosalla soveltaa; käsittelyyn pääsisi musta Ikean Linnarp -kaappi, jonka sisukset maalaisin hohtavan valkoiseksi. Enää tosin puuttuu se Ikean Linnarp -kaappi. On taas päällä "älä osta mitään tuliterää" -fiilis ja odottelen vielä ainakin tovin että kaappi kopsahtaa paikallisen Ikean löytöpisteeseen taikka löytyy jostakin muualta edullisesti käytettynä.

How fresh does that black cupboard look when it´s painted white inside! I would love to do the same trick to a Linnarp cupboard from Ikea. 
.

Reputettujen salonki

 Jotkut kuvat eivät kuvaamisen aikoihin syystä tai toisesta läpäise julkaisuseulaa. Kuukausien päästä niitä katsoo ja miettii että mikä vika tässäkin muka oli. Nämä ovat sellaisia reputtaneita otoksia viime vuoden toukokuulta. Kevään kuvakansioita selatessa tuli melkein tippa linssiin - niin kova on justiinsa nyt kaipuu mullan tuoksuun.

Why have I never published these photos taken last May? At the time there was supposedly something wrong with each of them. Now looking through them almost makes me cry, springtime in these photos looks so wonderful!