Ennen maalta lähtöä suoritetaan miltei poikkeuksetta rutiininomainen, kiireetön siivous- ja pakkausoperaatio. Se alkaa yleensä niin että tiskivesi laitetaan hellalle lämpiämään. Sitten imuroidaan, pedataan sängyt, oikaistaan matot ja viikataan olohuoneessa levälleen nujutut silkkitäkit. Kerätään lehdet kasaan, kootaan pikkukoirien piilottamat luut. Kyökissä tiskataan, puunataan hella ja pyyhitään pöytä. Samalla kuunnellaan iskelmää radiosta. Välillä kipaistaan pihalle tyhjentämään laskiämpäri tiskivedestä.
Pakataan vaatteet kassiin. Pakataan jääkaapista ruoat. Napataan roskis tiskipöydän alta. Tiskit jäävät yleensä pöydälle rauhassa kuivumaan, ehtiihän ne siitä sitten kaappiin seuraavalla kerralla nostella. Kannetaan kaikki nyssäkät ja pussukat autoon. Katkaistaan talon sähköt pääkytkimestä. Ja sen jälkeen minä teen vielä hitaan kierroksen huoneiden läpi. Nojailen ovenkarmeihin, kattelen kun kaikki on niin siistiä ja ojennuksessa. Lasken ikkunaverhot. Ikävöin taloa etukäteen. Tässä kohtaa mies on yleensä jo autossa istumassa, moottori käy. Mutta koskaan se ei hermostu, tietää mun lähtörituaalini.
Joka ikinen kerta pihasta lähtiessä mietin menikö ovi lukkoon, vaikka sen kahteen kertaan varmistin.
Before leaving the country house we usually go through the same parting routines in no hurry. We do the dishes, vacuum clean the floors, make the beds, empty the fridge, turn off the electricity main switch, and so on.
Ihana lähtörutiini. :)
VastaaPoistaoi, tuli jotenkin ihan sellainen syvä liikutus. Kuulostaa ihanalta paikalta tuo teidän mökki.
VastaaPoistaIhana kirjoitus. Koti <3
VastaaPoistahienon vihreän talon lisäksi sulla on hieno mies kun ei hermostu :)
VastaaPoistaTulipas haikea olo. Mutta kuitenkin sillä lailla hyvästi.
VastaaPoistaIhan samoja tunnelmia kuin meidän kesäkodin loppurutiineissa... Ja meilläkin kuuluu iskelmä!
VastaaPoistaMeillä nakataan matot ulos, syödään, juodaan kahvit, siivotaan, tiskataan, pakataan autoa, mies käy aina rannassa haistelemassa ilmaa, sähköt pois, ovet lukkoon. :)
VastaaPoistaTunnelma tuli tänne asti. Arjessa ja sen rutiineissa on voimaa :)
VastaaPoistatuli kyynel silmäkulmaan tuttuudesta, vanhoista muistoistakin.
VastaaPoistaSiivottuun taloon on ilo palata.
VastaaPoistat. Piri
Löysin vasta blogiisi. Kommentoin nyt tähän vanhaan postaukseen, kun tuli tippa linssiin. Kerroit niin kauniisti. Ja ihana mies, kun ei hermostu.
VastaaPoistaNoista jalallisista viini/shampanjalaseista minun piti kertoa. Meillä on kotona niitä paljon, eri kokoisia. Niitä kertyi meille 70-luvun alussa, kun ne olivat jonain Kesoilin bensanostojen leimatarjouksena. Eli kun tankkasi Kesoililla niin sai leimoja kuponkiin ja täydellä kupongilla laseja. Pitäisi äidiltä tarkistaa saiko ne ihan ilmaiseksi (näin luulen) vai niin kuin nykyään, ostettua halvalla. Meillä rakennettiin silloin kesämökkiä ja tontille ajoa oli paljon, siksi laseja kertyi. Olin silloin noin 10-vuotias.
No mulla tuli vähän tippa linssiin tästä kommentista, kiitos.
PoistaJa kiitos myös tarinasta lasien takana! Mä olinkin kuullut että jonkun bensiksen keräilysarjaa ovat olleet mutta nyt tuli taustaan tarkennusta. Kesoil-lasit, mahtavaa!
Ihana teksti, jonka olen lukenut joskus aiemmin täältä blogista. Nyt palasin fiilistelemään.
VastaaPoistaMeillä on talo maalla, 450 km päässä kotoa, ei sähköä, ei juoksevaa vettä jne, joten marraskuusta maaliskuuhun ei talossa käydä.
Tähän aikaan vuodesta haikeus todella nousee pintaan, kun talo valmistellaan talvea varten.
Kierrän kanssa huoneet ja viivytän lähtöä, tapaan jopa sanoa "heipat" edesmenneille sukulaisille valokuvissa ja pyydän heitä vahtimaan taloa meidän ollessa poissa. Joskus kaupungissa talvella mietin, millaista talossa on juuri silloin: hiljaista, kylmää ja hiiret saavat vilistää rauhassa.
Jotkut paikat on vaan enemmän kuin taloja tai mökkejä..
Blogisi on kyllä aivan ihana!
Ihana lähtörutiini! Sun blogia on kiva lukea :)
VastaaPoista