Hennamaari kirjoitti tuohon edelliseen emalikattilapostiin siirtolapuutarhakommentin, josta tulivat mieleeni ajat jolloin vihreästä talosta ei vielä ollut tietoakaan. Muistan haaveilleeni omasta kesäpaikasta jo teini-ikäisenä, kauan ennenkuin talon hankkiminen olisi ollut taloudellisesti mahdollistakaan. Silloin pidin haaveen syrjästä kiinni hankkimalla kirppiksiltä joitakin kauniita esineitä, jotka sitten joskus sopisivat mun unelmatalooni. Yksi niistä on tämän vaaleansininen Valinten lamppu, jonka ostin joskus markka-aikaan Forumin parkkihallin kirppikseltä. Hintaa en millään muista, mutta ei se paljon ollut.
En mä silloin ehkä ajatellut että lamppu jo nyt olisi mun ikioman rintamamiestalon yläkerran makuuhuoneen yöpöydällä. Mutta ehkä juuri siksi se onkin, että on olemassaolollaan koko ajan muistuttanut haaveesta ja pistänyt toteuttamaan sen.
This vintage lamp is one of the first things I bought at a flea market for my future country house. It was years ago, when the house was only a distant dream and not possible to realise.
Niin suloinen:) Sekä väri että malli!
VastaaPoistaJuuri hankin kaksi seinävalaisinta ja muistakin tulevaisuuden oman kodin tavaroista on varastot alkaneet täyttyä.. Mies ei yhtään ymmärrä kun ostan tavaraa mikä ei vielä sovi mihinkään :>
VastaaPoistaMun kotikotona on tuo sama lamppu,ostettu Ruotsista kirpputorilta 1988! Terkuin Teija
VastaaPoistaIhana postaus ja tuttu lamppu!!! <3
VastaaPoistaMeiltä löytyy tuon lampun sisaruksia keltaisena ja punaisena.
VastaaPoistaEi näytä sinullakaan olevan seinässä kiinni vaan pöytämallina.
Minua käy ihan kateeksi tuo sinun päättäväisyys ja unelmista kiinni pitämisen taito. Jos olisi ollut noin fiksu itse, omistaisi monta aarretta mm. Mademoiselle tuolit 120 markkaa kpl. Pitää nyt sitten tämä loppuelämä skarpata ja muistaa pitää omista jutuista kiinni tässä arjen kiireessä.
Välillä unohtaa että kannattaa unelmoida, yllättävän usein ne toteutuu.
Voihan Foorumin kirppis! Se oli ihan mahtava paikka sunnuntaisin - ennenhän kaupat eivät olleet auki sunnuntaina ja parkkihallin täyttivät romua notkuvat myyntipöydät. Oi niitä aikoja!
VastaaPoistaNykyään kantakaupungissa ei ole enää mitään kunnon kirpparia, Vallilakin kun lopetettiin...
Täällä ollaan juuri samanlaisessa haaveiluvaiheessa kuin sinä joskus. Kirpparilta tulee aika ajoin ostettua esineitä, jotka kerään "sitten joskus" ajatuksella, jotka ovat toki ihania nytkin,mutta pääsevät oikeuksiinsa sitten joskus kun on oma talo.
VastaaPoistaIhanaa lukea että sinä olet toteuttanut haaveesi, ehkäpä minäkin joskus. :)
Onpa söpö lamppu. Tosi ihanan värinen. :) Meiltä löytyy vastaava punaisena makkarista.
VastaaPoistaIhana lamppu! Olet ollut kaukaa viisas, kun pelastit lampun kirpputorilta!
VastaaPoistaTuota kannatti kyllä jemmata! Ihanan elegantti pastilli! :)
VastaaPoistaYksi suht tuore lukija täällä myös ihastelee herkänsinistä lamppuasi. On niin tuttua tuo kierrätyslöytöjen bongaaminen, jopa "varastoon". Kyllä se sopiva paikka on tavannut kaikelle jossain vaiheessa löytyä. Minulla tosin alkaa nyt iso talo ja varsinkin varastot olla niin täynnä kaikkea sortteeraamatonta perittyä, omaa ja edellisten asukkaiden jättämää, että on pitänyt hillitä himonsa. On pakko ryhtyä raivauspuuhiin heti kun lumista päästään...
VastaaPoistaIhana tarina ihanalla lampulla <3
VastaaPoistaItselläni on haave omasta akkujen latauspaikasta. Vintillä on laatikko tavaroita odottamassa sen sopivan löytymistä. Mukavaa viikkoa.
VastaaPoistaTuttu lamppu. Meillä on sellainen beigenvärisenä. Isä oli löytänyt sen roskalavalta!
VastaaPoista