Vuosi 2013 Vihreässä talossa, osa 2/3

 

Vuoden 2013 muistelot, osa kaksi. Alkava kesä teki ahkeraksi. Kesähuone sai kukkatapetit, rautasänky uuden maalin ja sauna tuliterät lauteet väliaikaisten jämälautaversioiden tilalle. Mittaan sahatut laudelaudat nojailevat kuvassa vielä seinään saunan terassilla. Kotkansiipi pöyhisteli keittiön ikkunan alla. Aurinko paistoi kai muutenkin kuin remonttiolutpullon etiketissä.

Peuroja näkyi pelloilla harva se päivä. Sähkömies kävi tekemässä taikojaan ja kesähuoneeseen saatiin valo. Talossa kävi myös valokuvaaja jonka kätten jäljet ilmestynevät ensi kesänä nähtäväksi. Kuvausten lomassa syötiin kyökissä pullaa. Vuohenputki puhkesi kukkaan ja täytti talossa monta maljakkoa. Juhlittiin, saunottiin, syötiin ja nukuttiin hyvin. Ripustettiin pihavalot terassin somistukseksi.

Juhannusruusuun tuli ennätysmäärä muhkeita kukkia. Suvesta nautiskeltiin aurinkovarjojen alla. Oltiin jos siirrytty täysmääräisesti kesäruokavalioonkin; pottua kului.

Kesän mittaan ehdin vähän seikkaillakin. Tunnistatteko näistä kuvista kenen bloggaavan, huippukivan tyyliniekan kesäparatiisissa sain vierailla? Nukuin saunakamarissa meren äärellä niin hyvin ettei mitään mittaa.

Loma. Kirppistelin, naatiskelin ja tunnelmoin. Aamuisin poimin pihasta ahomansikat aamiaisjugurttiin. Koukutuin seljankukkamehutiivisteeseen, sitä tulikin sitten loppusuvi hörpittyä janoon kuplaveden mausteena. Löysin pihakirppikseltä kauniin Valinten pöytälampun yövaloksi.

Mansikat kypsyivät istutuslaatikossa. Kesävieras öljysi terassin ja sai palkinnoksi paistettua varhaiskaalia. Muistelen että muka ei ollut paarmoja, mutta oli niitä kuitenkin. Aika kultaa kesämuistot pakkasessa.

Loppukesä kypsytti lähisuon hillasadon, poimittiin niitä pussit pullolleen ja pakastettiin. Köyhiä ritareita tirisi pannulla monena iltana, niihin iski yhtäkkiä kamala himo. Mihinkään ei ollut kiire ja kesän helmoissa oli ihana olla.

Pikkukoirat eivät aina hoksaa peuroja pellolta. Mutta jos joku niistä sattuu talon lähelle, alkaa kauhea räksytys ja tasajalkatamppaus. Tuijotuskilpailut päättyvät yleensä siihen että peura kyllästyy ja loikkii metsään. Minä keskityin pyörittelemään keittiön pöydällä keltaista, sinistä ja vihreää.

Kesäretkillä syötiin aina kamalan hyvin ja hyvää. Yläkuvissa Raumalaisen Goto -ravintolan lounasherkut. Ehkä paras tilliliha koskaan. Taidan olla vähemmistössä kun olen lapsesta saakka rakastanut tillilihaa. Alemmissa kuvissa Armas Maitokauppa Tampereen Tuomiokirkonkadulla, siellä karitsakebabkin kukki! Nämä molemmat paikat ovat lämpimän suosituksen väärtejä.

Kirppisreissuilla saatan näpsäistä kuvan jos törmään oikein sympaattiseen tyyppiin. Nämä kolme hahmoa jäivät toreille ja turuille muiden löydettäviksi, mutta puinen liinavaatekaappi ostettiin ja kannettiin hellepäivänä mökin kesähuoneeseen.

Vadelmapuskat notkuivat, punaisia ja keltaisia tuli molempia muhkea sato. Daalian kukasta kasvoi ihan justiinsa yhtä kaunis kuin mukulapaketin kuva lupasi. Keväällä perustettu kukkapenkki alkoi kukkia hurjasti, siitä tulikin sitten aika vaaleanpunainen. Tunsin itseni eto puutarhuriksi.


Summer house photos from 2013, part 2/3.
.