Unelmaterassi hahmottumassa

 

Yhteistyössä PEFC Suomi

Näissä piirustuksissa hahmottuu unelmaterassi, jonka sain tehtäväksi suunnitella torstaina 3.4. starttaaville OmaPiha –messuille Helsingin messukeskukseen.  Terassiunelmat tilasi minulta PEFC Suomi, jonka osasto tämä mun laatima terassini siellä messuilla on! Aika huippukiva tehtävä, tätä on ollut ihan mahtavaa suunnitella ja sumplia.  Ja onpa ihan mahottoman jännää ensi viikolla sitten katsoa miltä tämä suunnitelma oikeasti valmiina näyttää, pergolan katosta roikkuvine valoineen ja kasveineen.

No mikä ihmeen PEFC? Minullekin vasta selvisi että se on metsäsertifiointijärjestelmä. Jos puu- tai paperituotteessa on PEFC-merkki, tietää että se on peräisin metsästä jota hoidetaan ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävin periaattein.

Enpä ole puutavaraa ostaessani oikeastaan koskaan hoksannut miettiä mistä puu on peräisin tai millaisin periaattein se on tuotettu. Lauta on lautaa ja se tulee rautakaupasta. Nyt olen lautatavaran lisäksi myös alkanut bongailla sertifikaattia muistakin tuotteista; aivan viimeksi se osui silmään kirjekuoressa kun avasin postiluukkuun kopsahtanutta laskua. PEFC-merkki voi löytyä myös esimerkiksi polttopuista, parketista, kertakäyttöastioista ja huonekaluista – kaikenmoisista tuotteista joiden raaka-aineena on puuta. Sertifioidusta puusta on sitten tietty valmistettu tuo unelmaterassinikin, sen puutavara tulee suomalaiselta Lunawoodilta.

Valmiin terassin voi siis nähdä OmaPiha messuilla PEFC Suomen osastolla. Mä olen itsekin terassin tuntumassa sunnuntaina 6.3. klo 12-14, olisipa mukavaa jos tulisitte moikkaamaan jos messuilla käytte. Jos tulet osastolle visiitille, voit saada mukaasi pari palaa PEFC-sertifioitua puuta kivassa, käyttökelpoisessa muodossa.

(Samaan aikaan OmaPiha-messujen kanssa ovat käynnissä muuten myös Oma Koti, OmaMökki ja Sisusta! –messut. Messukeskuksen Kevätmessut -tapahtumassa on samaan aikaan kodista ja puutarhasta kiinnostuneille siis paljon nähtävää.)

Sisko keksii aina parhaat lahjat

 

Sisko se aina jostakin löytää parhaat lahjat. Arabian käsinmaalattua Lappi-sarjaa ei ihan joka nurkalla vastaan tule. Tulin huomaamaan sen kun olin ostanut pari teekuppia pikkurahalla saaristosta ja aloin etsiä niille seuraa. Eipä löytynyt kuppisarjalle jatkoa. Jostakin oli siskon käsiin sattunut joulun alla sarjan hieno iso kulho, jota koristaa sama kuusen käpysuomuja muistuttava kuvio. Mä onnekas sain kulhon sitten joulupakettiin käärittynä omakseni.

Arabia´s Lappi by Olga Osol is hard to find. My sister thrifted the big bowl and gave it to me for christmas. It makes good company for the two teacups I found at an antique shop last summer.

Maalattu parketti

Kaupunkiasunnon lattiat ovat aiheuttaneet päänvaivaa. Tässä meidän kohtuullisen uudessa kolmiossamme on lattiassa pyökkiparketti, jonka kellertävä väri ei ollenkaan miellytä kummankaan meidän silmää. Muutaman vuoden vanhaa parkettia ei tohdi lähteä vaihtamaan toiseen. Eikä oikeastaan mikään puun värinen tuntunut sopivalta vaihtoehdolta, siksi ei lähdetty parkettia hiomaan ja uudelleen lakkaamaankaan. Päädyttiin lopulta kaikkein halvimpaan muutosvaihtoehtoon, parketin maalaukseen. Kettukarkin entisen asunnon hienon lattian nähtyäni päätös vielä vahvistui. Päätettiin aloittaa yläkerrasta, jossa on kaksi makuuhuonetta.

Yläkerran lattiat maalattiin Mairen mainioita ohjeita noudatellen. Maaliksi valittiin Betolux ja sävyksi Tikkurilan värikartasta Kaoliini. Samalla sävyllä maalattiin jo aiemmin asunnon mäntyportaikko. Lattian kuivumista odotellessa oli aikaa miettiä seinien väriä rauhassa. Niihin sitten lopulta sovellettiin Hanni Koroman oppeja ja maalin väri on nyt sama kuin lattiassa. Efekti on aika hieno, lattian ja seinän raja ikäänkuin katoaa ja huone näyttää tosi avaralta. Kaoliini rajaa myös hienosti ikkunanpuitteet, oven ja vaatekaapit. Ne näyttävät haalean harmaata taustaa vasten raikkailta.

Nyt pyörittelen ensimmäisiä huonekaluja juuri valmistuneessa yläkerran isommassa makuuhuoneessa. Ihana vaihe. Alla vielä kuva josta näkee miltä huoneen toinen pääty näytti kellertävällä parketilla ja maalarinvalkoisilla seinillä. Ei huano sekään, mutta kyllä nyt on enemmän mun makuun. Tekee mieli tehdä mahdollisimman pian sama temppu alakerrallekin, siellä odottavat maalaria olohuoneen ja keittiön lattiat.

(Ennen-kuvia en malttanut remppatohinoissani ottaa, mutta Instagramissa näkyy muutamassa kuvassa työvaiheita!)

Started painting our parquet floors with an off white colour - definitely worth the effort!

Villi voittaa suunnitellun

 

 
Talon pihassa aika moni kaunis juttu on syntynyt sattuman kaupalla ilman sen kummempaa puutarhurointia. Hartaasti suunniteltu ja taiten istutettu ei mun pihassani yllä luonnon omien kiemuroiden kauneuteen. Ainakaan vielä, voihan se olla että puutarhaviisauden karttuessa joskus vielä kilpaillaan. Luonto osaa vaivatta sekoitella erilaisia vihreitä ja erimuotoisia lehtiä. Se osaa heittää sormustinkukan kasvamaan joka vuosi uuteen yllättävään, justiinsa sopivaan paikkaan - viime kesänä valkoraitaisen viiruhelpin pariksi. Hiirenvirnan se kieputtaa hoikan heinän varteen niinkuin pitsiksi. Talon vihreää seinää vasten kainostelevien varjoliljojen juureelle se järjesti sinivuokkoja matoksi. Minun hommakseni jäi olla niittämättä, siirtämättä, kääntämättä ja nyppimättä. Kaikkea ei toki luonto kaunista, talollisen on pihalla puuhattava muutakin kuin vain fiilistelyä ja kahvittelua. Lääniä riittää niin että villille ja istutetulle on molemmille sijansa.

The most beautiful parts of my garden seem to be the untouched, wild ones.
.