Omassa talossa

Tämän blogin ensimmäisestä päivityksestä tulee kolmen päivän kuluttua kuluneeksi kuusi vuotta. Aikamoista. Yhtä pitkään olemme asustaneet kesiä vihreässä talossa.

Ensimmäisinä vuosina en mielelläni viettänyt aikaa talossa yksin. Pimeän tultua pelotti. En osaa tarkalleen sanoa mitä pelkäsin. Pelon väreitä saattoi iltaisin aiheuttaa ympärillä synkäksi muuttuva metsä, pellolle noussut läpitunkematon sumu, ajatus rähjäisen kellarin hämärästä tai mystinen risahtelu ruokkoamattomalla vintillä. Sitä mukaa kun taloa kunnostettiin, alkoi pelko karista. Kun kävin omin näpein talossa sisällä läpi jokaisen neliösentin, rapsutin, puunasin, hinkutin ja maalasin, ei ollut enää tuntematonta nurkkaa jota epäillä. 

Saunan takaa alkavaa metsää en pimeän tultua sitäkään enää pelkää. Siellä ovat omin käsin harvennetut muutamat puut lahoamassa, tutut sienipaikat ja vadelmapensaat. Olen oppinut tunnistamaan metsässä kulkevan peuran suhinat enkä enää säikähtele illalla pusikosta lentoon pyrähtäviä lintuja.

Uusia tarkkailtavia ja huomioon otettavia asioitakin on vuosien mittaan tullut, sellaisia joita ei alkuun hoksannut ajatella. Hyväksi havaittuja toimintatapoja ja tervettä varovaisuutta. On tullut taloviisautta. Olen oppinut tietämään että seudulla kulkee kyitä ja heinikot pihassa on hyvä pitää siksi matalina. Osaan varautua kaivoveden hupenemiseen pitkän sateettoman kauden seurauksena. Tiedän mitä kannattaa tehdä valoisaan aikaan ja minkä hommien toimittaminen pimeän tultua on erityisen hankalaa. Hoksaan että halot kannattaa kantaa saunalle ja kyökkiin kun on lähdössä mökiltä pois, silloin seuraavalla visiitillä ei haittaa vaikka olisi perillä lämmitystä aloittamassa vaikka keskellä yötä. 

Osaan asettaa talon huoltotoimenpiteitä tärkeysjärjestykseen. On muodostunut hyvä näppituntuma arvioida mihin korjauksiin on tartuttava heti ettei ongelma lähde laajenemaan. Jotkut ongelmat ratkeavat paremmin sen kummemmin pähkäilemättä ja antamalla ajan kulua. Senkin olen oppinut että aina kannattaa kysyä naapuritaloista neuvoa. Siellä on tiedetty ja taidettu monet asiat jo vuosikymmenten ajan. Sieltä löytyy tietoa minunkin talostani, sen rakentamisesta lähtien.

Aluksi keskityttiin talon remontoimiseen ja vannoin että on aivan sama miltä piha näyttää. Puutarha-asioista en ainakaan ikimaailmassa kiinnostuisi. Nyt pihassa kasvaa yhtä ja toista perennaa ja kaikenlaista syötävää, enkä voisi niiden kasvua seuraillessani olla onnellisempi.

Talokaupan kylkiäisenä on tullut kaikenlaista uutta ajateltavaa. Oikeastaan kokonainen kaupunkikodissa tuntematon elämäntapa joka on viehättävällä tavalla hidas, kiireetön ja yksinkertainen - ja samalla sopivasti haastava. Pieniä asioita kun tekee pikkuhiljaa ja miettii hötkyilemättä niin hyvä tulee.

It´s been six years since I bought the country house. I´ve learned alot during that time. A whole new way of life, really.