Vuosi Vihreässä talossa - syys-lokakuu 2015

Maalle tuli syksy. Grillattiin viimeisen kerran hampurilaiset ja vietiin sitten grilli varastoon. Varjot alkoivat taas pidentyä saunan kuistilla, illat olivat lämpimiä ja pimeitä. Syksyn kirppislöytöparhaimmistoa oli läjä Arabian 24h Avec -lautasia sinisenä. Siskon kanssa kirppisteltiin muistaakseni Mäntsälässä ja meinasin jättää nämä hyllyyn kun ajattelin että tarvitseeko sitä nyt lisää lautasia... Onneksi en jättänyt. Parhaimmistoon laskettakoon myös valkoinen Antti Nurmesniemen Finelille suunnittelema Pehtoori-pannu hellalla. Sen hinta ei ollut löytöluokkaa, mutta kerrankos sitä.

Kaupungissa kalusteet ja tavarat asettuivat pikkuhiljaa paikoilleen uudessa asunnossa. Ja kovin hyvin istuvatkin sinne. Tästä kun lähdetään, otetaan seuraavaan kotiin mukaan ajatukset kalpeista puunvärisistä lattioista, sävytetyistä ei-valkoisista seinistä ja keittiön lämpimänharmaista kivitasoista. Keittiön pöydällä näissä alemmissa kuvissa toinen syksyn parhaista löydöistä; Saara Hopean koriin pakattu mehusetti, joka löytyi MyIittala Vintage -kirppikseltä Teurastamon Kellohallista. Hyvä ostos oli myös Muurlan lasin kasteluvahti, lasipallo joka pitää nyt huolen ainokaisen viherkasvini vedentarpeesta.

Vuosi Vihreässä talossa - heinä-elokuu 2015

Muistelopostaus 4/6, heinä-elokuu maalla - ja vähän kaupungissakin. Puutarha pukkasi antimia täyttä höyryä. Toukokuussa terrakottaruukkuun istutettu viiruhelpi tärähti mahtavan kokoiseksi, jättiverbenat eivät ehtineet kesän viileydessä kukkia. Maljakoihin poimittavaksi riitti pihasta vaikka mitä; oli jättipoimulehteä, harmaamalvikkia ja sitä pirun vuohenputkea. Viljelylaatikoista nousi retiisejä, salaatteja ja yrttejä korianterista tilliin. Oli aikaa ajella maaseudulla ja kierrellä kirpputoreja. Kirppiksiltä löytyikin yhtä ja toista kivaa. Mieleen ovat jääneet erityisesti Arabian Valencia-kynttilänjalka ja Marimekon Unikko-kangas kauniissa, alkuperäisessä tummansinisessä värityksessä. Mairen puodin hamam-pyyhkeet valloittivat talon. Niitä tuli mökille tuliaisina, ostoksina ja yhteistyön myötä. Ystäviä vieraili ja muistan että aika paljon saunottiin.

Elokuussa myytiin vihdoin meidän kaupunkiasunto. Muutettiin lähiön rauhasta keskelle kaupunkia. Ihmeteltiin katujen vilinää ja elämää. Taidettiin aika paljon ihastuakin keskusta-asumiseen ja kohdalle osuneeseen kauniiseen vuokra-asuntoon. Mutta vierivä kivi ei sammaloidu, eikös? Näillä näkymin on mahdollista että kohta taas muutetaan ja jätetään tämä alimpien kuvien kaunotar. Siitä pian lisää, jos vain asiat varmistuvat.