Kaupungissa elettiin jokin aika sitten jännittäviä hetkiä. Jätimme ostotarjouksen ihanasta kodista ja kämmenet hiessä odotimme miten myyjä siihen vastaa. Viime metreillä kävi sitten niin että ilmestyi toinenkin ostajaehdokas, joka tarjosi enemmän ja voitti kilvan. Ai että kirpaisi ja harmitti. Oltiin jo ehditty kuvitella itsemme siihen kotiin asumaan, mielessämme muutettu tavaramme ja asetuttu taloksi.
Nyt kun tappiosta on kulunut pari kuukautta, alkaa kismitys jo laantua. Nyt jo osaan ajatella että jotakin parempaa on ehkä sittenkin vielä tiedossa. Kävihän niin kesämökkiä etsiessäkin.
Vuonna 2007 sain pankista pienen lainan ja aloitin kesätorpan etsimispuuhat. Asetin Oikotielle hintakaton ja selasin hakutuloksia silmä kovana. Taisi olla loppuvuotta kun silmiin osui sitten kaunis pikkuruinen, harmaaksi maalattu vanha talo jonka pihapiirissä oli tilava vanha navetta. Kuvittelin sinne jo sieluni silmin kesäisiä kemuja ja itseni omenapuiden katveeseen kahvia siemailemaan. Paikanpäällä selvisi että talon kahden pienen huoneen lattiat olivat notkollaan ja kaivosta nousi keltaista vettä. Tontti rajautui kylätiehen, jossa oli jonkin verran liikennettä. Mutta päätin että jos halvalla lähtee niin tämän minä ostan. Jätin tarjouksen ja jäin jännittämään. Myyjä oli kuitenkin päättänyt että talon karusta kunnosta huolimatta hintapyyntö pitää ja hylkäsi mun tarjoukseni.
Onneksi hylkäsi, vaikka silloin kyllä sapetti. Olin monta iltaa piirrellyt suunnitelmia, laskeskellut ja tuumaillut. Niistä suunnitelmista oli alkuun hankala päästää irti. Keväällä 2008 ajoin sitten Oikotieltä löytämäni vihreän rintamamiestalon pihaan ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Uusia suunnitelmia tuli mieleen tulvimalla. Hyönteiset pörräsivät kriikunapuiden kukissa ja auringonvalo läikehti huoneiden monenkirjavilla tapeteilla. Remonttia toki tässäkin talossa riitti, mutta moni asia oli niin paljon paremmin kuin siinä pienessä torpassa jota ensin havittelin. Kuten vaikka se että tilaa piisaa paljon enemmän - vaikka hinta olikin lopulta aivan sama jonka olisin siitä puolet pienemmästä maksanut. Vihreässä talossa huoneita on alakerrassa kolme ja yläkerrassa kaksi. Kun taloon tulee porukkaa, riittää rauhallisia soppia nukkumiseen. Ja kun tilaa on, on sisustuksenkin kanssa voinut hurvitella. Tapetoida vaikka yhden vierashuoneen kaikki seinät apilaniityksi. Eikä ole kylätietä, vaan rikkumaton rauha peltojen keskellä.
Mikähän se on se parempi joka kaupungissa meitä odottaa? Vielä en tiedä mutta jännityksellä odotan.
I´m so glad destiny brought me to this summer house.
Kun se kohdalle sattuu, tiedät sen kyllä sitten heti:) Onnea etsintään!
VastaaPoistaKya näin o. Kiitos!
Poistaniin jänniä hetkiä nuo! Jotain hyvää sieltä vielä löytyy. Itse työni puolesta olen joutunut näihin tilanteisiin, että myyjän ja ostajan mietteet ei kohtaa. Voi sitä pettymyksen määrää, huomaa että monet mielessään on tehnyt kohteesta jo kodin.
VastaaPoistaToivotaan, että jotain ihanaa ilmaantuu:)
Varmaan on useinkin kaupanteossa niin että yksi on onnekas ja toista harmittaa - joskus itse on se onnekas ja toisinaan sitten ei :) Mutta sitten kun asuntokauppa onnistaa niin onhan se vaan makia tunne! Ja kiitos, toivotaan että ihanaa on tiedossa.
PoistaSe oikea tulee varmasti vastaan! Onnea ja jaksamista etsintään. 😊
VastaaPoistaKiitos, näitä sanoja tarvitaan! :)
PoistaTämä teksti on itsellekin osuva juuri nyt. Olen jo ajatuksissani tehnyt uuteen asuntoon remontin ja muuttanut, mutta lopullinen ratkaisu riippuu siitä, miten nopeasti myymme omamme. Raastavaa! Helpottaa kuitenkin ajatus siitä, että jos ei niin menekään, niin tilanne tulee jotain muuta, luultavasti vielä parempaa!
VastaaPoistaMä pidän peukkua että teidän asunnosta tulee nopsasti kaupat ja pääsette muuttohommiin! Tuossa samassa veneessä oltais mekin nyt jos se meidän ostotarjous olisi mennyt läpi - omaa asuntoa vielä myydään.
PoistaMeilläkin on ihan sama tilanne, uusi koti odottaa sitä että saisimme nykyisen myytyä. Sisustus on suunniteltu ja hyvä ettei huonekaluja ostettu (olin jo kirppikseltä kerran lähdössä yhden lipaston kanssa... tulin sitten ennen kassaa kuitenkin järkiini :P). Teillä on kyllä kauniit kodit, olen teidän kaupunkiasunnon kuviakin katsellut ihaillen!
VastaaPoistaJuuri näin kävi meillekin oman kodin etsinnässä, reilut 2,5 vuotta sitä etsittiin ja haeskeltiin eri vaihtoehtoja. Pariin otteeseen teki mieli luovuttaa, kun emme saaneet sitä kotia, johon olin jo ehtinyt elämämme sijoittaa, arkiset aamut ja leppoisat lauantait. Mutta paras, joskin työläin tuli vastaan vuosi sitten, enkä ole katunut. Se oli meidän Tapettitalomme.
VastaaPoistaihana kirjoitus! Täällä on pientä (tai ei oikeestaan niin pientäkään) kesäpaikkakuumetta ilmassa, oon viettänyt paljon aikaa sun vanhoja postauksia lueskellen ;)
VastaaPoistaNe on niin jänniä tuollaiset hetket. Mekin teimme tarjouksen kesäpaikasta ja kohtalokkaasti joku tarjosi juuri samaan aikaan enemmän, vaikka paikka oli ollut yli vuoden myynnissä. Silloin harmitti, mutta onneksi pian sen jälkeen tuli nykyinen mökkimme vastaan :)
VastaaPoistaSymppaan ja ymmärrän! Meillä tilanne, että jouduimme tekemään tarjouksen IHANASTA asunnosta, vaikka oma ei vielä ole myyty (koska muuten emme sitä olisi saaneet, useita kiinnostuneita siis). Nyt alkukaupat unelmien kodista jo tehty ja oman myynti jatkuu. Pienesti alkaa jo jännittämään ja ahdistamaan, mutta pitää pysyä optimistisena ja toivoa että kaikki järjestyy...
VastaaPoistaMe metsästettiin reilu vuosi asuntoa/taloa. Neljä ihanuutta meni syystä tai toisesta sivu suun, milloin hävittiin tarjouskilpa tai omistaja päättikin olla myymättä. Pettymys oli joka kerta suuri ja tuntui ettei ikinä löydy mitään meille sopivaa. Kuukausi sitten sattuikin onnenpotku ja tänään vihdoin saadaan uuteen kotiin avaimet, ja kyllä, se on näistä kaikista vaihtoehdoista ylivoimaisesti paras ihan joka suhteessa. Eli parempaa on varmasti teillekin luvassa :)
VastaaPoista