Tai no uusi ja uusi, vanhahan se tämäkin on niin kuin suurin osa talon romuista muutenkin. Just tämän mallinen jakkaran ja portaan yhdistelmä on ollut etsinnässä jo hyvän aikaa. Olen saanu huomata että ihmiset joiden keittiöistä tämmöinen jakkara löytyy, eivät niistä hevillä luovu. Mutta onneksi on vanhaa romua jatkuvasti etsivä sisko, joka löysi tämän yksilön mulle osto- ja myyntiliikkeestä. Jakkara on päässyt aika karuun kuntoon. Varmaankin vähän hion sitä ja sipaisen uutta lakkaa sen pintaan, kunhan kerkiän.
Mutta siis kysymys kuuluu että miten olen tullut toimeen ilman jakkaraa mökin kyökissä? Nyt en ole juuri muuta tehnytkään kuin istunut sillä keittiön tiskipöydän ääressä, hörppinyt kahvia ja tuijottanut ikkunan takana silmua pukkaavaa syreenipuskaa.
New (old) kitchen ladder.
Oi mikä löytö! Minulla on myös etsinnässä korkea jakkara, joka saisi mielellään olla vanha. Mutta tosiaan on aika hankala löytää.
VastaaPoistaIhana jakkara! Täälläkin hakusessa vastaavanlainen vanha jakkara. Ei vaan tuu vastaan missään kirppiksillä! Toivottavasti joskus vielä onnistaa...t. Marla
VastaaPoistaVoi, mikä jakkara! Kyllähän tuolla istuskelee ihan onnessaan. =)
VastaaPoistaIhana jakkara...ja vanhassa vara parempi...itsellänikin on samanmoinen keltainen...sain sen kerran kierrätyskeskuksesta ilmaseksi jonkin muun ostoksen kylkiäisenä...minunpa pitääkin se hakea varastosta sisälle...
VastaaPoistaKaunis on. Mää olen kaiholla kytännyt naapuritalon mummon vastaavanlaista jakkaraa, joka on sillä kesäisin keittiön ikkunan alla (talon ulkopuolella siis), että kissavanhus pääsee kulkemaan pihamaalle ikkunasta. Huoh. Tuskin se kissan jakkaraa mulle möisi mistään hinnasta :)
VastaaPoistaIhana jakkara, ihana blogi. Ajauduin tänne jotain googlatessani ja jäin koukkuun; luin blogisi alusta tähän päivään asti näinä pääsiäisen vapaapäivinä. Hienoa väri-iloittelua ja kauniita vanhoja huonekaluja, astioita ja tekstiilejä. Raikasta ja elämänmakuista. //Leena
VastaaPoistaMinulla on ollut samainen jakkara, punaisella istuimella. Jouduin tekemään rankkaa tavaroiden karsintaa vuosi sitten muuton yhteydessä ja jakkara joutui lähtemään. Omani oli huutokaupasta tullessaan todella rämppäisessä kunnossa ja entisöin sen joskus hyvin, punaista itse sekoitettua öljymaalia istuimeen, selluloosalakkaa jalkoihin. Istuinlevyn alapuolella oli leima; Helno Jyväskylä. Toisaalta, jakkaran malli on hyvin yleinen, vastaavia on varmasti valmistettu suomalaisissa puunsepanverstaissa ympäri Suomen.
VastaaPoistaEikös tuo Helno tee nykyäänkin ainakin keittiöitä, muistan jostain lukeneeni... Joku sai hienon jakkaran kun omastasi luovuit!
PoistaMinullakin on ollut tuollainen jo vuosia haussa. Eipä ole näkynyt...
VastaaPoistaKaipa se joskus jostain vastaan kävelee. Keittiöön pitkään etsimäni koivuinen hylly käveli miestäni vastaan erään kunnan varastojen tyhjennyshuutokaupassa.
Nuo huutokaupat purkutalojen/ kuolinpesien lisäksi alkavat olemaan ainoita paikkoja joista mitään löytää ja nimenomaan kohtuuhintaan.
-Rosanna-
Minulla samanlainen jakkara (kirpparilta hankittu) - keittiön paras huonekalu! Juuri samoin istunaamukahvilla ikkunan edessä, ja seurailen kevään etenemistä. Ensi maalsin istuimen punaiseksi, mutta nyt väri on vaihtunut harmaaksi.
VastaaPoistaKaunis jakkara! Meidän keittiöjakkara vetelee vähän viimeisiään, mies aina välillä liimailee mutta ei se oikein enää jaksaisi, on kai niin kovalla koetuksella kun lapset kiipeilevät aina sille hamuilemaan yläkaapeista karkkeja ;)
VastaaPoistaIhan mahtavaa että jaatte tämän keittiöjakkararakkauden! PikkuBertta, mä etsin alunperin juuri keltaista, mutta sitten totesin että ei auta olla värin suhteen nirso kun jakkaroita on liikkeellä niin vähän :) Sinulla kävi aikamoinen tuuri! Jonkin verran alkavat tosiaan maksaa vanhat huonekalut, -Rosanna-. Mutta ajattelin että se on silviisiin positiivinenkin ilmiö että ilmeisesti vanhoja kotimaisia kokopuisia huonekaluja on alettu laajemminkin arvostaa ja kysyntää on.
VastaaPoistaOnpas kaunis jakkara. Ne on harmittavan usein hirvittävän rumia kapistuksia (vaikkakin käteviä). Noin nätillä yksilöllä kyllä kelpaa istuskella :)
VastaaPoistaHö, kirjoitin kommentin, mutta se hävisi?
VastaaPoistaNo, itse löysin jakkaran erään kerrostalon keittokomerosta. Ja, annoin sille kodin. Mystinen esine.
Puun kieli on iätöntä..