Lapsuusmuistoja postimyyntiluettelossa

Mökin huussilukemiston parhaisiin kuuluu tällainen mistä lie kirppikseltä löytynyt Kalle Anttilan postimyyntikuvasto 70-luvulta. Se on täynnä lapsuusmuistoja vanhempien mökiltä, joka sijaitsi pienen mustavetisen suolammen rannalla. On intiaaniteltta Istuva Härkä. On Palma-uimapatja joka pumpattiin täyteen iglun muotoisella sinisellä ilmapalkeella. On kelluvat uimaräpylät jotka olivat lapsen jalkoihin liian isot kokeiltavaksi. Tutuilta näyttävät myös sulkapallomailasetti sekä Piipon tikkataulu. Krokettipelikin meillä oli, mutta olikohan siinä erimalliset portit... Sisustuspuolella tuttua ovat kaislamatot. Sellaiset oli mökillä muistaakseni ainakin saunan eteisessä, pienen keittonurkkauksen lattialla ja ruokapöydän alla. Nuo neliökuvioiset matot viehättävät mun silmääni tosi paljon edelleen.

Kuvia katsellessa palaavat lapsuuden kesien hetket elävinä mieleen. Kahden puun väliin viritetyn riippukeinun narut nitisevät keinumisen tahtiin ja vesi liplattaa laiturin reunaan. Muistan hyvin miltä auringon lämpimäksi paahtama uimapatja tuntuu poskea vasten, kun sen päällä lekottelee mahallaan. Ja ihan kun nenään leijuisi myös helteestä lämmenneen metsän, kaasuhellalla porisevan veden ja termospannuun tippuvan iltapäiväkahvin tuoksut. 


 

Menneisyys ryteikössä piilossa

Katselen aika usein Vihreästä talosta vuosikymmeniä sitten otettua ilmakuvaa ja mietin millaista elämä pellonreunassa on joskus ollut. Tätä taloa on ennen meitä asunut vain yksi pariskunta, joka rakensi sen sotien jälkeen vuonna 1948. 70-luvun lopulla on ilmeisesti muutettu pellonreunasta palvelujen ja mukavuuksien äärelle kerrostaloon ja talo on jäänyt kesätorpaksi. Paljon en heidän elämästään tiedä, mutta taloa kolutessa mennyt aika silloin tällöin pilkahtelee.

Päätimme miehen kanssa juhannuspäivän puhteeksi alkaa metsänhoitajiksi. Talon pohjoispäädyn metsikkö oli kasvanut aivan umpeen pientä kuusta ja tarvitsi kipeästi karsintaa. Tätä tomenpidettä oli lykätty jo muutamiakin vuosia todeten että tehdään sitten joskus kevväämmällä. Aloitimme kaatamalla yhden ranteenpaksuisen kuusen. Lopulta laihoja kuusenruipeloita kaatui ryteiköstä hyvän matkaa yli neljäkymmentä.

Puiden karsimisen edetessä alkoi ryteikön seasta vilkkua jotakin sinistä. Se paljastui hienoksi vanhaksi pyykinkuivaustelineeksi, jossa on voimakkaan sähkönsiniset muovinarut. Narujen lomitse kasvaa pari yli viisimetristä kuusta joista toinen on ahmaissut ruosteisesta telineestä otteen rungollaan. Telinekin on tainnut joskus olla sininen. Tässä kohtaa pihaa, keittiön ikkunan alla syreenipuskan takana on siis joskus ollut niin aukeaa että paikka on ollut hyvä pyykkien kuivatteluun. Kun pyykkitelineeltä katselee pihaan ja taloon päin, hoksaa miksi. Aurinko pääsee paistamaan tähän kohtaan talon yli koko päivän. Pääsee taas kohta kun tieltä on kaadettu viimeisetkin pimentävät kuusenruipelot.

Tässäkin kohtaa pihaa on joskus oltu ja touhuttu. Minä seison telineen juurella ja katselen talon suuntaan auennutta, meille uutta maisemaa. Ehkä vähän tunnekuohussa. Puhtaat pyykit ovat vuosikymmeniä sitten heiluneet tuulessa syreenin ja vanhan hienon katajan kainalossa. Toivotaan että pitkään pimeydessä elänyt kataja vielä elpyy vihertymään. Ja vuosiksi unohtuneeseen pyykkitelineeseen tuodaan saunapyyhkeet jatkossa kuivumaan.

Kuukauden piha

Puutarhahommat ovat alkaneet koko ajan enenevässä määrin kiinnostaa. Mitään suuria suunnitelmia ei tällainen kokematon viherpeukalo vielä osaa pihansa kokonaisuuden suhteen vielä tehdä, vaan puutarhaa tuumitaan palanen kerrallaan. Terassi rakennetaan sinne missä aurinko paistaa, kukkapenkki kaivetaan jos siltä tuntuu, istutuksia tehdään kun taimia tulee vastaan kirppiksellä. Puutarhan kalustuskin on vähän sitä sun tätä, osin pihakirppiksiltä ostettuja vanhoja kamppeita, osin Ikeaa. Sellaista sattuman kauppaa.

Noin kerran kuussa vinkkaan teille viran puolesta jotain kivaa jota on meneillään sisustusyhteisö StyleRoomissa. Tällä kertaan se on puutarhahommia, nimittäin Viherpiha-lehden joka kuukausi käynnissä oleva Kuukauden piha -kisa. Ensi kuussa pörrätään sitten todennäköisesti asuntomessuilla.

Kuukauden piha -kisaan osallistuminen käy helposti. Tee StyleRoomiin albumi pihakuvistasi ja lisää siihen hakusanat viherpiha ja kuukauden piha. Tarkemmat ohjeet ja tietoa palkinnoista löydät tuolta. Kilpailuun voi osallistua siis joka kuussa. Aiemmin kisaan osallistuneet kuvat ja albumit ovat aikamoinen puutarhaa suunnittelevan inspiraatiopaketti. Voi kun mun terassien reunukset olisivat jo yhtä vehreät kuin esimerkiksi tuolla tiinalampisen rivitalopihalla...

Minä töräytin kanssa kilpailualbumin pystyyn. Siellä voi tiirailla alkukesäisiä kuvia Vihreän talon puutarharaakileesta. Hyvä tästä vielä tulee kun muutaman vuoden touhuaa!

Bulgursalaatti

Laitetaanpa ilmoille taas yksi hyväksi havaittu resepti. Kokkausvuorosysteemi toi taloon tämänkin herkun, kiitos vaan Reetta! Aivan huippuhyvä ja ruokaisa bulgur-pohjainen salaatti on aika helppo tehdäkin. Paahdetaan kasviksia, keitetään bulgur, silputaan yrttejä ja sekoitetaan, siinäpä se suurin piirtein. Päälle lirutellaan ihanan kirpsakan suolaista kastiketta, joka tuo kasvisten maut mahtavasti esiin. Passaa vegaanillekin. Tämä ohje on nyt ulkomuistitani, mutta hyvin toimi. Samaa herkkua kokkailin muuten tuossa videossakin. Kaikki tarvittavat ainekset kastiketta myöten näkyvät kahdessa ylimmässä kuvassa, vain sokeriripsaus niistä puuttuu!

Bulgursalaatti

Munakoiso
1-2 rkl soijaa
Paprika tai kaksi
Paketti kikherneitä
Suolaa
Oliiviöljyä
Bulguria 2-4:lle hengelle (kts. pakkaus)
Reilusti yrttejä: basilika, minttu, korianteri

 
Pilko munakoiso ja paahda palat oliiviöjyssä paistinpannulla. Mausta soijalla. 

Pilko paprika. Kuivaa kikherneet talouspaperilla. Levitä kikherneet ja paprikat uunipellille, ripottele päälle suolaa ja oliiviöljyä ja paahda n. 225 asteessa kunnes saavat rapsakkuutta ja väriä. Kun alkavat näyttää ruskettumisen merkkejä, kippaa munakoisotkin loppuajaksi seuraksi uunipellille. 

Keitä bulgur pakkauksen ohjeen mukaan.

Sekoita keskenään paahdetut paprikat, kikherneet, munakoisot, keitetty bulgur ja iso nippu yrttejä silputtuna, esim. reilusti minttua, basilikaa ja korianteria.


Ja sitten vielä se suolaisen kirpsakka, yksinkertaisen hyvä kastike...

Chili-lime-soijakastike

Yksi pieni chili pilkottuna
Yksi valkosipulin kynsi pilkottuna
n. 1/2 dl soijaa
n. 1/2 dl limemehua
n. 2 rkl vettä
Ripsaus sokeria

Sekoita kaikki ainekset ja kastike on valmis.




Ja loppuun vielä parsavinkki: Salaattiin sopii hirmu hyvin myös parskaali, lisää sitäkin halutessasi. Bulgursalaatin taloon tuoneella Reetalla oli hyvä vinkki parsakaalin kesyttämiseen niin että ihana rapsakkuus säilyy.

Pilko parsakaali ja kaada sen niskaan kiehuvaa vettä. Anna kellua kuumassa kylvyssä n. 5 min. Valuta kuivaksi ja syö heti.

Parsakaalin voisi mainiosti myös paahtaa muiden kasvisten kanssa. Mutta tuo pikakylvetetty parsakaali oli ihanan rapeaa ja tuoreen makuista, rimmasi tosi hyvin muiden pehmeän makeaksi paahtuneiden vihreiden seurassa.

Ja Kekkilän Mahdollisuuksien viljelylaatikon saa...

Yhteistyössä Kekkilä Garden

Kekkilä-arvonta on suoritettu! Mahdollisuuksien viljelylaatikko, kansi, laajennushelat ja reilusti multaa lähtee pian matkaan onnelliselle voittajalle joka on...

Hansu, laitan sinulle sähköpostin niin sovitaan paketin toimittamisesta tarkemmin. Paljon onnea voittajalle ja kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille!

Kuvauskoulu hohtavan valkoisessa asunnossa

Mikko demonstroi ja Stella on silminnähden vaikuttunut.

Maanantaina kävin visiitillä suuressa, hohtavan valkoisessa, kauniissa asunnossa kun valokuvaaja  Mikko ja kokeneet bloggaajat Stella ja Eeva järjestivät yhdessä kameravalmistaja Nikonin kanssa kivan valokuvausillan Helsingissä. Koolle oli kutsuttu nippu lifestylebloggaajia juttelemaan kokemuksistaan valokuvaamisesta, oppimaan uutta ja tietenkin kuvaamaan. Olipa mukava vähän tuuletella omia kuvaustapoja ja kuulla kollegoiden ajatuksia valokuvaamisesta blogia varten. Puhuttiin kameran asetuksista, objektiivien polttoväleistä, kuvien jälkikäsittelystä, sommittelusta, salaman käytöstä ja vallitsevan valon ohjaamisesta. Oli kiinnostavaa myös huomata miten erilaista on kuvaaminen jos blogi keskittyy vaikkapa ruokaan, kosmetiikkaan tai sisustukseen. Omat haasteensa kussakin.

Minä tapaan kuvata kaikki kuvani kahdella linssillä. Yleisimmin käytössä on 50mm ja laajempia otoksia varten vaihdan kameraan 35mm objektiivin. Nikon oli tuonut iltaan testattavaksi läjän erilaisia kameran runkoja ja objektiivejä. Niiden kokeilu oli omilla välineillä kuvaamisen ohessa tosi kiinnostavaa ja opettavaista. Eniten käytössä sykähdytti 70-200mm linssinjötkäle, joka kyllä on niin tyyris että siitä voin vain haaveilla. Näppärä ja yllättäväkin kokeiltava oli myös pikkuruinen peilitön järjestelmäkamera.

Mikko antoi meille monien vinkkien lisäksi myös tehtävän kuvata asetelmia hänen ja Stellan kodissa. Tuo koti olikin tosi otollinen paikka kuvata, valo kulki sävyttämättömän valkoisiksi maalatuissa huoneissa älyttömän kauniisti. Monet kokosivat kokeneesti ja taitavasti saatavilla olevia esineitä harmonisiksi asetelmiksi, niinkuin vaikkapa tyylikkäät Pinja, Katja ja Laura. Minä en niin osaa asetella, vaan keskityin etsimään kuvattavia sommitelmia esineistä, ihmisistä ja asioista niin kuin ne olivat. Ja saatoinpa siinä sivussa varastaa muutaman asetelmamaestron kätten jälkeäkin.

Olipahan aikamoista vaihtelua maalla villasukissa hissuttelulle! Pahis-koira oli mukana hurvittelemassa ja pääsi mm. Isyyspakkaus-Tommin mainioon otokseen skonsseista.