Olen pikkuhiljaa keräillyt sieltä täältä Arabia ihanaa sinikuvioista Valencia -astiastoa. Vähän isoja ruokalautasia, vähän syviä lautasia, teekupposia ja niin edelleen. Saanut pari merkkipäivänä silloin ja pari tällöin. Olen pistänyt merkille että myynnissä olevat Valenciat ovat hyvin usein uudenveroisia, vaikka valmistus on loppunut jo aikoja sitten. Tyyriit käsinmaalatut astiat on monesti taidettu keräillä juhlahetkiä ajatellen ja niiden käyttöön ottamista on arasteltu. Joillakin astiat ovat jääneet tyystin käyttämättä vuosikymmeniksi. Niin olen minäkin keräämiäni Valencia-lautasia hillonnut. Aina valinnut kaapista jonkun arkisemman astian käyttöön ja antanut sinisten kaunotarten odottaa.
Miksi mäkin kotona syön ruokani aina valkoisilta peruslautasilta kun kaapeista löytyy sykähdyttävämpääkin astiaosastoa? Ei ole mitään tolkkua siinä että todelliset astiasuosikit odottavat vitriinissä pinottuina jotain erityistä hetkeä joka aniharvoin tulee, totesin ja otin "museosta" Valenciaa päivittäiseen käyttöön. Ne näyttävät huikealta muun käytössä olevan värillisen lasin ja posliinin seurassa. Tulkoon naarmuja, kolhuja ja rikkoutumisriski. En minä näistä käsin sivellyistä koboltinsinisistä kuvioista kaapista käsin pääse nauttimaan.
Why do I keep my most precious porcelains in the cupboard? Why not use them and enjoy them every day? (I´m talking about the fabulous cobalt blue Valencia plates by Ulla Procopé for Arabia.)
Otin muutama vuosi sitten parhaat lautaset ja lasit arkikäyttöön, jotta arkikin ois juhlaa :) Meneehän niitä laseja näin enemmän rikki, mutta ei se niin haittaa kun hintana on jokaisen päivän sulostuttaminen kauniilla astioilla. Anoppilassa Valenciat ovat olleet jo vuosikymmeniä jokapäiväisessä käytössä, eikä kuviointi ole kärsinyt käytöstä eikä tiskikoneestakaan. Laatu kestää :)
VastaaPoistaMeiltä löytyy arkikäytöstä sekalinen seurakunta vanhaa valkoista Arabiaa ja englantilaisia pieniä syviä lautasia. Arabialaiset tuntuvat kestävän paremmin kopauttelua kuin halvat lautaset.
VastaaPoistaHyvä päätös! Täytyisi itsekin rohkaistua tekemään samoin. Olen vaan niin laiska pesemään käsin. Lasitetut astiat kuulemma kestää hyvin tiskikonetta, mutta en ole uskaltanut kokeilla sitä vielä. Meiltä löytyy mm. Arabian Maljaa, joka nyt lojuu vitriinissä.
VastaaPoistaJuuri näin, astia on tarkoitettu syömiseen. Mieheni täti sanoi aina, jos joku astia hajosi, että voi voi, Ranskan vallankumouksessa meni paaaaljon enemmän rikki...
VastaaPoistaHyvä päätös, nyt nautit niistä koko rahan edestä :) Meillä myös pyritään pitämään kirpputorien aarteet käyttöesineinä, turha niitä on kaapissä säilöä. Toki kahden aikuisen käytössä ollaan vähän tarkempia ja astiat meillä tiskataan aina käsin. Ainoastaan palisanteripäiset Lion de lux-aterimet ovat "juhlakaluja", niitä kun ei viitsi turhaan päivittäin tiskivesissä liotella.
VastaaPoistaKyllä ne kauniit astiat tuo arkeen sen verran paljon iloa, että käyttöön vaan :) (Muistisääntönä myös itselle)
VastaaPoistaMeillä arki on joka tapauksessa juhlaa, sillä tein tätä yhteistä kotia perustettaessa päätöksen, että meillä tulee olemaan vain yksi astiasto, Arabian Teema, jota pyysin myös häälahjaksi ja saimmekin sitä mukavasti kasaan. Minulla oli vuosia myös juhlien kahvipöydässä ihan perusvalkoinen muki, mutta se oli turhan iso kahvikupiksi, joten Klaus Haapaniemen ihanan Taika-sarjan tultua ostin mustavalkeaa pöllökahvikuppia tusinan. Sitä voi kivasti yhdistää jo olemassaoleviin Teeman kakku- ja kahvilautasiin, joita meillä on sekä valkoisia että mustia. Koska niitä lautasia käytetään arkisin, ne ovat jossain määrin naarmuuntuneita, mutta olen päättänyt, ettei se saa haitata.
VastaaPoistaKeräilen myös vanhaa Teemaa antiikkiliikkeistä, erityisesti keltaista, sillä vanha keltainen on hauskemman värinen kuin nykyinen. Samoin pidän enemmän vanhojen nelikulmaisten Teeman/Killan astioiden reunojen muodosta. Käytän niitäkin, mutta pyrin kyllä itse tiskaamaan ne. Jos sellaisen sitten itse rikkoo tiskatessa, niin ei voi syyttää muita. Tiskikoneeseen en laita niitä vanhoja.
käyttöön ilman muuta! kauniita astioita on niin hölmöä pitää jemmassa kaapissa, mutta näin se vaan on perintöastiat meilläkin visusti piilossa:/. mummu niitä käytti arkiastioina, itse otan käyttöön, kunhan pikkusten pahin yök-en-syö-ja- heitän-lautasen-lattialle-vaihe on hieman talttunut ;)
VastaaPoistaKannatettava ajatus, yritän tehdä samoin vaateaarteiden suhteen. Arkikäytössä olevissa vanhoissa astioissa vähän pelottaa suuremmat lyijypitoisuudet, etenkin lapsen takia, mutta sininen taitaa olla melko turvallinen väri siinä suhteessa..?
VastaaPoistaRuokakin maistuu paremmalta kauniista astioista, käyttöön vaan!
VastaaPoistaEnsimmäiset lautaseni olivat Valenciat. Olen kerännyt niitä kahdeksan hengen astiaston kahvikuppeineen, leipä- ja ruokalautasineen. Ne olivat minulla jokapäiväisessä käytössä kymmenisen vuotta siihen asti, kun sain lapsia. Nyt kun nuorempikin täyttää jo kymmenen, voisin hyvin palauttaa ne arkikäyttöön ja nauttia kauneudesta :)
VastaaPoistaAh, niin ihana Valencia <3 Sain mummolta tovi sitten puoli tusinaa pieniä kahvikuppeja, tassit ja leipälautaset, sekä suuren (pulla ?)lautasen. Kupit olisivatkin arkikäytössä, mutta kun ovat niin pirun pieniä (kenelle riittää aamulla 1,5dl kahvia ??) ja suuremmat kupit maksavat mansikoita :(
VastaaPoista