Merjakohan se joskus kyseli mitkä olisivat kankaissa kuosisuosikkejani? Nyt ajattelin vihdoinkin niistä kirjoitella, sitä mukaa kun putkahtelevat lipaston laatikosta käyttöön. Niistä on aika moni Marimekkoa, niinkuin näissä kuvissa kyökin pöydälle levitetty Maija Isolan suunnittelema Ananaskin. Olin vuosikaudet Marimekolla töissä opiskeluaikoina ja vähän sen jälkeenkin, sieltä juontaa rakkaus moniin kuvioihin. Myin pääasiassa kankaita ja opin tuntemaan mallistot perin pohjin, muutama kuosi oli niissä aina ylitse muiden. Ja täytyypä sanoa että vuodet Marimekon myymälässä vaikuttivat tosi paljon myös siihen miten käytän värejä ylipäänsä; väriujous on tehokkaasti vähentynyt kun on nähnyt miten mahtavasti intensiivisiä sävyjä yhdistellään talon historian kertomuksissa ja taitavien visualistien käsissä. (Tämä koskee siis vain sisustushommia; vaatepuolella mukavuusalueeni kulkee edelleen kumman tiukasti musta-valko-harmaa -osastolla.)
No mutta siis Ananas. Sitä on valmistettu vuosikymmenten varrella ties kuinka monessa värityksessä, mutta niistä tämä tymäkkä puna-pinkki on aina ollut mun mielestäni ehdottomasti hienoin.
Ja aivan ihana se onkin! Noissa Isolan ja Vaarin kankaissa on sitä jotain. Itselläni on Finlaysonin alesta ostamani Aino Vaarin Puutarha ja tykkään siitä ihan kamalasti. Sitä väri-ilottelua katsellessa ei voi olla huonolla tuulella. Vähän sama pätee kyllä tuohon Ananakseenkin, siitä on monta herkkuväriä.
VastaaPoistaMulla on aarteena tosi tosi vanha Ananas-kankaasta tehty verho, siinä on purppuranliila reuna, valkoinen kuten tuossa sinun liinassasikin ja musta keskiosa. Tykkään siitä kovasti, se on ollut mulla joka asunnossa käytössä. Se on niin vanha ettei siinä lue edes Marimekko, vaan Maritextil, ehkä myös suomeksi Marikangas, en muista...
VastaaPoistaAnanas on todella kaunis - klassikko. Omistan sitä yhden liinan verran sisisenä, mutta tällä hetkellä se on levännyt jo jonkin aikaa, odotellen sitä oikeaa paikkaa. Sinun mahtava värisilmäsi on viehättänyt minua kovasti. Kuvaamataidon opettajana tarvitset sitä värisilmää, mutta väitän, että sitä ei ole kaikilla. Se on jokin sisäsyntyinen juttu tajuta värejä ja niiden käyttöä. Ihmisen värimuistikin on mielestäni tosi lyhyt, ainakin minulla:) Tarvitsen värikarttoja ym ym kun yritän saada oikeanlaisen värin kaupasta, oli sitten kyseessä maali tai tyynynpäällinen. Marimekossa työskentely on ollut sinun alaasi ja ihanaa, että rohkenet toteuttaa värejä rintamamiestalossasi, ne kuuluvat sinne! Tämänhetkinen oma "löytöni" Marikuoseissa on Maija Isolan Karhunvatukka, kankaan poyjaväri on vihreä ja kuviot hyvinkin kirkkasta kahta erilaista punaista. Löysin tämän äitini itsetekemän suuren tyynyliinan vintin kätköistä ja kylläpä se tuntuu läheiseltä ja kauniilta!
VastaaPoistaTämä myös minun suosikkini - pidin vain sitä välillä puutarhapöydällä ja sehän sitten haalistui pilalle. Pitäis ostaa uusi :) tuohon ei kyllästy.
VastaaPoista