Pikkuhiljaa olen innostunut puutarhanhoidosta. Kaivelen pihaan kuopan kerrallaan ja istuttelen kirppiksiltä ostamiani jakotaimia. Joskus homma onnistuu hyvin, joskus kasvit eivät viihdy kuopassaan. Sitten vain tartun lapioon ja siirtelen niitä suotuisammille sijoille. Joka kesä jotakin siirretään, jotakin istutetaan ja johonkin ollaan tyytyväisiä. Tästä se pikkuhiljaa tämä puutarha kehkeytyy ja puutarhurin tietämys kasvaa.
Mutta kyllä se on niin että ainakin toistaiseksi pihan kauneimmat kohdat ovat luonnon ihan itse sommittelemia. Niinkuin vaikka tuo saunan edustalla oleva minikukkaniitty. Se on koko kesän kukassa. Ensin keväällä aloittavat talviot sinisillä tähtösillään, muut seuraavat sitten vuoroin perässä keltaisine, violetteine ja valkoisine kukkineen. Kukinnot kruunaa loppukesästä niityn perällä suven mittaan hiljalleen kokoa kasvattava röyhytatar. Se lienee ollut paikallaan kauan, ehkä se on istutettu silloin joskus kun suurin piirtein saunan paikalla on ollut hirsinen vanha torppa. Torppa on purettu vuoden 1948 tienoilla.
Vanha pihlaja saunan edessä on tehnyt hidasta kuolemaa. Kevään tuulet katkoivat siitä jo kaksi isoa lahoa oksaa, joista toinen rysähti ruokakatoksen päälle. Oli pakko katkoa loputkin, ettei saunan kuisti saa seuraavassa myrskyssä osumaa. Jätettiin tuommoinen karahka jäljelle ja tuumittiin että siihen voisi laittaa vaikka piippuköynnöksen kiipeämään.
Nuo luonnon omat pöppeliköt on kyllä juurikin huikeimpia kauneudessaan/ajastuksessaan. Upeita kuvia taas!
VastaaPoista