Löydä uutta luettavaa

Hahaa, tuolla mä rillipöllöilen kuvan alarivin keskimmäisenä!

Paikkoja joista löytää kerralla valikoidun joukon blogeja luettavakseen ei mun nähdäkseni tässä maassa suinkaan ole liikaa. Sisustusblogejakin alkaa olla Suomessa niin paljon että omannäköistä sisältöä saa lukijana netistä haravoida hiki hatussa - omaan makuun osuvien helmien löytäminen massan joukosta ei ole helppo nakki. Blogien lukijana (ja jopa suurkuluttajana) mä tykkään kyllä sivustoista, joissa on jo vähän valikoitu ja koottu yhteen joukko blogeja jollakin perusteella. Ja parasta on jos kokoaminen on tehty sisältö ja fiilinki edellä, ei esimerkiksi silkkojen lukijamäärien ohjailemana.

Tuo meitin StyleRoom-blogit voisi olla yksi sellainen paikka josta saattaisi löytyä uusia helmiä teidänkin lukulistoillenne. Meitä on nyt jo neljätoista ja sakki on valittu mukaan niin että kahta samankaltaista ei aika varmasti löydy. Käyhän kattomassa tuolta blogit-sivulta olisiko joukossa uusia suosikkeja. Mä olen alkanut vierailla tuolla sivulla säännöllisesti, siellä kun näkee näpsäkästi kaikkien meidän blogien uusimmat päivitykset ilmestymisjärjestyksessä. Siitä vaan sitten napsimaan auki posteja jotka houkuttavat ja vaikuttavat kiinnostavilta. 

Mistä te löydätte yleensä hyviä blogeja luettavaksi? Ja olisiko teillä muuten heittää jotakin tärppejä uudemmista huipuista sisustusblogeista joita kannattaisi laittaa tarkkailuun? Sellaisista joiden postaukset tekee heti mieli kaikki kerralla ahmia?

Marimekon kevät ja kesä 2016

 

Marimekko esitteli tänään lehdistölle ensi kevään ja kesään sisustusmallistoja Helsingissä. Pyörähdin paikanpäällä ja kuvasin teillekin nähtäväksi mitä tuleman pitää. Kaikki tulevan suven kaunis oli aseteltu esille asuntoon, joka itsessäänkin oli aika inspiroiva - katsokaapa vaikka tuota eteisen hauskan epäsymmetrisesti kuvioitua hunajakennokaakelilattiaa (kuvassa jossa on nahkakassi lattialla). Mun silmääni uudesta mallistosta osuivat erityisesti Carina Seth Anderssonin suunnittelemat lasivaasit Ming, Flower ja Urna. Niistä komein oli mielestäni tuo suuri kirkas joka näkyy 6. kuvassa (ehkä Urna?). Kaunein väri oli pikkuisessa vaaleanpunertavassa maljakossa joka kainostelee toiseksi ylimmässä kuvassa. Seth Anderssonin suunnittelema on myös tuo ruokapöydällä oleva verkkokuvioinen kangas. Sen paperinen luonnos oli myös hauskasti esillä työhuoneen pöydällä.

Kuvioita ja värejä oli yhdistelty Marimekkomaiseen tyyliin ennakkoluulottomasti. Rohkeasti, ujostelematta mutta silti tosi hillityn tyylikkäästi, sanoisin. Tuolla se Unikkokin meteliä pitämättä seassa pilkahtelee uudessa vihreä-vaaleanpunaisessa värityksessään. Makuuhuoneen sängylle oli pedattu mahtava väriräjähdys, jätin ne kuvat tänne loppuun sokeriksi pohjalle. Kotiin tultua tuntui hetken siltä että täällähän onkin aika surullisen väritöntä. Pitäisköhän surauttaa ommellen lipaston laatikon kangasvarastoista pino tyynynpäällisiä, jonkin sortin kuosikimara meidänkin valko-harmaan makkarin viritykseksi...

Kirppislöytö --- Arabia 24h Avec

Miten en ole aiemmin kiinnittänyt tähän Arabian 24h Avec -sarjaan juurikaan huomiota? Pino sinikuvioisia lautasia osui silmääni kirppispöydässä ja hintakin oli tosi halpa. Ensin ajattelin että nappaanpa mökille lisälautasiksi, kun hinta on niin kohdallaan. Mutta mitä pidempään näitä nyt olen hypistellyt, sitä enemmän koko ajan tykkään. Pitäiskö sittenkin viedä kaupunkiin... Tuossa kuviossa on jotakin kovin japanilaista ja kauniin vaatimatonta. Sininen värikin on justiin hieno. Onkohan tämä jo kerran valmistuksesta pois hiipumassa ollut sarja tekemässä uutta tuloa (mun astiakaappiini ainakin just teki)? Instagramissa tiedettiin kertoa että sarjaa valmistetaan vielä silloin tällöin. Esimerkiksi herra Stockmannin Hulluilla päivillä oli kuulemma juuri myynnissä erä - ja uusi värityskin on keväällä tulossa.

Ilmeisesti Japanissakin tästä sarjasta kovasti tykätään, liekö kiitos Ruokala Lokki -elokuvan. Selasin pitkään japanilaisten käyttäjien Avec-astiakuvia Instagramissa, aika mainioita! Kauniita toki myös ja kamalaa nälkää aiheuttavia. Ja kiinnostavaa katseltavaa myös astioiden yhdistelemisen inspiraatioksi. Katsokaapa vaikka tuota kuvaa, jossa Avec on japanilaisen keramiikan seurassa. Tai tuota. Aivan ihana.

Tapettiarvonnan voittaja hukassa

Huhuu, tapettiarvonnan voittanut Sanna! Toivottavasti pian huomaat tämän etsintäkuulutuksen, laitahan sähköpostia tulemaan osoitteeseen vihreatalo ( a ) gmail.com, jotta saadaan arvontavoittosi, kaksi rullaa keltaista Kiurujen yö -tapettia matkaan. Jos en tavoita voittajaa ti 27.10. mennessä, laitetaan arvontakone uudestaan käyntiin...

Ja huhuilun kuvitukseksi heinäkuinen pellon pientareelta poimittu kukkakimppu mökin hellalla. Olikos tässä justiinsa joku kesä muka?

Okraa, sinistä, vihreää.

Nostin pöydälle sekalaisen setin astioita kaupunkikodin kaapista illallista varten. Pöytäliinaksi tummanharmaa pellavaliina, serveteiksi Marimekon Vihma-kuvioiset puuvillaiset ruokaliinat sinisenä ja vihreänä. Väreissä ja kuvioissa enemmän on mielestäni aina enemmän. Siispä pöydälle vielä paperiset kasvikuvioiset Samuji-servetitkin. Vanhaan sikarilaatikkoon jemmaan pakatut Tapio Wirkkalan suunnittelemat alpakkaiset Tapio-aterimet otan esiin silloin kun niiden himmeä hohto passaa tilanteeseen. Kun ostin ne osto- ja myyntiliikkeestä, oli niiden pinnassa ja vuosikymmenten käytössä tullut upea naarmumeri ja patina. Lautasiksi mustaa ja valkoista Teemaa, juomalaseiksi meripihkan väriset Sukat makkaralla -lasit. Voille japanilainen pikkuastia, sen alle puinen neliön muotoinen alusta. Hypistelin ja järkkäilin näitä kaikkia kauniita ja mietin että tarviiko tässä vielä jotakin ruokaakin pöytään laittaa?

(Havi design by Samuji -paperiservetit saatu Havilta.)

Kaupunkikodin lempinäkymä

Kiitosta kivasta haasteesta Verkarantaan! Ei ollut vaikea päättää mikä täällä kotona on tällä hetkellä mun lempinäkymäni. Kyllä se on tämä kaikki mikä näkyy makkarin oven suunnalta kyökkiin päin. Tässä yhdistyy niin monta lempiasiaa; on vintagea, on kierrätettyä, on designaarretta, on klassikkoa, on väriä. Ja on kivoja materiaaleja, messinkiä, keramiikkaa, villaa, lasia, puuta... On huipun värinen Hilma af Klint -juliste, on mökiltä tuodut jättimaksaruohot, on kaunista arkea Heikki Orvolan vesipannun muodossa (ruskean kirjakaapin kannelle näköjään jäänyt). Huomaattekos tuolla keittiön kaapin päällä väripilkkuna keikistelevän Oiva Toikan Jalokiwi-lasilinnun? Se on yksi mun lempiesineistä ikinä - vaikka aikoinaan vannoinkin että kuunaan ei yhtään lasilintua kyllä minun kotiin tule. No on tullut sittemmin parikin. Mutta nuo eivät toki ole ainoat vuosien aikana syömäni sanat. Niin se maku muuttuu, ja se mitä esineissä arvostaa.

Mutta nyt jorinat sikseen ja haastetta eteenpäin. Minä haluaisin kovasti nähdä mitkä ovat Immaterialistin, Kirjatoukan ja Hanna-Katariinan kotien tämänhetkiset lempinäkymät. Paljastaisitteko?

Kuka se voittikaan Finnish Design Shop -tapettiarvonnassa?

Kaupallinen yhteistyö: Finnish Design Shop

Niin oli houkuttava valikoima tapetteja Finnish Design Shopilla että teitä lähtikin arvontaan niitä tavoittelemaan huima määrä! Nyt on onnekkaan voittajan julkistamisen aika. Mitkä kaksi rullaa arvonnan voittaja sitten itselleen valkkasi? No sellainen vinkki että voitokas tapetti löytyy tästä kollaasista. Kaksi rullaa Birger Kaipiaisen suunnittelemaa, Pihlgren ja Ritolan valmistamaa upeaa Kiurujen yö -tapettia keltaisena saa nimittäin...

Paljon onnea Sanna! Laitahan minulle sähköpostia osoitteeseen vihreatalo(ät)gmail.com niin saadaan palkintotapetit matkaan.

43 minuuttia rauhaa

Nyt olis mökkeilyä rakastaville (ja toki muillekin) tv-ohjelmavinkki. Yle Teema uusi vihdoin viikonloppuna ihanan dokumentin joka kertoo Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän kesistä pienellä mökillä Klovharun luodolla Suomenlahdella. Dokumentti on koostettu Tuulikki Pietilän kahdenkymmenen vuoden aikana kuvaamista kaitafilmeistä ja 43 minuuttia pitkän pätkän tunnelma on kertakaikkiaan ihana. Se näyttää viipyileviä maisemia ja vilauttaa arkisia hetkiä Toven ja Tuulikin kesänvietosta karulla luodolla kauniin vaatimattomissa puitteissa. Dokumentti tuli töllöstä viimeksi yli kymmenen vuotta sitten, silloin nappasin sen videolle (!) ja olen vahdannut sen moneen moneen kertaan - en varmaan koskaan sen näyttämään maailmaan kyllästy. Suosittelen erityisesti katsomaan sellaisena hetkenä kun olet kolmen vartin täydellisen rentoutuksen tarpeessa.

HARU - yksinäisten saari on katsottavissa YLE Areenassa vielä vajaan kuukauden verran.

Kirppislöytö --- Pehtoori-pannu

Silmä on käynyt kirppisreissuilla kriittiseksi. Mökille on kirppistelty aikalailla kaikki tarpeellinen, eikä kaupunkikodistakaan mitään varsinaisesti puutu. Vaikka kierrän kirpputoreja vieläkin aika paljon en nykyään enää kovin usein osta. Sitten kun silmiin osuu jotain erityistä, saattaa käsi käydä kukkarolla. Erityisiin luetaan aina muutamia tiettyjä juttuja kuten Finelin valmistamat, Antti Nurmesniemen suunnittelemat emaliset Pehtoori-pannut eri väreissä. Eilen maaseudulla kirppistellessä osui vihdoin eteen valkoinen Pehtoori - tämä väri tuntuu olevan aika harvassa. Hintalappu vähän hengästytti, mutta sitten ajattelin että kerrankos sitä.

Maalla säilytetään astioita viileässä ruokakomerossa keittiön nurkassa. Kylmillä ilmoilla täytyy muistaa nostaa mukit ja lautaset ajoissa lämpenemään ennen käyttöä. Astiat pikalämpiävät joskus hellallakin, jos muisti on ollut hatara. Täytyy etsiä levyltä vain sopiva kohta, ei liian kuuma mutta tarpeeksi lämmin. Iltapäiväteetä varten lämpiää nyt sekalainen otos Marimekon Oiva-mukeja.

Syksyn tähtikuvioita

Aika usein kun maalle tulee ystäviä käymään, tuovat he mukanansa jotakin mitä ei tavallisesti talossa näe tai koe. Useimmiten se on jotain hyvää syötävää, kiitos kokkausvuorosysteemin. Ja toisinaan se on jotakin lystiä tekemistä johon ei itse hoksaisi ryhtyä. Parina viime päivänä on talon pihassa tuijotettu paljon taivaalle, kiitos kylään tulleen kuoman joka tuntee taivaankappaleet. Se alkoi keskiviikkona talon rappusilla kuikuilulla kun oli ne älyttömät revontulet. Ja sitten kun kirkkaat ilmat vaan jatkuivat niin tarvittiin äärettömän ihmettelyyn jo oikein istuimetkin.

Päivällä aurinkotuoleissa otettiin aurinkoa, juotiin teetä, syötiin sipsejä ja hölpöteltiin. Yöllä niissä istuttiin moninkertaisiin vaatteisiin pukeutuneina ja vahdattiin pakkasessa syystaivaan tähtikuvioita. Alkuyöstä katsastettiin Joutsen, Perseus, Kassiopeia, Andromeda ja Pegasus. Käännettiin tuolien suuntaa ja etsittiin Iso karhu ja Pieni karhu. Nähtiin monta tähdenlentoa ja jokunen satelliitti. Kun vähän kerrattiin niin osasin itsekin syynätä planisfääristä (ylimmässä kuvassa) mistä mikäkin tähtikuvio voisi löytyä. Löytyi Ajomies ja löytyi Kaksoset. Sitten vielä päätettiin että laitetaan herätyskello pirisemään perjantaiaamuna 5.45 ja tullaan silloin pellon reunaan planeettojen näkemisen toivossa vahtaamaan lisää.

Kannatti herätä pakkasyön viimeisinä tunteina ja kävellä kuuraiselle pellolle. En tiedä oliko siellä pimeän turvin meidän kanssa myös peuroja ja muita elukoita. Orionin vyö hehkui kirkkaana ja lännen suunnassa hoikan kuunsirpin kauneuspilkkuina loistivat tähtiä kirkkaampina planeetat Venus ja Jupiter. Mars ujosteli vähän mutta näkyi hyvin sekin.

Asiantuntija lähti tänään bussilla kaupunkiin, mutta landelle jäävän onneksi on Ursa. Tähtikarttaa voi tiirailla tuolla ja planeettojen metkut Lokakuussa selviävät tuolta.

Sinulle joka et muista kastella kasveja

Suskilta toissa kesänä saamani pieni kilpipiilean taimi on hoidostani huolimatta pysynyt elossa ja jopa kasvanut. Jatkuvasti sen tulevaisuus kuitenkin on veitsen terällä siksi etten muista kastella sitä. Mutta nytpä on tuommonen nöyrä lasiapulainen, joka muistaa. Lasinen kasteluvahti täytetään vedellä ja tuikataan multaan. Multa pysyy tasaisen kosteana noin viikon verran, tietty multamäärästä ja kasvin koosta riippuen. Ja minusta tuo lasipallo on ihan älyttömän kaunis kasvin kaverina. Kasteluvahti on kotimaista tekoa ja Salolaisen Muurlan valmistama. Kahden kasteluvahdin pakkauksia löytyy varmaankin ihan marketeista joissa Muurlan tuotteita myydään, omani ostin parilla kympillä Kaartin kotikaupasta.

Samanmoisia mutta isompia lasisia kasteluvahteja löytyy myös Samuji Koti -sarjasta, ne tehdään kuulemma Riihimäellä. Hurraa kotimaisuudelle!