Hyasinttikipot ja muutosuutinen

Jokajouluinen mietintö: mihin kippoon tyrkätä hyasintit? Tänä jouluna tällainen ratkaisu: vaaleanpunaisen tuikkasin purkkeineen päivineen tyhjäksi jääneeseen kukkaruukkuun. Ruukku onkin muuten erityisen nätti, se on Udumbara Helsingin. Sininen hyasintti meni sekin purkkeineen Arabian Fiesta-kaakaokuppiin. Vähän laitoin foliota eristeeksi ettei kupposen sisäpinta vain kärsi.

Mutta sitten kukkasista pieneen muutosuutiseen: lokakuun lopulla päätin irtisanoa blogiyhteistyöopimukseni A-lehtien StyleRoomin kanssa, joten huomenna Vihreä talo on viimeistä päivää osa StyleRoom-blogiverkostoa. Kiitokset sinne A-lehtien suuntaan koko porukalle oikein mukavasta yhteistyöstä, on ollut ilo olla mukana! Mutta nyt vähän muutosta ja uusia tuulia tähän osoitteeseen.

Miten tämä muutos täällä blogissa sinne teille lukijoiden suuntaan sitten näkyy? Eipä paljoakaan, mutta muutama asia toki muuttuu. Osoite pysyy edelleen tismalleen samana. Kuukausittaiset StyleRoom-aiheiset postaukset jäävät pois. Blogin yläreunan StyleRoom-palkki ja iso mainospaikka poistuvat. Kaupallisia yhteistöitä teen jatkossakin vanhaan malliin, mutta vuodenvaihteesta eteenpäin hallinnoin niitä pääasiassa itse. Ja saas nähdä mitä muuta keksitään. Välillä pitää vähän ravistella ja kopistella ummehtuneita villoja, jotta meno vähän raikastuu!

Kattauksia, osa 4: Joulupäivän illalliskattaus

Joulupäivänä pöytään katettiin Iittalalta vuosia sitten ostettu paksu tummanharmaa pellavaliina ja Saara Hopean Näppyläkulhoja kynttilälyhdyiksi. Aterimiksi valkattiin laatikosta harvemmin käyttöön pääsevat Tapio Wirkkalan alpakkaiset Tapiot. Ne olivat jo ostaessa niin kauniisti käytössä patinoituneet ja kolhiutuneet, ettei kauniimmista väliä.

Hämärää on, mutta kesäksi maalle ostettu aitoviikuna sinnittelee ikkunalaudalla hengissä. Sillä on seuranaan Oiva Toikan pöllö ja Arabian Fiesta-kaakaokupista paikan löytänyt hyasintti.

Joulu kaupungissa

Tämä joulu vietetään kaupunkikodissa. Kynttilät sytytellään ikkunalaudalle, huopapallot ripustetaan kuuseen, kinkku sujautetaan uuniin. Käydään ystävien kanssa saunomassa ja istutaan yhteiseen illallispöytään. Kävellään merenrannassa ja toivotaan edes hiukan lunta. Ihmetellään kaupungin monia jouluvaloja.

Kovin kummoisia koristelumanööverejä ei tehdä, mutta muutama jouluisa väri lisätään sinne tänne. Vihreä väri tuli tupaan kun kuusi kannettiin tänään sisään. Hiukan punaista on huopaisissa koristepalleroissa. Juhlavaa valkoista kaakeliuunin reunalla palavassa pukkikynttilässä.

StyleRoomissa on käynnissä juurikin sesonkiin sopiva kisa: Jouluhaaste joka kutsuu kuvaamaan kodin jouluasun värejä. Kun kotona on joulufiilinki niin napsaiseppa pari kuvaa ja osallistu omalla albumilla, aikaa on 28.12. asti. Jollekin se ainoa oikea joulu on punainen, jollekin runsaan monivärinen, jollekin pelkistetyn harmoninen - kukin ehdottomasti omalla tyylillään! Minä selailin jo osallistuneiden albumeita ja fiilistelin viikonlopulla siintävää aattoa.

Kaunista ikkunalaudalla ja yksi lahja

Kaupunkikodin olohuoneen ikkunalaudalle on kertynyt asetelma kaikkea kaunista. On Arabian Valencia -kynttilänjalat ja niissä kynttilät mun tämänhetkisessä suosikkivärissä (Havin Koralli). On kirppikseltä löytynyt hymytyttöpatsas. On kilpipiilea Samujin punasavisessa kukkaruukussa. Ja sitten on tuo lahjaksi saamani superhieno pronssipiippu, Samujin sekin. (Tuo hauskasti mieleen Rene Magritten surrealistisen maalauksen.)

Pitkään tuumin mikä olisi sellainen kastelukannu jota olisi mukava pitää kasvien lähellä koko ajan esillä. Muovisissa kastelukannuissa ei kauheasti löytynyt valinnan varaa, eikä niistä oikein mikään miellyttänyt silmää. Sitten hoksasin että miksi sen oikeastaan tarttisi olla kastelukannu, eikös ihan vain kaunis kannu kelpaisi tarkoitukseen hyvin? Löysin osto- ja myyntiliikkeestä pilkkahintaan Arabian Kaarna-sarjan kannun joka passaa hommaan erinomaisesti.

Kurkistus makkariin - paremmat unet selkäongelmaiselle

Kaupallinen yhteistyö: Familon

En ole juurikaan tainnut laittaa tänne vielä kuvia meidän kaupunkikodin makkarista? No, tässäpä tulee muutama. Huone on aika piukkuinen, sinne ei juuri muuta mahdu kuin leveä sänky, lipasto ja vaatekaapit. Ja kun kampetta on niin vähän niin niihin vähiin sitten satsattiin. Nyt muutama sana selkävaivoista ja yhdestä satsauksen kohteesta, nimittäin sängystä.

Kirjottelin jo aiemmin yhteistyössä Familonin kanssa petaushommista ja silloin kerroin että olin suuntaamassa kenkkuilevan selkäni kanssa toimintaterapeutin uniasentoanalyysiin. Kyllä kuulkaa kannatti. Ensinnäkin terapeutti etsi minulle sopivan nukkuma-asennon sen pohjalta miten yleensä tykkään nukkua. Pienin viilauksin ja korjauksin löytyi asento, joka oli niin mukava että meinasi itku tulla: kehon joka kolkka oli rentona ja mikään paikka ei ollut pingerryksessä eikä vaarassa puutua. Kyljellään nukkujan pään alle tuikattiin kuvissa yllä näkyvä vaaleanpunaisella älypehmusteella täytetty erikoispehmustetyyny ja selän taakse tukemaan hauska pitkulainen unikaveri, Ergo selkätyyny.

Toiseksi katseltiin millaisella patjalla minun vikuroivine selkineni kannattaisi nukkua. Olen aina rakastanut pehmeitä patjoja, mutta ajatellut että mun täytyy niillä nukkumisesta jumittelevan yläselkäni takia luopua. Pehmeä patja on pari kertaa tehnyt luullakseni mun selkään fasettilukon - se se vasta kipiää teki. Kovalla patjalla nukkuessa ongelma pysyi jotenkin hallinnassa. Tähänkin toimintaterapeutti löysi ratkaisun, nimittäin ergonomisen patjamatskun joka muotoutuu lämmön ja painon mukaan. Samanmoisesta materiaalista on myös Ergo Aeroflex -petauspatjakin, tuollainen mukavan nypyliäinen ja ihanan pehmoinen. Nyt kun olen noilla materiaaleilla vähän toista kuukautta nukkunut, en voisi tyytyväisempi olla. Pehmeä alusta tuntuu siltä kuin kelluisi, eikä yläselän jumituksista ole tietoakaan. Olen nukkunut aivan jumalattoman hyvin ja pikkuiseen makkariin on iltaisin ihana kömpiä.

Palataanpa tähän nukkumisteeman Familonin kanssa vielä kerran lähiaikoina: luvassa on hyvään uneen liittyen teille lukijoille kiva arvonta!

Lopuksi haluan vielä kertoa teille yhden aika mahtavan jutun. Tätä yhteistyötä Familonin kanssa sopiessamme ehdotin josko voitaisi tehdä yhdessä samalla jotakin pientä hyväntekeväisyyttä. Olen tuumannut että kaupallisten blogiyhteistöiden yhteydessä voisin useamminkin niihin liittyen pienesti auttaa apua tarvitsevia, silloin kun se yritykselle sopii. Hyvä ystäväni tekee vapaaehtoistyötä Turvapaikanhakijoiden tuki ry:ssä, mm. hankkien Suomeen oleskeluluvan saaneille turvapaikanhakijoille koteja ja niihin varusteita. Siitäpä syntyikin sitten idea kysyä Familonilta olisiko heillä lahjoittaa ystäväni kautta vaikkapa muutamia pussilakanasettejä niitä tarvitseville.

No, Familon lähti tähän ideaan sitten lopulta mukaan isommin kuin uskalsin kuunaan unelmoida. Pienestä ideasta syntyikin aivan älyttömän iso apu. Turvapaikanhakijoiden avuksi lähti paitsi NOIN SATA pussilakanasettiä, myös niihin passaavat peitot ja tyynyt! Aivan mieletöntä, minä kun ajattelin että paristakin olisi isosti apua. Ensimmäiset vuodevaatteet ovat päässeet jo uusille onnellisille omistajilleen ja Turvapaikanhakijoiden tuki ry:llä riittää niitä nyt tovin jaettavaksi tarvitseville. Miljoona kiitosta Familon! Ja miljoona kiitosta Sirkalle Tutu:un, joka teet käytännön järjestelyt niin että Familonin peitot, tyynyt ja lakanat menevät niitä tarvitsevien koteihin.

Apua tarvitsevia tahoja tässä maassa riittää. Haastelenkin nyt teitä bloggaajakollegat (ja miksei kaikki muutkin :): Sopivan sauman sattuessa kysäiskääpä yrityksiltä vaikka pientäkin lahjoitusta haluamaanne avustuskohteeseen. Joulun allakin sopivia kohteita on varmasti monia. Jos teillä lukijoilla on heittää ehdotusta siitä mille tahoille voisi pientä apua yrittää esimerkiksi järjestää, jättäkää ihmeessä kommenttilaatikkoon vinkkiä joihin tarttua!

Kirjasuositus: Armas aika - intohimona joulu

Ostin itselleni viime joulun alla lahjaksi Antti Kauppisen, Paavo Halosen ja Ulla Kokin laatiman kauniin joulukirjan Armas aika - intohimona joulu. Lokakuussa jo nostin sen taas hyllystä esille ja aloin katsella kauniita kuvia ja imeä niistä hissuksiin lähestyvän joulun tunnelmaa. Yleensä en sesonkiin sidotuista kirjoista hirveästi ole perustanut, mutta tuntuu että tämä kirja tulee kestämään selauksessa vuodesta toiseen. Ensinnäkin kirjan ruokaohjeet ovat ihanan epätyypillisiä - ja samaan aikaan tosi tosi traditionaalisia. Visuaalisesti kirja on hienon huoleton, mutta harkittu. Se ei mun mielestäni yhtään ehdota suorittamaan joulutunnelmaa, vaan tekemään itselle rakkaista esineistä ja perinteistä rennon sekoituksen. Sen sivuilla keskitytään ennen kaikkea syömää joulunpyhinä hyvin, ja nauttimaan joka hetkestä - omannäköisesti. Kirjaa lukiessa voi kuulla sen tekijöiden äänen, joka on lämmin ja humoristinen. Himmelin teko-ohjekin alkaa: "Kylvä syysruis. Muista että syysruista ei pidä kylvää hallavalle alankopellolle, ettei pakkanen tai jääpolte tuhoa satoa."

Jos tämä joulukirja tulee teille jossakin vastaan niin selatkaapa. On ihana. Olen kuullut kerrottavan että samalta tekijäkaartilta on tulevaisuudessa ilmestymässä myös kesäelämään sijoittuva kirja - enpä malta odottaa! Sen tyyli osuu ihan varmasti makuhermooni myös.

Facebook-kirppiksen aarre: Juttujakkara

Facebook-kirppiksellä tuli vastaan sopuhintainen, uudenveroinen Eero Aarnion suunnittelema ja Sokevan valmistama rottinkinen juttujakkara. Satuin langoille juuri oikeaan aikaan ja huikkasin jakkaran omakseni. Se sopii meidä olkkariin kuin puruluu pikkukoiran suuhun. Designklassikko jolle on mukava nostaa jalat. Ja kyllä on jo monena ehtoona nostettukin, sekä nojatuolista että sohvalta käsin.

Tässä kaupunkikodissa on niin ihana asua etten tiedä miten päin olisin. Liekö syynä se että remontoimme nurkat pääosin itse - jokainen neliösentti on nyt läpikotaisin tuttu. On kyllä viimeisen päälle kotoisa olo myös näillä kaupungin nurkilla, en keksi missäpäin juuri nyt mielummin haluaisin asustaa. Keskustan hulinat ovat muutamien korttelien päässä, mutta kotikatu on sopivasti rauhallinen. Remontissa riittää vielä viilattavaa ja viimeisteltävää, mutta nyt laitetaan takkaan tuli ja hyristään tyytyväisinä viltin alla.

Koralliset kynttilät ja yhtäkkinen joulufiilis

Mitäs mitäs, miten on mahdollista että jo marraskuun alussa on ihan joulufiilis? Siis sellainen hyvä olo että tekee mieli sytytellä kynttilöitä, lämmitellä glögiä ja tuumailla jouluruokia? Ehkä sen teki tuo kaikkialle satanut lumi. Kaupungilla eilen kävellessä tuntui etten ole ainoa joulu mielessä kulkija, tunnelma oli Helsingin keskustassa yhtäkkiä  kuin keskieurooppalaisessa kaupungissa aatonaattona.

En kovin paljon koskaan koristele joulun alla, mutta kynttilöitä palaa ja kuluu. Päätin että mun tämän joulunalusajan kynttiläväri on tämmönen nudeen vivahtava koralli. Näytti aika äreeltä paketissa, mutta toimii mun sinisävyisissä Valencia-kynttilänjaloissa hirmu hyvin.

Tein StyleRoomiinkin joulupäissäni albumin, jonne kokosin jouluisia kuvia meiltä maalta ja kaupungista menneiltä vuosilta. Käy kattomassa mistä jutuista joulutunnelma meillä yleensä syntyy. Ja StyleRoomissa on meneillään vielä parin päivän ajan myös kiva jouluasetelmakilpailukin. Sinne vain osallistumaan jos plakkarista löytyy kuvia omista jouluisista koristuksista. Tai sitten osallistujien kuvia katselemaan, jos joulutunnelmointia tekee muuten jo mieli harrastaa!

Entä jos oltaiskin ostettu ihan uusi asunto - kylässä esittelyasunnossa

Kuva: Bonava Suomi Oy

Kaupallinen yhteistyö: Bonava Suomi Oy

Jokin aikaa sitten pohdiskelin täällä blogissa josko sittenkin olisimme ostaneet vanhan remontoitavan asunnon sijaan Helsingistä ihan uuden, tuliterän kodin. Ensin tuumailin missä kaikkialla onkaan tullut jo asuttua ja laskin mihin olisi varaa. Sitten kävin visiitillä Kruunuvuorenrannassa ja pohdiskelin uutta asuinaluetta historian näkökulmasta. Nyt on luvassa postaussarjan viimeinen osa, jossa tehdään visiitti Bonava Suomi Oy:n rakennuttamaan uutukaiseen kruunuvuorenrantalaiseen kerrostaloon nimeltä Selma. Tästä talosta olisimme siis saattaneet pähkäilyjeni mukaan ostaa hitas-kolmion, jos uutta olisimme olleet etsimässä.

Kävin kuvaamassa vielä rakenteilla olevassa Selmassa sijaitsevaa esittelyasuntoa, jonka pohja on samanlainen kuin siinä meidän "potentiaalisessa uudessa asunnossamme". Esittelyasunto sijaitsi pohjakerroksessa, joten tuon meidän ehdokkaan parveke siitä puuttui. Sen sijaan olikin olohuoneesta käynti omalle pihalle. Otin kuvausreissulle kotoa mukaan esineitä joiden fiiliksessä jotenkin kodinomaisuus minulle tiivistyy. Kauniita värejä, vanhaa kotimaista designia, konstailemattomia arjen kaunistajia. Mahdattekohan löytää niitä mun romujani tuolta kuvista... Huutakaa hep jos löydätte! Esittelyasunnossa oli kyllä valmiiksi paljonkin sellaista joka miellytti silmää, se oli värienkin puolesta tosi kotoisan oloiseksi sisustettu.

Tuon kodin pohja oli kiva, olohuone-keittiö -yhdistelmä oli ratkaistu mukavan erikoisesti. Molemmat makkarit olivat omassa rauhassaan. Kylppäriin ja vessaan oli näpsäkkä käynti keittiön kainaloista. Mietin että tuossa asunnossa olisi tosi mukava istua kavereiden kanssa iltaa ja kokkailla, kaikki tuossa samassa isossa avokeittiössä. Laitoin merkille myös isomman makkarin tilavan vaatehuoneen, joka siis samalla merkkasi huoneessa ilahduttavaa komerottomuutta.

Rakenteilla olevan asunnon ostaminen on varmasti kutkuttavan jännää puuhaa. Toisaalta ei pääsee näkemään asuntoaan välttämättä valmiina ennen ostopäätöstä - uuden asunnon ostajan on oltava ajoissa liikkeellä. Ajoissa ostopuuhissa olemisen hyvä puoli olisi tietenkin se että pääsisi vaikuttamaan asuntonsa pintamateriaalivalintoihin ja sisustusratkaisuihin. Ja tietty sitten pääsisi seuraamaan oman kodin valmistumista raksavaiheesta alkaen.

Kaikkinensa tämä uuden asunnon harkitseminen on ollut kiinnostava ajatusleikki, jonka aikana opin paljon uutta. Ennen kaikkea opin vertailemaan uuden ja vanhan asunnon menoja sekä puntaroimaan niiden molempien etuja aiempaa monipuolisemmin. Jos joku siellä kaipailee lisätietoa uuden ostamisesta sitä löytyy mukavasti tuolta Bonava Suomi Oy:n nettisivulta. Siellä voi myös käydä vaikka vähän hurvittelemassa ja miettimässä minkä asunnon ottaisi jos saisi vapaasti valita myytävien asuntojen valikoimasta minkä vain.

Uusi vanha huonekalu

Hetkonen, katotaas kerta kiellon päälle tarkemmin noita edellisten postauksen kuvia. Siellähän on uusi huonekalu! Tai siis vanha, niinkuin mun tyyliin useimmiten kuuluu. Näin osto- ja myyntiliikkeen nurkassa tuommosen älyttömän kauniin täyspuisen tumman pienen vitriinikaapin ja hintakin oli enemmän kuin kohdallaan. Se päätyi sitten tuohon meidän olohuoneen nurkkaan. Pakkailin sen hyllyille mun kauniimpia astia-aarteita; Arabian käsinmaalattua Valenciaa, Fiesta-kuppeja ja Paratiisia. Kun ne näkee tuosta lasioven läpi joka päivä, muistaa niitä myös herkemmin napata käyttöön arkea sulostuttamaan.

Vitriinin päällä on harmaakehyksinen vanha peili joka matkusti meille matkalaukussa Lontoolaiselta antiikkitorilta pari vuotta sitten. Vieläkin ihmettelen miten se selvisi reissusta lentokoneen ruumassa ehjänä.