Pitääkö vai luopuako?

Pitäisi muistaa että sisustusmieli aika varmasti muuttuu kun aikaa kuluu. Pohdin sitä kun katselin tätä olkkarin nurkassa valaisevaa jalkalamppua. Lampun on suunnitellut Lisa Johansson-Pape ja se on valmistettu 60-luvun lopulla. Ostin sen ystävän varastosta joskus vuosia sitten ja tykkäsin heti - niinkuin Johansson-Papen tuotannosta muutenkin. Mutta sitten seuraavaan kotiin se ei oikein istunutkaan, vaan näytti jotenkin liian hotellimaiselta. Etsi paikkaansa ja oli vähän joka nurkassa tiellä. Mietin jo että pitäiskö se kuitenkin laittaa myyntiin. Mutta onneksi en saanut aikaiseksi, koska tässä uudessa kodissa lamppurakkaus taas roihuaa kuumempana kuin koskaan. Valaisimen kermanvalkoinen väri ja messinkiset yksityiskohdat ovat taas minusta oikein ihanat ja sen mallikin viehättävästi erilainen kuin minkään muun näkemäni jalkalampun. Tuntuu jopa siltä että tämä vois olla yksi sellainen loppuelämän esine.

Mikä se tämän lampputarinan opetus sitten olisi? No, jos joku esine kyllästyttää tai tuntuu sillä hetkellä tarpeettomalta niin en säntää oikopäätä hankkiutumaan siitä eroon. Annan vaikka ensihätään jollekulle kaverille tai siskolle lainaan. Aika sitten näyttäköön että onko se oikeasti eron paikka vaiko vain tilapäinen huuman laimeneminen.