Birger Kaipiaisen Kiurujen yö

Tämän tapetin valkkaaminen kesämökin makkarin seiniin oli selviö jo ennen kuin koko mökistä oli tietoakaan. Rakkaus Birger Kaipiaisen suunnittelemaan, kotimaisen tapettitehdas Pihlgren & Ritolan valmistamaan Kiurujen yö -tapettiin on kestänyt aikaa parikymppisestä asti. Eikä ole haalistunut vieläkään, vaikka olen katsellut sen sinistä väriä tuossa omalla seinälläkin jo kahdeksan vuotta. Tapetoisin koska vain sillä uudestaankin, on se vain niin huikea. Joku voisi sanoa että kiurut on jo niin moneen kertaan nähty, ettei enää säväytä. Mutta jännästi vaan säväyttää, joka kerta kun tuohon huoneeseen astun.

StyleRoomissa on nyt juttua tapeteista: Laura kirjoitti jutun kukka-aiheista ja minäkin tein mökin kaikista tapeteista albumin. Täällä meillä landella on kiurut mukaan lukien neljää erilaista tapettia, joista yksi alkuperäinen. Kolme taitaa olla kotimaisia ja yksi Ruotsin maalta. Sieltä albumista niitä voi nyt käydä katselemassa yhdellä silmäyksellä. Ja oman tapettialbumin tehtyäni jumitin katselemaan muiden StyleRoomilaisten tapettikuvia. Tyrkkäsin hakusanaksi "tapetti" ja sieltähän niitä löytyi iso liuta. Joukossa on mun silmääni osuvia mielettömän hienoja tapettivalintoja, on uskallettu irrotella värillä ja kuviolla - alkoi tehdä mieli taas hiukan paperoida. Ollapa lisää seiniä! 

Tantsua ja tiplua, Instagramia ja Snapchattia

Tulipa sattumalta ihan hauska kuosisekoitus kun vaihdoin mökillä yläkerran makkariin lakanat. Nappasin piirongin laatikosta päälimmäiset puhtaat ja osuikin aivan kiva yhdistelmä noista pilkullisista Anno-pellavalakanoista ja Marimekon Tantsu-kuosisista tyynyliinoista. Olen maalla muutaman päivän ittekseni koirien kanssa ja ollaan valloitettu tuo iso sänky kokonaan. Nukutaan autuaasti tiplujen seassa keskellä ja poikittain.

Niin ja piti tässä lakanahorinan lomassa huikkaamani noista Vihreän talon muista somekanavista! Tämä sama torppahan löytyy myös Facebookista, Instagramista ja Snapchatista, kaikista käyttäjänimellä vihreatalo. No mitä siellä missäkin sitten oikein tapahtuu?

  

• Facebookiin linkkaan aina uusimman postauksen, se on siis näppärä tapa seurata blogia. 

• Instagramia päivitän oikeastaan kaikista ahkerimmin, melkein joka päivä. Siellä siis kulloinkin kuvia sieltä missä olen menossa ja mitä on tekeillä; kotoa kaupungista, landelta, tapahtumista, ruoista, rempoista, rakenteluista, ostosvinkeistä jne.

• Snapchatissa vilautan videonpätkiä lande-elämästä. Nyt siellä on vuorokauden verran katseltavissa kokonainen kattava kierros Vihreässä talossa - menehän kattomaan jos innostut!

On kesäyö

Kun kesä tulee, venyvät ajanjaksot maalla niin pitkiksi ettei kalenterista tarvitse välittää.  Viikonpäivät unohtaa, ajantaju katoaa. Kellonajoilla ei ole niin väliä. Syödään silloin kun on nälkä, saunotaan silloin kun siltä tuntuu, tehdään hommia ilman sen kummempia aikatauluja. Kun tylsistytään, hypätään autoon ja hurautetaan retkelle lähikaupunkiin. Yhtäkkiä on virtaa niin paljon että rakennetaan yhdeltä istumalta terassia, pestään sauna, trimmataan piha, istutetaan porkkanat ja järkätään työkalukaappi. Uusia suunnitelmia keksitään ja niitä piirrellään kuulakärkikynällä kertakäyttölautasen pohjaan. Kun tulee sadepäivä, mieli ei hötkyile tekemätöntä. Kun on kaunein mahdollinen kesäyö, on siinä eikä mieti vielä huomista.

(Tämäkä se on sitä kuuluisaa hetkessä elämistä? Yritän pitää tästä jollain lailla kiinni kun tulee syksy ja paluu töihin. Ehkä sorvin äärelläkään ei ole pakko ajatella koko ajan sitä mikä on edessäpäin ja vielä tekemättä...)

Uutta ilmetta pihaan ja puutarhaan

Kaupallinen yhteistyö: Tikkurila

Olen tässä kevään aikana tehnyt tosi lystiä projektia yhteistyössä Tikkurilan kanssa. Sain alkukeväästä heiltä mieluisan tehtävän kehitellä tuunausideoita puutarhaan kivaa Tuunauskoulua varten ja siitä kaikki sitten lähti. Aiemmin näittekin jo tähän projektiin tuunaamani betonilaatat, nyt tulee loputkin mun tekemäni puutarhatuunaukset!

Kaivelin maalla varastosta kaikenlaista uudistuksen tarpeessa olevaa. Nyt käsittelyyn pääsivät valurautainen kylpyamme, 50-lukulaiset puutarhatuolit ja istutuspöydäksi aikomani pikkupöytä. (Kansituolit jäivät vielä odottamaan freesausvuoroaan.) Myös pihassa olevat puuterassit tehoputsasin ja öljysin uudestaan Kelonharmaalla Valtti-terassiöljyllä.

Koko tämä tuunaussetti terassin öljyämisohjeineen löytyy nyt siis tuolta Tikkurilan tuunauskoulusta, käykäähän katsomassa! Siellä on kaikki tiedot käytetyistä maaleista, väreistä ja välineistäkin. Ja jos olet käsittelemässä tänä kesänä puuterassia niin katsastapa erityisesti se tehopesu, se teki terassin puhdistuksen tosi helpoksi ja öljyäminen terassiöljylastalla sujui sen jälkeen kuin tanssi. Tuolta Tikkurilan ideasivulta löytyy muuten kaikenlaisia huippuja ideoita kotiin, pihaan ja puutarhaan, kantsii selata. Ja löytyypä sieltä ohje niihin mun aiemmin tuunaamiini kuvioituihin betonilaattoihinkin.

Alla vielä ennen-kuva noista tuunattavista sekä kuistin lattialla napattu kuva maalipurkin kansista, josta näkee noista väreistä vähän osviittaa. Ja noissa tekstin yläpuolella olevissa kuvissa valmiit lopputulokset. Kylläpä vaan maalaamalla kalusteiden ilme muuttui yllättävän paljon. Kulahtanut puupinta ja nuhjuinen ammeen kylki ovat taas ihan uuden näköisiä. Oma suosikkini noista taitaa olla tuo ulkopuolelta harmaaksi maalattu valurautainen amme. Siitä tuli kyl puutarhan kaunistus, jossa aion juhannuksena kylpeä pitkään ja hartaasti.

(Kiitos vielä mestariöljyäjä Mikolle joka auttoi urakassa!)

Saunasuosikit: Kookosta kesään

Saunasuosikit-sarja jatkukoon! Sehän on siis sellainen postaussarja jossa vinkkailen kaikenlaisesta saunalla hyväksi havaitusta, milloin mistäkin. Nyt testaillaan luonnonkosmetiikkamerkki Urtekramin Kookos-sarjaa, josta olen todennut nämä kolme putelia käytössä suosikeiksi. Sarjan shampoo on mukavan paksua ja riittoisaa, pesee hyvin ja huuhtoutuu helposti. Tuoksu on tosi mieto, se ei juurikaan jää hiuksiin - voisi jäädä jopa enemmänkin, sanoo kookoksen ystävä. Tuo hiuksiin jätettävä hoitoaine pääsee kyllä mun vakio-ostoslistalleni, se on ollut tosi hyvä pihasaunassa peseytyessä kun voi vain suihkutella pesun jälkeen tukkaan eikä yhtä lisähuuhtelukertaa tarvita. Siinäkin tuoksu on tosi mieto ja haihtuu melkein heti, hoitaa hyvin ja tekee tukasta helposti selvitettävän. Vartalovoiteessa kookoksinen tuoksu viipyy iholla ehkä hitusen pitempään ja hyvä niin. Se ei ole yhtään sokerisen makea vaan sellainen hyvä, vähän pähkinäinen. Voide imeytyy tosi nopsaan ja on kesäiholle sopivan kevyttä. Ostoslistalle jatkossa tämäkin.

Sarjan suihkusaippua oli vähän luirua ja karkasi sormien välistä saunan lattialle - paksumpi olis parempi. Muuten aivan toimiva tuote sekin.

Tässä onkin ny luonnonkosmetiikkaa tosi edullisessa ja helposti löydettävässä muodossa; Urtekramia saa mm. Citymarketeista ja Prismoista ja hinnatkin liikkuvat mukavasti muistaakseni vitosen kieppeillä. Muitakin tuoksuja kuin kookos löytyy, mä olen hypistellyt marketissa jo ainakin koivuisen Nordic birch -sarjan purnukoita. Ihan täysin tuoksutonkin vaihtoehto on, jos sellainen on enemmän mieleen. Pohjolan koivua sitten ostamaan ja koklaamaan kun nämä pullot on käytetty pihasaunassa loppuun.


*Urtekram-tuotteet saatu testiin blogin kautta

Mökin makuuhuoneessa

Maalla ei ole sen kummemmin viimeaikoina tehty sisustusuudistuksia. Kaik on niinkuin ennenkin. Mutta eilen innostuin vähän rymsteeraamaan kun ulkona sateli ja hoksasin että yli vuosi sitten ostamani kaunis koivuhylly on edelleen paikkaa vailla. Ruuvattiin se nyt yläkerran makkarin seinään pokkarihyllyksi. Soma hylly olisi melkein sopinut talossa ihan mihin huoneeseen vain - se on väriltään ja tyyliltään justiin tätä huushollia.

Nostelin hyllylle kirjojen lisäksi muutamia nättejä asioita; mm. Kerttu Nurmisen Nuutajärvelle muotoileman lasisen Karkkipurkin ja Gunvor Olin-Grönqvistin Valkosipulin Arabialta.

Suositko suomalaista?

Ajattelen usein että olisi hyvä että kuluttaessani suosisin kotimaista tuotantoa, jotta Suomessa piisaisi työtä ja suomalaisia tuotteita olisi jatkossakin mahdollista ostaa. Kotimaisen suosimista on täällä kommenttilootassakin aiheena sivuttu ja siitä inspiroituneena kirjoittelen nyt sekalaisia ajatuksiani ylös. Työ on tunnetusti Suomessa hintavaa, joten olisi kai oltava valmis myös maksamaan kotimaisesta enemmän kuin ulkomailla valmistetusta. Olisi siis oltava valmis kenties satsaamaan silloin tällöin enemmän rahaa jotta saisi pitkälläkin tähtäimellä poimia suomalaisen työn hedelmiä.

Mutta kuinka usein ihan oikeasti käytännössä toimin näin? Sain esimerkiksi itseni kiinni seuraavanlaisesta ajattelusta kukkaruukkuostoksilla:

Oli tarve ostaa kukkaruukku viherkasville. Suunnistin Samujin Erottajan myymälään hypistelemään Udumbaran Helsingin Kalliossa kotimaisesta punasavesta käsin valmistettuja kukkaruukkuja. Ihastelin monia erilaisia malleja, kaikki älyttömän kauniita. Hinnat liikuskelivat 20 ja 35 euron välillä. Sitten aloinkin siinä ikään kuin automaationa miettiä kuinka monta terrakottaruukkua samalla rahalla saisin Ikeasta. Hetken tuntui tosi hyvältä idealta laskea se tyyris kotimainen ruukku hyppysistä takaisin myymälän hyllyyn ja suunnistaa edullinen hinta edellä ulkomaisen tuotannon äärelle. Ilman muuta!

Kuinka usein arjessa lopulta ihan oikeasti olen valmis maksamaan enemmän siitä että tuote on kotimaassa valmistettu? Puheen tasolla niin on helppo todeta, mutta entä ihan oikeasti kassalla kukkaroa esiin kaivaessa? Harmittelen ääneen että moni suomalainen firma lakkauttaa kotimaisia tuotantolaitoksia ja siirtää kustannussyistä valmistuksen enenevässä määrin ulkomaille, niinkuin vaikka Arabia aivan vasta. Mutta kuinka paljon olen itse tullut kannattaneeksi tuota kotimaista tuotantoa ostamalla Arabiaa kaupasta viime vuosina? No enpä juurikaan, olen ostostellut Arabian astioita pääasiassa kirppiksiltä ja käytettyinä. Kierrätys on monin tavoin hyvä juttu, mutta mitenkäs se suomalainen työ sitten?

Niin se suomalainen työ. Onko sitten kannattavaa alkaa boikotoida suomalaista firmaa joka siirtää tuotteidensa valmistusta ulkomaille? Suomalainen firma tuo kuitenkin monilla muilla toiminnoillaan työtä ja verotuloja tähän maahan. Hinnat on pidettävä kilpailukykyisinä ja liiketoiminta kannattavana, jotta bisnes pyörii kotimaisissa myymälöissä ja vienti vetää. Tuotanto on siinä palapelissä yksi osanen. No entäs se Ikea? Sekin työllistää Suomessa aika tavalla porukkaa, vaikka tuotteet tehdäänkin ihan muilla mailla ja iso bisnes on Suomen rajojen ulkopuolella. Mitä tässä nyt pitäisi ajatella ja miten toimia? Hinta ei ole suinkaan ainoa asia joka kuluttajana tuotteessa kiinnostaa. Onko sen valmistus tapahtunut eettisesti ja ekologisesti? Mistä sen materiaalit ovat peräisin ja mitä ne pitävät sisällään? Onko se kaunis, laadukas, hyvin suunniteltu, kestävä ja käyttökelpoinen? Ylipäänsä kuluttamiseen haluaisi suhtautua harkiten. Ja niin edelleen.

Samujin kukkaruukku pakattiin Samujin kassalla käärepaperiin ja pussiin. Nyt se on tuossa kaupunkikodin ikkunalaudalla ja on tosi kaunis. Minä tiedän tismalleen kuka sen on tehnyt ja missä - olen käynyt Udumbaralla kylässäkin. Materiaalin alkuperäkin on tiedossa, ruukussa käytetty punasavi tulee kotimaiselta Kultelalta. Kaunis tuote joka ilahduttaa joka päivä.

On mulla niitä Ikeankin ruukkuja. Ilahduttavia nekin.

Ruokakaupassa kuvio on alkanut jo kirkastua. Mitä enemmän syön sesongin mukaan, sitä enemmän tulen automaattisesti ostaneeksi kotimaista, suht edullisesti vieläpä. Se tuntuu kaikin puolin selkeältä ja järkevältä, syödä sitä mitä kasvaa juuri silloin lähellä. Silloin täyttyy kuluttajana moni positiivinen kriteeri. Mutta millaisella yleisohjenuoralla toimisi muissa ostoksissaan jotta aidosti tulisi tukeneeksi suomalaista työtä samalla kun hankkisi tarvitsemansa laadukkaana, eettisenä, kestävänä ja kilpailukykyiseen hintaan? Mitä muuta suomalaisen työn tukeminen kuluttajana on kuin Suomessa valmistetun tuotteen ostamista? Onko näkökulmia joita en ole näissä hiukan sekavissa hajatelmissani vielä lainkaan osannut ottanut huomioon?

Mitä te tuumaatte tästä kotimaisuusnäkökulmasta kun olette jotakin tuotetta hankkimassa? Ja olisiko teistä jollakulla heittää jotakin hyvää järkevän kuluttajan yleisperiaatetta tähän kohtaan, joka olisi monelta kantilta pohdittu ja perusteltu? Onko avain onneen sittenkään se että tuote on nimenomaan valmistettu Suomessa?

Uunifenkolia ja sinappipaahdettua possua

Tuo ylimmän kuvan lakritsainen kaunotar fenkoli on tehnyt rytinällä tuloa Vihreän talon keittiöön. Sitä syödään täällä kypsennettynä ja raakanakin ohuina suikaleina. Eeva toi taloon helpon tavan paahtaa siitä uunissa pikkutomaattien kanssa ihana herkku. Minä yhdistelin tämän uunifenkolin kylkeen sinappipaahdetun possun ja täydellinen sadepäivän ruoka oli valmis. Tässäpä ohjetta josta riittää 2-3:lle hengelle. Meillä oli Eevan kanssa iso nälkä, riitti just ja just kahdelle silloin. Tämä resepti passaa hyvin uuniin huomiseksi jos säätiedotukset pitävät paikkansa ja on luvassa viileämpi päivä.


Uunifenkolia ja sinappipaahdettua possua

2 fenkolia
rasiallinen pisaratomaatteja
suolaa, mustapippuria, oliiviöljyä

 
1 porsaan sisäfilee 
3 ruokalusikallista kokojyväsinappia
suolaa, mustapippuria


Ota porsaanfilee hyvissä ajoin huoneenlämpöön.

Pilko fenkolit n. 1cm paksuiksi suikaleiksi. Levittele pisaratomaattien kanssa uunipellille. Ripsuttele päälle suolaa, mustapippuria ja oliiviöljyä. Paahda uunissa n. 180 asteessa noin kolme varttia. Jos haluat että fenkoli jää napakaksi eikä paahdu ihan pehmeäksi ja makeaksi, lyhennä aikaa.

Tee possunfileen pintaan veitsellä viiltoja pitkittäin. Sivele fileen pintaan kokojyväsinappi. Paista joka puolelta nopeasti kuumalla pannulla, niin että ruskistuu kauttaaltaan. Mausta vielä ripottelemalla pintaan suolaa ja pippuria. Laita filee uuniin fenkolien seuraan viimeiseksi n. 10-15 minuutiksi. Tarkkaile possun kypsyyttä paahtaessa - lihan pitää jäädä meheväksi. Anna possun levähtää hetki folion sisällä uunista tultua.

Viipaloi possu, lisää suolaa viipaleille tarvittaessa. Kokoa lautaselle ensin fenkolia ja raukeaksi paahtuneita tomaatteja, sitten päälle possuviipaleet. Syö HETI.

Marimekon kesäuutuuksia Vihreässä talossa

Kaupallinen yhteistyö: Marimekko

Elo pohjolassa on kesäisin väriä ja valoa. Vietetään paljon aikaa pihalla ja metsäpoluilla. Syödään hyvin, kokataan paljon kasviksia. Katetaan juhlat sinne missä juhlituttaa. Poimitaan ojasta kaikkea kaunista maljakoihin. Saunotaan, saunotaan, saunotaan. Nautitaan siitä että tuulee, havisee ja tuoksuu.

Marimekon kesä sopii Vihreään taloon kuin nenä päähän. Kesän uutuuksien keskiössä on Katsuji Wakisakan 70-luvulla suunnittelema Karuselli-kuosi. Värivaihtoehtoina on huikea vihreäpohjainen ja raikas valkopohjainen. Molempi parempi ja enemmän on enemmän, mun mielestäni! 

Marimekon mallistojen väritykset rimmaavat sulavasti keskenään. Voi siis aivan hyvin laittaa rinnan Karusellin, Pienet kivet, Pirput parput ja Puketin. Karuselli-kuvioisen rantatakin hihaan passaavat Rötti-pyyhkeen punaiset raidat. Rauhallisemman värimaailman ystävä yhdistää vain hiukan väriä mustavalkoiseen. Minä laitan paljon kaikkia kirkkaita sävyjä yhteen ja sukellan sekaan.

Tämän postauksen kuvat syntyivät muutaman päivän aikana kun eleltiin ja vietettiin lämpimiä päiviä maalla. Minulla oli kuvattavana ihana läjä Marimekon uutuuksia, napsin niistä fotoja sitä mukaa kun suvi toi ideoita eteen. Oli tyynynpäällisiä monessa värissä ja kuviossa, kauniita Oiva-astioita, patalappua ja uunikinnasta, hillitön rantsutakki, värikkäitä pussilakanoita ja kangasta. Olivat kaikki täällä kuin kotonaan - eikä ihme sillä talossa on paljon Marimekkoa muutenkin. Kesä on läsnä tutuiksi tulleissa kuoseissa silloinkin kun on pilvistä eikä lämmin vire puhalla.

Marimekko-yhteistyön ensimmäisen osan kuvat otin keväällä kotona kaupungissa. Silloin pääosassa oli Tiara-kuosi. Kurkkaa toki nekin!