Kun kesä tulee, venyvät ajanjaksot maalla niin pitkiksi ettei kalenterista tarvitse välittää. Viikonpäivät unohtaa, ajantaju katoaa. Kellonajoilla ei ole niin väliä. Syödään silloin kun on nälkä, saunotaan silloin kun siltä tuntuu, tehdään hommia ilman sen kummempia aikatauluja. Kun tylsistytään, hypätään autoon ja hurautetaan retkelle lähikaupunkiin. Yhtäkkiä on virtaa niin paljon että rakennetaan yhdeltä istumalta terassia, pestään sauna, trimmataan piha, istutetaan porkkanat ja järkätään työkalukaappi. Uusia suunnitelmia keksitään ja niitä piirrellään kuulakärkikynällä kertakäyttölautasen pohjaan. Kun tulee sadepäivä, mieli ei hötkyile tekemätöntä. Kun on kaunein mahdollinen kesäyö, on siinä eikä mieti vielä huomista.
(Tämäkä se on sitä kuuluisaa hetkessä elämistä? Yritän pitää tästä jollain lailla kiinni kun tulee syksy ja paluu töihin. Ehkä sorvin äärelläkään ei ole pakko ajatella koko ajan sitä mikä on edessäpäin ja vielä tekemättä...)
Ihana jos/kun pääsee tuohon kesämoodiin kiinni. Minulla ei ole varsinaisesti kesälomia, joten nautin sitten siitäkin edestä viikonlopuista. :) Ja juhannuksena oli tietty ihanaa. Ihan uskomatonta miten kaunis ja lämmin sää oli! En edes muista milloin viimeksi on Suomen juhannus näyttänyt samalta.
VastaaPoistaKuvissa on kaunista hämärää.
Ei ole kauniimpaa kuin kesäyö maalla. Valoisa jopa pimeimmällä hetkellään. Suhinaa pensaissa, viileys joka on sekin lämmintä. Pääsisipä jo maalle.
VastaaPoista