Saunalle terassi - osa 5: rappusetkin valmiit

Kaupallinen yhteistyö: Byggmax & Junnikkala

No nysse on valmis!

Junnikkalan leveät, harjatut kuusilaudat ovat niin kauniit että kun seuraavan kerran tehdään terassia niin ostetaan kyl samat Byggmaxista. Seuraavan terassin tekoon tulikin kova polte: saunaterassikuvio onnistui niin hyvin että tekee mieli tehdä talon eteläpäätyyn samalla ajatuksella patio jolle pääsee astumaan suoraan ovesta. Tästä saunan edustasta on tullut nyt ykkös-oleskelupaikka - muualla ei juuri ole istuskeltukaan sen jälkeen kun tämä valmistui.

Noista laudoista kirjoittelinkin jo tarkemmin aiemmassa postauksessa, sieltä siis tarkemmat tiedot. Mutta sanotaan vielä sen verran että yllättävän paljon tekee tuo pieni yksityiskohta että niitä ei ole ruuvattu runkoon päältä. Sen sijaan ne ovat tukevasti kiinni rungossa lautojen kylkien uriin piiloutuvilla muovikiinnikkeillä. Ja voi pojat miten mukava tuolla megasileällä pinnalla on tassutella. Ihan luonnostaan onkin käynyt niin että uudella patiolla vierailleet ovat potkaisseet kengät jalasta jo rappusten juureen ja hissutelleet laudoilla paljain jaloin.

Mallattiin terassin rakenne tuollaiseksi että terassilaudat tulevat rungosta joka puolella sentin yli. Sillä tavalla kestopuusta tehty runko ehkä hiukan piiloutuu sivurooliin ja terassilaudat korostuvat. Rappuset tehtiin mataliksi ja leveiksi samalla idealla. Perustuskiviä vielä piilotellaan pikkusen istutuksilla ja avot!

Näissä kuvissa vilahtavat myös mun upeasti tuunaamani kansituolit. Ei mennyt ihan putkeen tällä kertaa, tai ainakaan ei tullut sitä mitä mielessäni etukäteen kaavailin. Mutta hyvin niillä silti istuskelee. Öljysin rungot mustiksi (tuli laikukkaat) ja värjäsin kankaat mustiksi (piti tulla pikimusta, tuli laikukas harmaa joka parissa aurinkoisessa päivässä haalistui laikukkaaksi melkein valkoiseksi). Mutta kun kaukaa kattoo ja silmiä siristää niin aivan hyvät!

Lomalukemista - kirjasuosituksia aurinkotuoliin

Onkos siellä ruudun takana muita jotka tykkäävät loma-aikaan lukea? Istua aurinkotuolissa kirja käsissä, maata yölampun valossa tekstiä ahmien, eikä oikein malttais ruokapöydässäkään laskea nidettä käsistä? No tässä pari vinkkiä hyvistä lomalukemisista, siis sellaisista kirjoista joiden teksti imaisee mukaansa ja suorastaan toivoo ettei lukemattomien sivujen määrä hupenisi. Joël Dickerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta on just semmonen 800-sivuinen kirjajärkäle, jonka tarinan ei toivoisi loppuvan. Se kertoo kirjailijasta joka kirjoittaa kirjaa kirjailijasta. Mukaan sekoittuu murhia ja rakkautta - tosi koukuttava opus.

Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe sijoittuu toisen maailmansodan aikaan ja on aika hitokseen jännittävä. Juonen pääosissa ovat sokea ranskalainen tyttö ja poika joka joutuu natsien koulutuslaitokseen. Kaiken yllä surisee mystinen radiosignaali. Kirjan tapahtumat keskittyvät ranskalaiseen Saint-Malon kaupunkiin, joka piti tietysti googlata ja monista valokuvista vahdata - mielikuvitusta kutkuttavan näköinen paikka. Yritin etsiä kuvista yhtä tiettyä korkeaa tornia... Kuvaukset kaupungin pommituksista jäivät pitkäksi aikaa mieleen.

Sujuvalukuisten järkäleiden ystäville sopivia ovat ehdottomasti myös Donna Tarttin kirjat. Minä jättäisin niistä Tiklin sokeriksi pohjalle - se on noista kolmesta lukemastani mun mielestä kirkkaasti paras. Eivät toki ole huonoja Pieni ystävä ja Jumalat juhlivat öisinkään. Tikliä on näkynyt nyt markettien pokkaritarjouksena hintaan 3,99. Siinä ei jää paljon sivulle hintaa - kantsii napata kauppareissulla kainaloon jos ei kirjastoon kerkiä.

Kesälukemiseksi sopivat ehdottomasti myös Kyllikki Villan lokikirjat (joita taitaa olla kaikkiaan neljä kappaletta). Niistä Villan tyttären Saaran kokoama ja kommentoima Äidin lokikirja kannattanee jättää viimeiseksi, siinä jotenkin ympyrä sulkeutuu. Villa reissasi rahtilaivoilla 35 vuotta 60-luvulta alkaen ja nämä hänen reiteillään kirjoittamat hidastahtiset matkapäiväkirjat rauhoittavat lukijan mielen täydelliseen lomamoodiin. Kirjat ovat myös nostalginen muistutus siitä millaista oli reissata ennen matkapuhelimia, internetsiä ja sähköpostia, kirjoituskone painavana matkalaukussa.

Huippua kesälukemista ja inspiraatiota kyökkiin samalla! Ei ehkä ensin ajattelisi että keittokirjoja ottaisi mukaan aurinkotuoliin kannesta kanteen luettavaksi, mutta nämä kaksi, Aglio & olio ja Pizze sopivat sellaiseen oikein mainiosti. Molemmissa on tuhti osuus tarinoita ja historiaa reseptien takana. Saku Tuomisen teksti on tosi sujuvaa ja kiinnostavaa luettavaa. Itse reseptejäkin tekee mieli lukea läpi pitkän matkaa, kun tietää mikä filosofia niiden takana on. Saman tekijäkolmikon (Saku Tuominen, Tuukka Koski, Kimmo Kivilahti) käsistä on ilmestynyt myös italialaista ruokakulttuuria laajemmin käsittelevä Basta!. Sitä säästelen johonkin sopivaan hetkeen - nappaan sen ehkä kaupasta kainaloon joku tuleva viikonloppu kun olen menossa yksin maalle.

Ja sitten niihin hetkiin kun ei jaksa pysähtyä järkäleen ääreen vaan nopsasti selailla ja inspiroitua. Kotimaiset kasvikset ovat nyt aivan miälettömiä ja niistä tekee mieli koko ajan kokata jotakin herkkua. Jos oma mielikuvitus loppuu niin Alex Niemisen ja Riikka Sukulan Vege! kouraan. Mulla lähtee seuraavaksi testiin herne-fenkolisalaatti ja grillatut kesäsipulit. Kirjaa on tosi ilo selata aurinkotuolissa, kuvat ovat kauniita ja ruoat ihanan näköisiä. Reseptit ovat sopivan yksinkertaisia ja ronskeja, ei mene koko aurinkoinen päivä jotakin tarkkaa piiperrystä värkätessä ja askarrellessa. (Piiperrykselle on aikansa ja paikkansa harmaammilla ilmoilla.)

Toivottavasti näistä suosituksista on iloa jollekulle siellä. Jos on heittää lisää hyviä kesäkirjavinkkejä niin laita ihmeessä tulemaan kommenttilootaan!

Kesäruokaa: misolohi ja chilibroccolinit

Glorian Ruoka ja Viini -lehden kesänumeroissa on takuuvarmasti ollut aina läjä reseptejä joita tekee mieli alkaa heti kokkaamaan - niin tänäkin suvena. Jo kaupoista häipyneestä grillinumerosta (4/2016) tarttui meidän vakiorepertoaariin oitis muutamiakin ohjeita, niistä yksi tämä Tomi Björckin grillattu misolohi uunissa paahdetuilla broccolineillä. Mukavan kevyt, ihanan suolainen ja sopivan tulinen kesäruoka, jossa vihreät vielä ihanasti rouskuvat hampaissa. Tosi hyvää! Mökkikeittiössä vähän oikaistiin alkuperäisen ohjeen suhtaan muutamassa mutkassa. Tässä meidän versio, joka toimi hyvin sekin:

Misolohi

n. 600g lohifileetä

Marinadi:
3 rkl misotahnaa
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl soijakastiketta
1 rkl riisiviinietikkaa
2 tl hunajaa

Leikkaa lohifilee n. 150 g paloiksi. Sekoita marinadin ainekset vaikka pakastepussiin ja loiskauta fileepalat marinoitumaan noin puoleksi tunniksi. Tässä välissä voi valmistaa broccolinit. Kun lohet ovat saaneet marinoitua, grillaa ne grillissä molemmin puolin just ja just kypsiksi, noin 3 min. per puoli, nahkapuoli ensin.

(Pikkukaupungin lähimarketista ei meinannut millään löytyä misotahnaa. Mutta sitten hoksattiin että misokeittopaketissa on sitä myös.)

Paahdetut broccolinit

200-300 g broccoliniä
n 1/2 dl oliiviöljyä
1-2 kokonaista chiliä
2 valkosipulinkynttä pieneksi pilkottuna
1/2 tl suolaa
ropsaus rouhittua mustapippuria 

Lopuksi:
2 rkl balsamicoa
2 rkl sitruunamehua

Sekoittele oliiviöljyyn pilkotut valkosipulit ja chilit. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Levitä broccolinit leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja lusikoi chili-valkosipuli-oliiviöljy niiden päälle. Pyöräyttele hiukan että öljyä tarttuu tasaisesti. Paahda 200-asteisessa uunissa n. 10-15 min. Kun broccolini tulevat uunista, pirskottele päälle vielä sitruunamehua ja balsamicoa. 

(Broccolinia on löytynyt hyvin ainakin Citymarkettien valikoimista.)

Lopuksi vain broccolinit ja lohi vierekkäin lautaselle ja viivyttelemättä ääntä kohti!

Muut Vihreässä talossa testatut ja hyväksi havaitut ruokaohjeet löydät "ruokapöydässä" -tunnisteen alta!

Saunalle terassi - osa 4: kau-niit terassilaudat

Kaupallinen yhteistyö: Byggmax & Junnikkala

Kesäsade kasteli välillä terassin rakentajat ja puutavaran, mutta mitäpä siitä kun käsillä oli homman paras osuus: perustukset tehty, runko rakennettu ja päästään asentamaan terassilautoja. Ja kylläpä vaan kauniit laudat asennettiinkin. Nämä komeet 14,4 cm leveät laudat tulevat kalajokiselta Junnikkalalta. Laudat ovat kotimaista kuusta ja niiden pinta on harjattu - älyttömän mukava jalan alla, kestävä ja kaunis. Ekologiseksikin luvattu. Lauta on käsitelty kolmeen kertaan puunsuoja-aineella joka kestää ilman uusintakäsittelyä jopa kolme vuotta. Ja jämäpalat voi hävittää polttamalla. Kuulostaa hyvältä! Tulevina vuosina testataan meidän saunalla miten nämä käytännössä ajan kanssa toimivat.

Junnikkala on kehittänyt tämän terassilaudan ja tuonut markkinoille yhteistyössä Byggmaxin kanssa - sieltä niitä siis saa. Hyvä vaihtoehto paine- ja lämpökäsitellylle puulle ja komposiittilaudoille, hintansakin puolesta. Kannattaa katsastaa nämä jos terassin rakentaminen on ajankohtaista. Lautojen ilme on minusta tosi kaunis. Laudan leveys ja harjattu pinta tekevät tuosta meitin saunaterassista nyt suorastaan ylellisen oloisen. Sävy on valmiiksi hiukan harmahtava, mutta sen voi toki sitten käsitellä puuöljyllä sellaiseksi kuin haluaa. Tätä sävyasiaa pitääkin nyt tuumata oikein tarkasti. 

Lautojen kiinnitys hoitui tuollaisilla ponttiin pujotettavilla muovisilla mustilla kiinnikkeillä, jotka jäivät kiinni ruuvatessa piiloon lautojen väliin. Päällepäin terassiin ei siis tule lainkaan ruuvin reikiä, mikä tekee hommasta vielä asteen verran viimeistellymmän oloista. 

Alettiin jos suunnitella tästä samasta tavarasta uutta terassia talon päätyyn aamuaurinkoon, niin kaunista pintaa tuli. Mutta sitä ennen naatitaan tämän rojektin valmistumisesta - kuvia valmiista patiosta seuraa pian kun saadaan pienet rappusetkin kasaan!

Pottuonni

Laitetaanpa tähän terassihommien väliin tällainen onnen hihkaisu: ekat ikiomat potut on nostettu maasta mökillä! Pienenpientä perunamaata ei juuri erota vuohenputkien ja viinimarjapuskien lomasta, mutta siellä se on ja tuottaa satoa. Päätettiin testata pikkuisella maaläntillä olisiko tuo hyvä paikka perunoiden kasvatukseen. Ja hyvinhän se näyttää toimivan, joten ensi kesänä laajennetaan. Ette usko miten hyvältä nuo ensimmäiset mukulat maistuivat. Ylpeiden kasvattajien suussa ne olivat makeimmat potut ikinä.

Saunalle terassi - osa 3

Kun perustuslaatat ja harkot saatiin kaikki vaateriin sorakentälle, alkoi terassin rungon rakentaminen kakkosnelosesta. Välillä hilppasin talon rappusille tähystämään miltä sen mittakaava näyttää - hyvältä se näytti. Terassi suunniteltiin niin että se jatkuu myös saunan rappusten molemmin puolin. Näissä kuvissa runko on viittä vaille valmis. Tukipuita lisättiin vielä jotta terassilautojen kiinnitysväliksi saatiin n. 40cm, samalla runko jämäköityi tosi paljon. Sitten vaan päällystyshommiin! Seuraavassa osassa juttua aika hitokseen hienoista terassilaudoista.

Saunalle terassi - osa 2

Ensin piirrettiin terassisuunnittelmat kertakäyttölautasen pohjaan. Sitten alettiin kaivaa ja kantaa soraa ja laittaa perustuksia vaateriin. Miten se olikin edellisestä terassin pykäämisestä unohtunut että perustukset ovatkin tässä se isoin homma? Päätettiin tehdä terassista koko saunan levyinen ja niin pitkä kuin paikalle mahtuu. Jännitti että tuleeko siitä valmiina ihan liian kookas ja silmiinpistävä. Mutta kun ekat rungon palat saatiin paikalleen, todettiin että ei o liian iso.  Taitaa näissä terassihommissa ollakin niin että kannattaa aina tehdä sen kokoinen että vähän hirvittää - tilaa kuitenkin tarvitaan paljon kalusteille, varjolle ja niiden lomassa kulkemiseen. Se mikä näyttää pahvilautasen pohjassa isolta onkin käytännössä ihan kohtuullisen kokoinen. Aloin jo miettiä että mahtuuko tassuamme sittenkään terassille vai pitääkö sille tehdä oma pieni sivuterassi. No, pitää sitten pyöritellä näitä kun on valmista.