Syysilta Kruunuvuorenrannassa - uutta Helsinkiä katsastamassa

Kaupallinen yhteistyö: Bonava Suomi Oy

Jatketaanpas tätä ajatusleikkiä jonka aloitin noin kuukausi sitten. Mitäs jos me oltaiskin ostettu ihan tuliterä asunto tämän remontoitavan vanhuksen sijaan? Edellisessä yhteistyöpostauksessa Bonava Suomi Oy:n kanssa laskeskelin millaiseen asuntoon olisimme siinä tapauksessa tarttuneet. Meidän upouusi asunto olisi saattanut olla korkealla keikkuva kolmio Selma-nimisessä kerrostalossa. Käydäänpäs katselemassa tarkemmin millaista seutua Helsingissä on Kruunuvuorenranta, jossa tuo juuri rakenteilla oleva Selma sijaitsee. Tarkastellaanpa aluetta kahdesta vinkkelistä; historian ja tulevaisuuden.

Minua on aina kiinnostanut asuinalueiden historia. Ensituumauksella ajattelisi ehkä että upouudella asuinalueella ei historiaa juuri ole. Mutta vaikka nykyajan asuinrakennukset olisivatkin alueelle vasta rakennettuja, on seudulla saattanut tapahtua aikojen saatossa yhtä ja toista. Uuden asuinalueen historia voikin olla yllättävän monivaiheinen ja ulottua vuosikymmenten, jopa -satojen taakse. Tässäpä pari esimerkkiä Kruunuvuorenrannan ympäristöstä.

Kun kävin kesän lopulla alueella haahuilemassa ensimmäisen kerran, törmäsin ihan sattumalta Stansvikin kartanon alueelle. Voi pojat mikä kesäparatiisi ja miten kiinnostava historia! Kartanorakennuksen lisäksi merenrannasta löytyi ravintola ja alueella on myös paljon kauniita pienempiä huviloita. Loppusuvesta kartanon tiluksilla oli iloinen suhina kun kaupunkilaiset viettivät kesälomapäiviään. Sieltä löytyy myös upea tammikuja, jonka taimia varten tuotiin tammenterhot Ranskan Fontainebleausta joskus 1800-luvulla. Aika hillitöntä, kun komeita puita tänäpäivänä katsoo.

Kruunuvuorenrannasta löytyy myös nykyään valoteoksena ja vuokrattavana tapahtumapaikkana palveleva öljysäiliö. Se on muistona alueen lähes 90 vuotta kestäneestä öljysatamakaudesta.

Pidemmän kertomuksen Kruunuvuorenrannan historiasta voi lukea tuolla Uutta Helsinkiä -sivustolla. Sieltä selvisi mm. että idea alueen asuinrakentamisesta ei olekaan niin uusi kuin luulin: sitä suunnittelivat jo arkkitehdit Eliel Saarinen ja Bertel Jung vuonna 1918 asemakaavaehdotuksessaan! Jumituin myös lukemaan mielenkiinnolla juttua alueen kadunnimien alkuperästä. Aikamoista historian siipien havinaa sielläkin.

Mitä sitten on luvassa Kruunuvuorenrannan tulevaisuudessa? Mulla on ollut tapana asunnon ostoa suunnitellessa aina vähän katsastella kaupungin kaavoituksen suuntaviivoja alueella - niin tein myös ennen tänne Punavuoreen muuttoa. Helsingissäkin kaupunkisuunnittelun tulevaisuuteen näkee niin näpsästi netissä. Voi esimerkiksi tiirailla pitkän tähtäimen suunnitelmien kehittelyä yleiskaavasta. Tai tarkastella mitä lähiaikoina on tekeillä Kaupunkisuunnitteluviraston mainiosta karttapalvelusta. Sieltä vain vihreitä ja violetteja alueita kartalta klikkailemaan ja katsomaan mitä kaupungissa tuleman pitää.

Helsingin Kaupunginhallitus hyväksyi taannoin uuden siltayhteyden rakentamisen, jonka toteuduttua Kruunuvuorenrannasta onkin lyhyt matka ratikalla kaupungin keskustaan. Noista kuuluisista Kruunusilloistakin löytyy lisää tietoa sieltä samalta Uutta Helsinkiä -sivustolta. Näiltä main rantakallioilta ne raiteet sitten lähtisivät Korkeasaaren ja Kalasataman kautta kohti horisontissa yllättävän lähellä näkyvää Helsingin keskustaa.

Asuinalueen merkitys kämppää ostaessa ei ole ihan pieni, vai mitä tuumaatte? Millaisia asioita te yleensä tarkastelette muuttoa suunnitellessa, mitkä ovat teille niitä tärkeimpiä juttuja tulevalla asuinalueella?

Luvassa on vielä yksi postaus tämän aiheen tiimoilta yhteistyössä Bonava Suomi Oy:n kanssa. Silloin menen kylään sellaiseen kolmioon Selmassa, jonka olisimme saattaneet ostaa jos olisimme päätyneet uuteen asuntoon. Tässäpä jo pieni maistiainen ja lisää hiukan myöhemmin syksyllä!

Lastutuolit kuistilla

Lastuolilöytöjen sijoituspaikkoja mietitään rauhassa. Yksi vietiin kaupunkiin ruokapöydän päähän, yksi kannettiin mökin yläkerran vierashuoneeseen. Loput neljä ovat nyt maalla kuistilla kumisaapaskokoelman seurana. Olkoot siinä ainakin tämän syksyn; Raffier-tuoleilla voi nyt istuskella ilta-auringossa viinilasillista naattimassa.

(Huikkaanpa vielä että Vihreän talon löytää myös Instagramista - ottakaahan seurantaan jos tykkäätte. Siellä päivittyy silloinkin kun kiire painaa päälle ja täällä blogin puolella on hiljaisempaa.)

Syksy - ei hullumpaa

Loppukesästä olin hetken kauhuissani suven loppumisesta ja syksyn saapumisesta. Mutta nyt kun oikeasti virallisesti on syksy, ei elo olekaan yhtään hullumpaa. On vielä lämmintä, mökkeilysesonki jatkuu täyttä höyryä, metsät ovat täynnä sieniä ja puut täynnä omenoita.

Keittiön hellassa rätisee tuli ja on aikaa funtsailla peiton alla mitä kaikkea kokattais. Nyt on sesongissakin kaikkea ihanaa, kotimaiset juurekset etunenässä. Olenkohan aeimmin muistanut kehua tuota Glorian Ruoka ja Viini -lehteä? Ihan huippu, jokaisessa numerossa on paljon reseptejä joita tekee mieli kokeilla. Ei liian fiiniä näpräämistä, sopivan yksinkertaisia ja suoraviivaisia ohjeita tällaiselle malttamattomallekin. Sesonkia seurailevia. Hyviä viini- ja ravintolavinkkejä. Ja monta mainiota uutta tuotetta olen kans tuosta lehdestä bongannut, niinkuin ny vaikka nuo croissantit jotka ovat uunituoreina tehneet monesta mökkiaamiaisesta silkkaa luksusta.

En ole kovin kummoinen lehtien tilaaja, ennemmin nappaan irtonumeron kaupan hyllystä kun siltä sopivasti tuntuu. Tämä lehti on yleensä ostoskärryssä ilmestymisensä jälkeen jonakin perjantaina kun ajellaan työviikon päätteeksi pellonreunan suuntaan.

Tiskihommissa

Tiskihommat maalla tehdään vanhan maailman malliin. Ensin haetaan kaivosta kaksi ämpärillistä vettä. Toinen laitetaan hellalle isoon kattilaan kuumenemaan, toisesta kaadetaan annokset kylmää odottamaan kahteen tiskivatiin. Tässä välissä yleensä makoillaan sohvalla - niin kuuluu tehdä kun tiskivesi lämpiää.

Kun vesi on kiehuvaa, lisätään sitä vateihin kylmän veden sekaan niin paljon että tiskiveteen kärsii just ja just upottaa näpit. Ei tule puhdasta jos ei ole kuumaa, sanoi mummo.

Melkein kaikki mökin astiat on valittu kirppiksiltä just tänne - ja rakkauvella. Tiskaaminenkin on siksi asteen verran mukavampaa kun näitä aarteita pääsee hypistelemään. Kuuman veden kanssa loiskiessa ajatukset kulkevat monien kirppisreissujen polkuja; Tämän Esteri Tomulan kirsikkakattilan löysin silloin sieltä maaseutukirppikseltä. Näistä Arabian lautasistahan piti tulla varalautaset, mutta ovatkin aivan ykköset. Tässä on tää ananaskuvioinen euron emalikippo sieltä romukaupasta silloin. Tiskaillessa ja tuumaillessa tuijotetaan kyökin ikkunasta talon takana pörhistelevää syreenipuskaa.

Huuhdeltuja astioita ladotaan kuivumaan muoviseen kuivaustelineeseen. Kirppikseltä sekin. Siihen ei ikinä mahdu kuin murto-osa tiskeistä, mutta sitä käytetään silti nostalgiasyistä aina. Kattilat, pannut ja isot lautaset kuivataan ruokapöydällä suosikkikeittiöpyyhkeiden päällä. Niiden kuivumisen kanssa ei hötkyillä: nostetaan kaappiin kun jaksetaan.

Syyskuinen iltakylpy

Menneen kesän paras asia maalla on ollut kylpeminen. Saunan terassin nurkalla on vanha valurauta-amme ja ammeen vieressä vanha lämminvesipata. Kylvyn valmistelu alkaa nostamalla amme puolilleen kaivokylmää vettä ja lämmittämällä padassa kiehuvaksi 70 litraa lisää. Koko operaatio kestää parisen tuntia. Lämmittämispuuhan palkitsee mieletön ulkoilmakylpy puiden latvuksia ja taivasta katsellen. Kun ammeen vesi alkaa jäähtyä, kaadetaan padasta ämpärillinen lämmikettä. Näin kylvyssä viihtyy helposti parikin tuntia. Ihan lopuksi heitetään vielä saunassa kunnon löylyt.

Elokuu taittui syyskuuksi ja kylpeminen on ihanaa edelleen. Ilta pimenee ja lepakot lentelevät saunan yli. Ammeesta ei malttaisi millään nousta.

Kirppislöytö --- Vannerie Raffier -lastutuolit

Kirppisostokseni ovat tosi paljon harventuneet huippupäivistä. Johtuu ihan yksinkertaisesti siitä että kaikenlainen tarvittava mökille on tullut jo hankittua, eikä kaupunkikotiinkaan suurempia tällä hetkellä tarvita. Oikeastaan nykyään silmäilen kirpputoreilla lähinnä kahta asiaa: suomalaista designia keräilymielessä ja esine- ja huonekalupuolella klassikoita joista olen pidempään haaveillut. Mulla on tietyt hakusanat jotka naputtelen säännöllisesti fiiliksen mukaan Tori.fi:n ja Huuto.netin hakukenttään ja katson josko tärppäisi. Jotkut hakusanat ovat olleet käytössä jo vuosia. Yksi tällainen on ollut sanapari "Artek lastu".

Alkuviikosta tärppäs. Löytyi nimittäin kuuden setti näitä Vannerie Raffierin käsintehtyjä kastanjapuisia lastutuoleja, joita Artek on muinoin myynyt. Lukaisin netistä että pieni perheyritys on valmistanut tätä tuolimallia jo viiden sukupolven ajan Ranskassa - aika mahtavaa. Näitä kai sanotaan myös Corbusier-tuoleiksi siksi että Le Corbusier tykkäsi mallia käyttää. Lienevät kuuluneen myös Alvar Aallon joihinkin sisustuksiin. Metsästelin juuri tällaisia hiukan ikääntyneitä yksilöitä; tuliterästä pinnasta tykkäävät voivat käydä nappaamassa omansa Armaksesta Helsingin Vuorimiehenkadulta. Siellä olen niitä ainakin keväällä nähnyt.

Tästä kauniisti patinoituneesta setistä riittää pari saunan pukuhuoneeseen, pari mökin kuistille ja ehkä pari kaupunkiin ruokapöydän päätyyn. Pitää nyt hissuksiin tuumailla miten sijoitellaan. Tuolit ovat ikäisekseen aika hyvässä kunnossakin, tietty pientä rispaantumista siellä täällä näkyy. Mutta se on just osa viehätystä!

Entä jos oltaiskin ostettu ihan uusi asunto?

 

Meidän kotitalo talvella. Kuva: Stella Harasek

Kaupallinen yhteistyö: Bonava Suomi Oy

 

Viime vuodenvaihteessa elettiin jänniä aikoja kun teimme kaupat tästä nykyisestä kaupunkiasunnostamme. Tämä koti on kaksio vuonna 1917 rakennetussa kansallisromanttisessa kivitalossa Helsingin Punavuoressa. Kauppojen jälkeen tehtiin asuntoon kokolailla täysi remontti. Remonttiväsymyksen keskellä mietin muutamaan otteeseen että mitäs jos oltaisiinkin ostettu ihan uusi asunto? Sellainen mihin ei olisi tarvinnut itse tehdä yhtikäs mittään, vaan kaikki pinnat ja matskut olisivat olleet valmiiksi tuliteriä. Ja sellaisesta taloyhtiöstä jonka tulevia remontteja ei olisi tarvinnut alkaa miettiäkään vuosikausiin. Leikitäänpäs hetki tätä ajatusleikkiä. 

 

Alppilan vuokrayksiöstä tehtiin lehtijuttukin.

Tällaista oli Harjutorinkadulla. kuva: Mikko Rasila

 

Kalevala-lautasia Korppaanmäentien kaksion seinällä.

Olenkohan aikuisiällä asunutkaan ihan uudenkarheassa talossa? Piti oikein alkaa tarkemmin muistella asumishistoriaani. Tässä kahdeksan edellistä asuntoani Helsingissä noin viidentoista vuoden ajalta, viimeisin viimeisenä.

1. 20-neliöinen yksiö Luoteisväylällä Lauttasaaressa, rakennusvuosi 1960

2. 100-neliöinen kommuuniasunto Eteläisellä Hesperiankadulla Töölössä, rv 1927

3. 30-neliöinen yksiö Porvoonkadulla Alppilassa, rv 1960

4. 25-neliöinen yksiö, Harjutorinkadulla Kalliossa, rv 1925

5. 35-neliöinen kaksio Kaarlenkadulla Kalliossa, rv 1930

6. 60-neliöinen kaksio Korppaanmäentiellä Pikku Huopalahdessa, rv 1990

7.  85-neliöinen kolmio rivitalossa Hallainvuorentiellä Myllypurossa, rv 2007

8.  50-neliöinen kaksio Viiskulmassa Punavuoressa, rv 1890

Kohdat 4, 5 ja 7 olivat omistusasuntoja, muut vuokralla. Neljässä ensimmäisessä asuin sinkkuna, neljässä viimeisessä tuon mun aviomiehen kanssa. Lähimpänä uutta näistä oli kohdan 7 rivitalo, siellä olimme toiset asukkaat. Aika pitkälti vanhempaan asuntokantaan näyttäis olevan kallellaan. Vaikkakin usein asunnon valinnan ovat ratkaisseet ensisijaisesti muut tekijät kuin talon ikä; edullinen hinta/vuokra, sijainti, asunnon fiilis jne.

Kuva:Bonava

Jos olisimme nyt asuntoa etsiessä katsoneet ihan vasta rakennettua, olisimme todennäköisesti kallistuneet budjettisyistä Hitas-asuntoon. Haluamme asua lähellä Helsingin keskustaa ja vapailla markkinoilla uudet neliöt ovat kalliita. Hitas-systeemin tarkoituksenahan on tarjota kaupunkilaisille kohtuuhintaisia omistusasuntoja – ne ovatkin pääsääntöisesti selkeästi edullisempia kuin vastaavat uudet vapailla markkinoilla. Hitas-talot sijaitsevat aina Helsingin kaupungin vuokratonteilla. Kaupunki määrittää aina asuntoa myytäessä sille Hitas-jälleenmyyntihinnan, jota korkeampaan hintaan asuntoa ei saa myydä.

Ja sitten budjettia tarkemmin laskemaan. Uuden Hitas-asunnon ylläpitokustannukset näyttäisivät olevan hiukan korkeammat kuin tällaisessa omalla tontilla sijaitsevassa vanhassa yhtiössä. Jos ajatellaan että kuukausittaiset kulujen pitäisi pysyä samana, olisi asunnon oltava siis velattomalta hinnaltaan jonkin verran tätä meidän nykyistä edullisempi. Kaupungin keskustan tuntumassa haluaisimme pysytellä, joten sitten vain katselemaan mistä löytyisi Hitas-kohde mahdollisimman lähellä Helsingin ydintä. Katsotaanpa mitä löytyy asuntorakennuttaja Bonavan valikoimista – Bonavahan mut tähän ajatusleikkiin yhteistyön merkeissä haastoikin.

Kuva: Bonava

Jos nyt ynnäilin eurot ja lainakuviot oikein, niin suurinpiirtein tuollaiseen Bonavan Kruunuvuorenrannan kaltaiseen kohteeseen olisimme saattaneet tarttua.

Neliöitä olisimme saaneet siis reilusti enemmän (78m2) kuin nyt (54 m2). Ei hullumpaa. Entäs se sijainti sitten? Kruunuvuorenranta vaikuttaisi ensisilmäyksellä olevan hiukan etäällä keskustasta. Ja entä asunnon fiilis, se tärkeä valintakriteeri? Ei auta kuin mennä aluetta ja taloa tarkemmin tutkimaan. Palataanpa tähän ajatusleikkiin pian toisessa postauksessa.