Lohenpunaiset Oiva Toikan suunnittelemat Iittalan Kastehelmi-juomalasit olivat jääneet kutkuttelemaan korvan taa. Niiden punertava sävy on minusta ihana. Mutta eipä aikaakaan kun tämän sesonkivärin valmistus lopetettiin ja hyllyt tyhjenivät niistä. Ehdin näiden perään jo vähän siellä täällä huudellakin kun Eeva vinkkasi että herra Stockmannin puodin alesta vielä löytyy. Sieltä minä kävin nyt omakseni satsin ostamassa, mukavaan -40% alehintaan. Tämä mun alelöytöni olkoon sitä arjen luksusta; kaapissa oli jo juomalasi poikineen, mutta nyt siellä on vielä yksi laji kaunista käyttöesinettä jota päivittäin hypistellä.
Näitä kuvia ottaessani taas kerran mietin että talven valo se vain on aika hienoa. Tai sen vähyys, hieno hämy. Voisihan sitä kaivaa kamerajalustan kaapista ja virittää valotusaikaa lisää niin että kuvat olisivat kirkkaita kuin kesän keskipäivällä. Mutta kun kerran on nämä hienot vuodenajat niin mikseivät ne voisi näkyä valokuvissakin? Otetaan talven hämärän hyssystä ja sen tunnelmasta kaikki irti. Nostetaan vain herkkyyttä niin että esineet ja asiat alkavat tulla hiukan valoon ja annetaan tummanpuhuvien ruutujen rauhassa kohista.
Kauniita laseja. Kastehelmi-sarja on kaunis muutenkin.
VastaaPoistaKyllä, kaunis on!
PoistaKohina rules :) ainakin pakotin itseni ajattelemaan niin kun katselin superkriittisenä taannoisia makkarikuviani. Soimasin laiskuuttani - olisin tosiaan voinut hakea sen jalustan. Mutta kun se on niin vaivalloista, ei voi liikkua kameran kanssa vapaasti. Joten kohiskoon. Sitten mietin, että huomaako kohinaa muut kuin kanssabloggaajat :))
VastaaPoistaNiin ja mä tuumaan että se kohina on ilmaisukeino muiden valokuvan osatekijöiden joukossa - niinkuin raekoko filmihommissa. Että mun kirjoissa ainakin kohiseva on myös kaunista :)
PoistaVäri on upea.En tiennytkään tuota väriä olevan.Löysin tänne toisen blogin kautta,kivaa lukemista täällä!
VastaaPoista