Kaupunkikodin olohuoneessa näyttää tällä hetkellä tältä. Vallalla on nyt tämmönen enemmän on enemmän -estetiikka, kalusteita ja kampetta on esillä tavallista runsaammin. Se tuntuu vaihteeksi ihan virkistävän kotoisalta.
Ruokapöydän tuoleina meillä toimivat aiemmin Artekin kolmijalkajakkarat. Ostin niitä muinoin mukavan kolhuisen ja elämää nähneen pinon ystävän varastosta. Viime syksynä alkoi tehdä mieli selkänojaa pöydän äärellä istuessa ja uusien käytettyjen tuolien etsintä alkoi. Aallon tuolimalli 66 on minusta superkaunis ja nimenomaan pari vuosikymmentä vanhana, jo kullankeltaista patinaa pintaansa saaneena. Tämä nelikko löytyi edullisesti Tori.fi:stä. Kolmijalkajakkarat eivät kadonneet mihinkään: niitä käytetään edelleen koko ajan pikkupöytinä ja vierasvarana.
Aika luo kaunista jälkeä. Meilläkin on 30v vanhaa Aaltoa, ja yhä vain kauniimmaksi käy.
VastaaPoistawww.vuorotyolaisenvaimo.blogspot.com
"Aika luo kaunista jälkeä." Tuo täytyy muistaa.
PoistaKaunista ja niin kodikasta! Aallon klassikot ovat ihania ja sopivat kotiinne oikein hyvin. Tykkään tyylistäsi tosi paljon!
VastaaPoistaKiitos tosi tosi paljon, Villis! :)
PoistaKaunista on! Jostain syystä ihmisiä kammoksuttaa kellastuva puu, etenkin kalusteissa, lattioissa jne. Työssäni törmään asiaan jatkuvasti, ei saa kellastua ja suositaan valkoisia kuultokäsittelyitä. Puun pinnassa olevat pintakäsittelyaineet on ne jotka vanhenevat joko kauniisti tai sitten rumasti ja noissa vanhoissa Artekeissa oleva selluloosalakka on se kauniisti vanheneva, uusien muovilakat taas niitä rumasti ikääntyviä. Ilman pintakäsittelyä oleva ikääntynyt, kellastunut ja tummunut puupinta on harvoin kenenkän mielestä ruma (esim. tumma hirsiseinä). Nyt trendinä olevat kuultokäsittelyt ja voimakkaan uv-suojan lakat usein taittavat esim. koivun kohdalla puun värin vaaleanpunaiseen. Mutta makuasioitahan nämä ovat, itse tykkään enemmän kellastuneesta ja vanhasta kuin valkolakasta :)
VastaaPoistaMakuasioita kyllä. Mun silmääni tuo kellastuvan Artek-kalusteen sävy on kuin joku sellainen tosi kaunis juokseva hunaja. Mutta jos kotona olis vaikka seinillä kellastunut lakattu mäntypanelointi niin saattaisin tarttua maalisutiin. Näistäkään en kyllä sano "ei koskaan", niin monessa sisustusasiassa on mieli ajan myötä muuttunut.
Poista