Pääsiäisenä sää maalla oli kyllä hauskan sekopäinen. Aurinko paisteli kuin parhaimpana kevätpäivänä, mutta ulos mennessä meinasi ihminen jäätyä pystyyn. Yhtenä hetkenä loppuikin paiste, alkoi sataa rätin kokoisia lumihiutaleita ja maa peittyi valkoiseksi. Mikä ettei. Päätettiin olla piittaamatta kevään ja takatalven kilvoittelusta, hyrskäytettiin pihassa grilli tulille ja tehtiin pinnasängyn maalausprojektin lomassa hampurilaisia.
Viime aikoina on paljon keskusteltu siitä onko sosiaalinen media kulkenut liian epätodelliseen suuntaan. On toivottu että somessa sisältö olisi aidompaa ja inhimillisempää, vimpan päälle kiillotetun täydellisen kiiltokuvamaailman sijaan. Allekirjoitan tämän ja haikailen aikoja jolloin tykkäykset eivät jakautuneet sen mukaan missä on eniten hiottu teknistä tai esteettistä täydellisyyttä. Olikos niin että ennen somen kaupallistumista mentiin sisältö ja tarina edellä? En tiedä onko kuitenkaan kaupallistumista reilua syyttää. Kaupallinen sisältökin voi mun mielestä ilman muuta olla aitoa, rosoista, elävää ja aidosti kertoa sen sijaan että pelkästään esteettisesti esittää.
Tykkäyksillä ja kommenteilla on ihmeellinen voima, ne antavat suuntaa sille millaista sisältöä ihminen someen tuuppaa. Sitä lisää, mihin eniten reagoidaan positiivisesti.
Tuumasin että somenhan teemme me itse, sisällöntuottajina ja sen kuluttajina. Laatustandardit määritämme me itse. Niinpä voimme myös itse tehdä somesta sellaisen kuin haluamme, sekä tekijät että lukijat tahoillamme. Ja kun minä kerran itsekin tänne sisältöä tuotan ja muiden tonteilla sitä käyn lukemassa, totesin että aloitanpa muutoksen heti omalta osaltani - tekijänä ja lukijana. Muutoksen tai paluun juurille, miten sen nyt ottaa. Kun itse kuvaan ja bloggaan, käännänpä katseeni entistä tiukemmin takaisin kuvien SISÄLTÖÖN estetiikan sijaan. Keskityn tarkemmin tarinaan sen sijaan että tekisin ensisijaisesti nättiä. Ja kun käyn kommentoimassa tai tykkäilemässä, katson ensin rauhassa ennenkuin peukutan. Mistä tämä kuva tai teksti oikeasti KERTOO? Kertooko oikeastaan mistään vai toistaako vain tykkäyksiä takuuvarmasti keräävää nättiyskaanonia?
Mitäs te tuumaatte, onko some mielestänne suunnan muutoksen tarpeessa? Vai onko esteettisyyspainotteisuus juuri sitä mitä ihminen tässä hetkessä kaipaa?
Hei,ihailen tuota sinun Finellin tattivuokaa ja tuota Kiurujen yö tapettia. Ovat kyllä kauniita.
VastaaPoistaTuohon kysymykseesi vastaisin, että tykkään katsella kauniita kuvia, mutta en kloonattuja koteja. Ihan tavallisestakin kodista saa kauniita kuvia. Ei niitä varten tarvitse siursiivousta tehdä. Blogit ovat kyllä muuttuneet melkoisesti tänä 7vuoden aikana, jona ole ollut mukana.
Joskus sitä melkein tuntee häpeää omia kirjoituksiaan kohtaan, kun katselee muiden upeasti tuotettuja tekstejä:)
Mukavaa loppuviikkoa,josko ilmakin jo lämpenisi!
Joo, mä olen samaa mieltä että persoonallisuus on ehdottomasti kiinnostavampaa kuin se että totetuttaa jotakin joka on jo monessa muussa blogissa nähty. Ja oikeastaan mä tavallaan toivoisinkin että useammassa blogissa näkyisi enemmän elämän jälkiä, epäjärjestystä ja vaikka sotkuakin - sen sijaan että olisi kaikki kuvissa aina tip top ja vimotteen päälle kuvia varten viilattu. Ja samaa sinne, toivotaan että ilmat pian lämpiää!
PoistaTaisit aloittaa suunnan muutoksen jo. Nimittäin Mökkipääsiäinen-postauksessa ihastuin juuri siihen kuvien välittämään tarinaan. Tuli niin ikävä omalle mökille, kun näin kirjapinot, petaamattoman sängyn ja kuivumaan jääneet astiat. Esteettisyys on ihan mukavaa, mutta taitavampaa on että saa arjesta ilman kummempaa asettelua esteettisiä kuvia. Jatka näin, tykkään :) T. Henna
VastaaPoistaHei kivaa, mukava kuulla Henna! Välillä on mukava funtsata kuvia tarkemminkin, mutta ehkä se avain just on siinä että sitä ei pidä tehdä liian usein / koko ajan. Se alkaa ainakin mua lukijana puuduttaa jos KAIKKI kuvat on superstailattuja. Enemmän arkea sekaan siis!
PoistaEsteettistä saa minun mielestäni ilman liikaa "asettelua". Minäkin kaipaan blogimaailmaa vuosien takaa. Toinen juttu on se, että suurin osa bloggaa nykyisin järkkäreiden kanssa, käsittelee kuvia ja käyttää aikaa jokaiseen postaukseen tosi paljon. Tietty yllätyksellisyys häviää...
VastaaPoistaKiitos kauniista kuvista taas kerran!
Kiitos Nonna! Totta tuo yllätyksellisyyden häviäminen. Alan tässä nyt enemmän ja enemmän olla sitä mieltä että hyvä yhdistelmä voisi olla se että sekoitetaan mukaan molempia, arkisia otoksia ja viimeistellympiä kuvia. Pelkkä täydellisyyteen asti viilattu alkaa puuduttaa - siinä jotenkin se tekijäkin ikäänkuin katoaa.
PoistaOlen ihan samaa mieltä! Itse väsyisinkin siihen, että kaikkea pitäisi viilata viimeiseen pilkkuun saakka. Spontaanius ja ilo katoaisivat. Kommentoinnin vähentyminen harmittaa kyllä, mutta siihen syyllistyn itsekin. Yritän petrata siinä suhteessa... Aurinkoisia päiviä sinne! :)
VastaaPoistaMä olen miettinyt tosi paljon mistä se tulee blogimaailmaan se yleistynyt tarve viilata niin pirusti? Kun haluaakoohan lopulta kukaan että kaikki sisältö somessa olisi sellaista täydellistä tuotekuvastoa? Joo kommentointi on todella vähentynyt viime vuosina. Voiskohan näillä kahdella ilmiöllä olla jopa yhteys, mietin... Aurinkoa sinnekin!
PoistaMainitsemastasi syystä lukulistallani on enää 3-4 blogia. Sama koskee myös instaa. Kaikki tulvii "nättiyskaanonia" mutta sielu puuttuu. Takaisin kuvien SISÄLTÖÖN estetiikan sijaan: tätä minä kaipaan.
VastaaPoistaKaupallisuus vaikuttaa aivian varmasti, jos saat jonkun tuotteet ilmaiseksi, on se kuvattava niin että tuote on mahdolisimman edustavasti esillä. Ja silloinhan se on jo mainos. Tämän vuoksi moni hyväkin kirjoittaja on jäänyt lukulistaltani pois koska en halua mainontaa.
Kiitos tästä erittäin aiheellisesta postauksesta, toivottavasti aloitat uuden trendin :)
Hahaa, kiitti Leenamari! Kyllä se varmaan on niin että kaupallisuudella on oma osansa tässä ilmiössä. Kun tekee postausta yhteistyössä jonkun tahon kanssa, yrittää varmasti kuvien osalta tehdä mahdollisimman hienoa jälkeä. Mutta sitten toisaalta lukijanan mun mielestä ihan parhaat kaupalliset yhteistyöt blogeissa on olleet sellaisia joissa näkyy rosoa ja aitoutta, uusia ideoita ja mielukuvitusta, ei vain täydellistä tuotekuvaa. Olisko sen kaupallisen yhteistyönkin laatu ja kiinnostavuus sitten lopulta muualla kuin vimosen päälle näteissä kuvissa... Tätä tarttee omalla kohdallakin painavasti miettiä, kaupallisia juttuja kun itsekin tänne teen.
Poistaitse ainakin kaipaan juuri sitä aitoa elämää ilman liikaa silottelua. mutta onneksi näihin voi vaikuttaa itsekin, ei tarvitse seurailla tai tykkäillä, jos postaukset ei miellytä. esteettisyys on itselleni tärkeää, mutta ne liian silotellut ja pelkkää kaupallisuutta pursuavat jutut skippaan hyvillä mielin:). seuraan monia blogeja, osassa jätän AINA tekstit lukematta( koska ovat lähes aina jotakin blogiyhteistyöjuttuja tai ihanaa tätä-
VastaaPoistaihanaa tota, epätodellista hehkutusta), mutta nautin kauniista, vaikkakin selkeästi ko postausta varten rakennetuista kuvista. mutta epätäydellisyys on se mikä kiehtoo. oikea arki ja oikea elämä. hyvä että nostat tämän aiheen esille, peukku sille!
Kiitti huipusta kommentista Elisa M. Ja toi on kyllä totta, kauniista kuvista nautin kyllä mäkin mutta siloittelu tökkii. Ja ehkä se mistä en niin nauti somessa seilatessa on liian suuri toistuvuus tietyissä visuaalisissa jutuissa. Ja niin totta että lukija äänestää konkreettisesti jaloillaan - ei lue jos ei innostu. Mä lähdin tästä ehkä just siksi mutisemaan kun tuntuu että sitä viimesen päälle viilattua sisältöä alkaa olla joka puolella niin PALJON.
PoistaItse pidän kultaisesta keskitiestä. On päiviä jolloin on kiva katsoa vain nättejä kuvia, mutta silloin kun myös teksti osuu ja uppoaa on viesti ja tarina tärkeämpi. Toki siinäkin on eroa kaipaanko vain kivoja ideoita olohuoneen värimaailmana vai ihan oikeita ohjeita remonttiin tai kokemuksia vaikka tietystä maalista. Inhimillisyys ja roso on ihanaa. Kaupallisuudesta en pidä. Moni blogi on jäänyt kivojen kamppisten, tarjousten, tuotetestausten ja mainostempausten takia pois lukulistalta. Monesti mainokset ja muu sälä sotkee myös blogin ilmettä liikaa, eikä alkuperäinen teksti erotu.
VastaaPoistaYksi ääni lisää kultaiselle keskitielle! :) Ja tuo kaupallisuus on superkiinnostava aihe, siitä voisi melkein kirjoitella oman postauksensa.
PoistaHeippa! Hyviä tuumailuja sulla, samaiset jutut pyörineet mielessä itselläkin. Tykkään siitä, että instassa voi nauttia kauniista kuvista ja kuva on pääosassa. Niihin voi vaan uppoutua fiilistelemään vähän niin kuin pinterestissä. Blogeihin taas haikailen enemmän spontaaniutta, hetkessä fiilistelyä, tarinoita ja jotain, noh, sisältöä. Blogien lukeminen on kaventunut aika paljon, enemmän tekstipainotteisiin, joissa nautin kielestä ja tunnelmasta. Ja tietty kauniissa kuvissa silmä lepää, kun niissä on jotain omaa, persoonallista, bloggaajan näköistä. Minusta arjessa on jopa enemmän tunnelmaa, kuin juhlassa. Autenttista kotoisuutta.
VastaaPoistaKuvien kattominen on ihanaa. Mä seuraan Instassakin hirveää läjää porukkaa ja ahmin kuvia tosi tosi paljon. Siellä huomaa aika nopsaan toistuvuudet ja kliseet, ne alkaa nopeasti tökkiä. Ja tarinat ja sisältö, persoonallisuus ja bloggaajan näköisyys, oi kyllä - silloin tyk-tyk-tykkään. Välillä pitää pysähtyä kattomaan tätä omaakin tekemistä ettei luiskahda silkan pikkusievän puolelle :) Sä oot Saija kyllä arjen tunelman mestaritar!
PoistaHyvä kysymys, johon ei ole yksiselitteistä vastausta! Mulla henkilökohtaisesti on jo mennyt ylikin nykyajan yliestetisointi, ja sen takia luenkin sisustusblogeja ja -lehtiä harvakseltaan - pieni annos silloin tällöin on mulle sopiva, mutta jatkuva estetisoidun sisällön katseleminen alkaa ärsyttää (ja miksipä ehdoin tahdoin haluaisin ärsyttää itseäni). Toivoisin ehkä hieman maanläheisempää asennetta sisustamiseen ja estetiikkaan.
VastaaPoistaToinen juttu ovat blogit: lukija haluaa saada "autenttista" (tämä sana ei muuten tarkoita melkein mitään) sisältöä, mutta blogimaailma kuitenkin vaatii melko tiivistä postaustahtia ja laadukasta sisältöä. Ja tämähän vaatii paneutumista, ja paneutuminen vaatii aikaa. Siksi moni bloggaaja haluaakin jonkinlaista korvausta bloggaamisestaan, mikä taas helposti vaikuttaa sisällön "autenttisuuteen". Esim. jossain välissä mua alkoi ärsyttää erään seuraamani bloggaajan yhteistyöpostaukset. Hetken päästä tajusin, että hei, jos haluan lukea bloggaajan minulle tarjoamaa sisältöä, minun pitää hyväksyä yhteistyöpostaukset, koska muuten bloggaajan blogiinsa panema työ (josta me lukijat saamme nauttia ilmaiseksi) ei kannata. (En sano, etteikö blogia ole mahdollista kirjoittaa ihan harrastuspohjaltakin hyvin, ilman yhteistyökumppaneita.)
Ihmiset haluavat erilaisia asioita. Tällä hetkellä aktiivisesti seuraamani blogit ovat kuva-anniltaan varsin "amatöörimäisiä"" tai sitten sellaisia, joissa kuvien määrä ja merkitys ei ole kovin keskeinen. Kuten sanoin, sisustusblogeja seuraan satunnaisemmin (sinunkin blogiasi olen käynyt kurkkimassa varmasti sen 10 vuotta), mutta niissä on toki mukavampi katsella laadukkaita kuvia. Mutta kivaa on, että on joku balanssi "täydellisen" ja "oikean elämän" välillä. Ja mielellään joku selkeä oma juttu!
Någon Annan, tää sun kommentti olis voinut olla suoraan mun kynästä, ajattelen tosi samansuuntaisia aatoksia. Yliestetisointi saattakin olla aika pirun osuva termi tässä kohtaa. Ja ihan selvästi (mun mielestä) blogimaailman vaatimukset tuntuvat ajavan tekijöitä tiettyyn estetiikan suuntaan. Mutta mitä ne vaatimukset on ja mistä ne lopulta tulevat, sitä tosi paljon mietin. Niistä taitaa kuitenkin aimo osa olla bloggaajien ja lukijoiden itsensä käsissä.
PoistaNiin ja siis 10 vuotta kurkkimista! Sähän olet sitten ollut Vihreän talon matkassa ihan alkumetreiltä, mieletöntä ja huippua! :)
Minä tykkään, kun viet lukijat fiilistelemään vihreän talon saunalle, kyökkiin ja kesemmällä pihalle. Kyllä lukija aitouden huomaa. Jos on joku blogi on liiaksi yhteistyöpainotteinen, poistun takavasemmalle.
VastaaPoistaKiitos kommentista! Pistän nämä sanat korvan taa ja vien jatkossakin fiilistelemään :)
Poista