Piipahdin tänään Itä-Helsingissä meren äärellä kurkkaamassa miltä näyttää Marimekon sisustuksen syksy ja talvi vuonna 2017. Alkoipa taivaalta teemaan sopivasti tupruttaa luntakin kesken visiitin. Tulevat mallistot oli sisustettu tosi kauniisti uutta ja vanhaa yhdistellen aika hienoon paikkaan, Alvar Aallon suunnittelemaan Enso Gutzeitin Paviljonkiin Meri-Rastilaan. Olipas mahtava tilaisuus siis miljöönkin puolesta tällaiselle Aalto-fanille, tuo kohde kun ei ole tavallisesti yleisölle avoinna.
Ja sitten itse tuleviin mallistoihin, joiden kauniita yksityikohtia napsin näihin valokuviin. Minua ihastutti eniten tummien, syvien sävyjen esiinmarssi ja hiukan slaavilaishenkiset koristeelliset kuviot. Näistä esimerkkinä Aino-Maija Metsolan suunnittelema lintukuvioinen Kiiruna värikkäänä ja mustavalkoisena versiona, kudottuna torkkupeittona ja tyynynpäällisenä, verhokankaana ja kuviona mukin kyljessä. Saman suunnittelijan Letto-kuosi oli tuolla Paviljongissa pedattu tummanpuhuvina pussilakanoina sänkyyn ja sen väritys sai erityisesti mun sydämeni tykyttelemään - tosi ihana yhditelmä lämmintä ruskeaa ja kirkkaita punaisen ja keltaisen pilkahduksia. Pienestä Flower-vaasista tulee syksyksi uusi väri, kaunis himmeän kellertävä (ehkä hiekka?). Ja Marimekon arkistoista tuotantoon on otettu Vuokko Eskolin-Nurmesniemen epäsymmetrisen rytmikäs Noppa mustavalkoisena, jota on näissä kuvissa verhona Aallon tarjoiluvaunun takana sekä hauskassa rullattavassa löhöilypatjassa.
Ja tulihan tuolta reilusti ideoita noin ylipäänsä sisustukseenkin. Marimekon tiimi oli hyödyntänyt tilassa olevat vanhat patinoituneet Aallon huonekalut ja valaisimet tosi kivasti uusiin tuotteisiin yhdistellen niin että sekä uusi että vanha olivat molemmat yhtälailla edukseen. Kolhiintunutta Artekia ja valaisimia löytyy täältäkin torpasta, ja niiden taika onkin musta juuri siinä että tuovat kotiin sitä jotakin uusien esineiden ja asioiden rinnalla. Tuolla Paviljongissa oli käytetty seinissä kangastapettia, tuollaista harmahtavaa rimoilla rajattua. Hirmu kaunis tausta sisustukselle! Eipä ole tekstiilitapettia pitkään aikaan missään tullutkaan vastaan. Punatiili alkoi mun silmääni myös näyttää yllättävän freesiltä materiaalilta ja perinteikkäät rottinkikalusteet myös. Tosi kaunis kokonaisuus. Ajatonta ja tyylikästä, mutta silti värikästä ja vähän runollista!
Oi, en malta odottaa näitä! <3 Tuo Kiiruna ja Letto ovat molemmat aivan ihania! Olen niin iloinen, että joululahjaksi saatu Marimekon lahjakortti polttelee vielä taskussa kun kevätkokoelma ei minuun niin iskenyt! Nyt saakin sitten marinoitua rauhassa syksyyn asti! :)
VastaaPoistaHei! Millainen oli se unikkohuopa ja tyyny?
VastaaPoistaMoi! Ja sori viivähtänyt vastaus, nyt vasta löysin kommenttisi - oli mennyt roskapostiin jostain syystä. Muistelisin että unikkohuopa (jos samasta huovasta puhutaan) oli sellaista ohuehkoa ylellisen tuntuista matskua. Tyynyä en muista hypistelleeni, siitä en osaa sanoa...
Poista