Kirppiksiä kierrellessä joistakin esineistä vain tietää että niissä on jotain erityistä. Sellainen laadun tai käsityön fiilis kyllä erottuu, vaikka esine itsessään ei olisi tuttu. Tällaisen fiiliksen perusteella ostin aika halvalla tämän sinisen lasiesineen männä päivänä. Tekijästä ei mitään tietoa, sen kummemmin kuin suunnittelijastakaan. Mutta kun tuntui hyppysissä niin hyvältä. Sen verran ounastelin että voisi olla jotakin sukua Kaj Franckin 1621 -kaatimelle, ehkä sen uudistuotantoversiolle jota tehtiin 90-luvulla. Lukaisin tuon Jani Käsmän mainion postauksen tuosta kaatimesta ja ounasteluni vain vahvistui. Muuten tämä kaadin (maljakko?) onkin muodoltaan jetsulleen samanlainen kuin tuo uudempi versio, kaatonokka vain puuttuu. Mutta 1621:sta ei ole kai valmistettu nokattomana. Eikä tällainen värikään ole kai tuotannossa ollut. Ihmeellinen sininen vivahtaa illan valossa violettiin. Väri on tosi heleä, niinkuin ultramatiini tai koboltti.
Vaikka kaatonokka puuttuukin, kaataa tuo esine vettä tosi kauniisti. Siispä päätin että vaikka en varmaksi tiedä mikä/kuka/mistä se on, käytän sitä karahvina. Tätä pitää ilolla käsissä, lasi on ohutta ja hienostunutta ja väri on kaunis kuin mikä.
Jos joku siellä hoksaa mikä voisi olla tuon sinisen ehkä-franck-kaatimeni tarina, laittakoon ihmeessä kommenttilootaan tietoa tulemaan! Tätä jo Instagramin puolella hiukan spekuloitiinkin.
Ja jos suomalainen vintage design kiinnostaa niin tässäpä parit tosi mainiot design-keräilijöiden Instagram-tilit joita ihailla. Kaikissa kolmessa erityisen paljon hienoa kotimaista lasia!
Jani Käsmä
Comicasan
Finvint
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti