Voi tuota meidän lapsiraasua, joutuu tulevina vuosina NIIN vanhempiensa nostalgiannälän uhriksi! On tässä ensimmäisenä elinvuonna muisteltu sitä ja tätä omien lapsuuksien lelua ja kampetta ja eritoten sellaisia jotka ovat itseltä jääneet silloin muinoin haaveeksi. Yksi minulta haaveeksi jäänyt oli umpikumipyöräinen, ketjuvetoinen Union-kolmipyörä. Tämmösen olisin pikkuplikkana niin mielelläni halunnut, mutta unelmaksi jäi - taisin saada vain testailla kaverin omaa. Viikonlopun rompetorireissulla punarenkainen Union-fillari tuli vastaan ja olihan se ostettava kyytiin - noiden superkauniiden lasien lisäksi. Tällä saa pikkumussukka viilettää landella mökkitietä pitkin sitten sydämensä kyllyydestä. Älyttömän hyväkuntoinen yksilö ikäänsä nähden, täytyy vain jostakin hankkia tuohon ohjaustankoon siitä puuttuvat kumihantaakit. Tosi jämäkkätekoinen pyörä, tällä ajaa vielä monta pikkuihmistä.
Ihan samanlaisella ja saman värisellä, naapurinpojalta lainatulla kolmipyörisellä muistan kaatuneeni hiekkamäessä oikein kunnolla naamalleni matkalla mummolaan. Muut taisivat säikähtää enemmän kuin minä, joka oli kaikissa lapsuuden valokuvissakin laastareilla paikattuna, milloin oli polvet, milloin otsa. :)
VastaaPoistaMinulla oli tismalleen samanlainen pyörä lapsena. Se taisi olla jonkun serkkuni entinen. Itse en muista sitä kuin valokuvista, mutta äiti sanou että se oli jäykkä poljettava, että saivat kuulemma isän kanssa vetää minua mökkiteillä. Asfaltilla kulki sitten paremmin. Toivottavasti tuo yksilö kulkee liukkaammin ( muttei liian lujaa). :)
VastaaPoistaHieno :) Lapsenne on varmaan iki-ihastunut sitten aikoinaan pyöräänsä.
VastaaPoistaItselläni oli tuollainen, jossa oli punainen runko. Harmikseni se meidän jälkeen meni serkuille ja jatkoi siitä matkaa eteenpäin teille tuntemattomille... Omalle tytölle ihan ehdottomasti halusin samanlaisen ja etsimisessä meni jonkin aikaa, lopulta löytyi lähikirpparilta sopuhintaan vaikka ainakin tuolloin 6v sitten olivat aika kovissa hinnoissa. Tuolla on lapsen helpompi opetella polkemaan kuin nykypyörillä: on tosi tukeva ja polkumisen hoksaa helpommin, kun polkimet pyörivät kokoajan pyörän liikkuessa. =)
VastaaPoistaJuu, minullakin oli punainen moinen ja muistan että oli tosi raskas poljettava��!
VastaaPoistaMinun lapsuudesta löytyi myös samanlainen ja taisi olla raskas poljettava sillä isäni oli rakentanut siihen moottorin. :D
VastaaPoistaon se hurja kun joku arvostaa noita.ei kukaan ole huolinut niitä vähän aikaa sitten,ilmaiseksikaan.ei ainakaan lapset.en aikoinaan itsekään.vihasin nukenvaunujani ja kadehdin serkkujeni moderneja.nyt ne maksaa ainakin satasen.en kyllä huolosi vieläkään.
VastaaPoistaItselläni oli tuollainen, joten bongasin samanlaisen aikanaan myös omille lapsilleni.
VastaaPoistaNoitahan ei hajota mikään!
Paitsi nuo satulat:
Muistan omani hajonneen ja nyt on meidän lastenkin pyörä muovista satulasuojaa vailla. Kun se kerran irtoaa, on melkein mahdotonta saada enää uudelleen kiinni.
Ihania pelejä!
Nykyajan pikkupyöristä vain Nopsan ketjuvetoinen kolmepyörä pääsee edes lähelle tätä.
Virkkasin tytön pyörään suojuksen satulaan. Meillä satula oli ehjä mutta kumista lähti hiukan väriä vaatteisiin. Nyt tuo päällinen on aika kulunut ja ajattelinkin virkata uuden muovisesta saumausnarusta, siitä löytyy aika kivoja värejäkin! =)
PoistaMeilläkin oli tällainen vielä 90-luvulla, ainakin joku vastaavanlainen. Hyvin kesti pienempien ja vähän isompienkin lasten leikit, mutta isäni ja peruuttavan maasturin paino oli liikaa.
VastaaPoistaHieno retro, mutta teet lapselle karhunpalveluksen kolmipyöräisellä. Potkupyörä alle ensimmäisenä, peppu kiinni penkkiin ja menoksi. Kaikki pyöräilyyn liittyvät taidot tulevat kuin itsestään. Ja jäätävä tasapaino.4 lapsesta viimeisellä potkupyörä ja 2,5v paineli menemään kuin vanha tekijä.
VastaaPoistaUskomatonta että muistit pyöräni! Piti itse varmistaa valokuvasta että oliko se oikeasti samaa merkkiä. hania pyöräseikkailuita teille !
VastaaPoista