Tätä on odotettu: Annon paluu

Tänään aamulla esiteltiin Helsingissä lehdistölle ensimmäiset palat paluun tekevän Anno-tuotemerkin uudesta mallistosta. Kyllä on tätä kaivattukin. Anno oli Anttiloiden ja Kodin ykkösten huippupilkku, jonka stoori jatkuu nyt omana tuotemerkkinään. Ja onneksi jatkuu. Tuleva kokonaisuus oli täynnä kaikkea kaunista, maanläheistä, tyylikästä ja lämminhenkistä. Mallistosta löytyy entiseen tapaan mm. mattoja, lakanoita, torkkupeittoja, kaunista lasia, astioita ja tyynynpäällisiä. Hypistelin tuotteita tuolla hyvän tovin ja totesin että materiaalit ovat tosi kivoja; paksua rouheaa ja ohuempaa ylellistä pellavaa, hyvälaatuista puuvillaa, matoissa villaa jne. Näyttää ja tuntuu oikein hyvältä. Tässä tuoreeltaan läjä kuvia tuolta aamuisesta tapahtumasta, näistä voi kurkistella mitä kaikkea ainakin tuleman pitää. Teki mieli heti teille raporteerata!

Superlahjakas Susanna Vento on suunnitellut Annolle oman pienen malliston, Myrtilluksen. Siihen kuuluu mm. hienot pinttipellavapussilakanat, paimentolaishenkinen villamatto, samettityyny, sekä uusi tummanpuhuva ja rauhallinen väritys suositusta Jalpaikka-matosta. Niitä näkyy noissa kahdessa alimmassa kuvassa, Suskin itsensä kuvan alla.

Annon oma verkkokauppa aukeaa 13.9. osoitteessa annocollection.com. Mallisto esitellään kokonaisuudessaan Habitaressa ja silloin saadaan myös tieto tulevista jälleenmyyjistä.

Taas nukutaan olkkarissa --- pellavalakana-arvonta!

Kaupallinen yhteistyö: Familon

Kotona kaupungissa on talouden aikuisväestö siirtänyt petipaikkansa kaksiossa makkarista olohuoneeseen. Edellisen kerran nukuttiin näin kun viimesteltiin makuuhuoneessa remonttia. Nyt järjestelyn takana on sen tuomat katkottomat yöunet koko porukalle, pienin perheenjäsen etunenässä.

Aurinko nousee olkkarin suunnalta ja herättää herkästi. Siispä viriteltiin ikkunaan tuollainen erittäin tyylikäs pimennysverhoviritys. Kaapista löytyi petroolin värinen samettiverho, joka tuikattiin ikkunaan kun ei muuta siihen hätään keksitty. Mutta oikeastaan se on tuossa ihan nätti, varsinkin päivisin sivuun vedettynä. Tai rullattuna. Tai kieputettuna. Miten milloinkin.

Ja nyt kun ollaan jo hyvä tovi elelty täällä kaksiossa sänky olohuoneen puolella, ollaan huomattu muutama juttu jotka helpottavat siisteysvaikutelmaa kummasti. Sängyssä oleillaan nyt päiväsaikaankin huomattavasti enemmän, sinne kiipeillään, siellä pompitaan ja nukutaan nokosia. Niinpä se rötvääntyykin huomattavasti useammin. Ja kun kuitenkin keskellä olkkaria ollaan niin rötvät osuvat silmään aika helposti. Nyt seuraa siis muutamia esteettisiä ja käytännöllisiä petaushuomioita yhteistyössä Familonin kanssa.

Ensinnäkin petaus pysyy paremmin ojennuksessa kun käyttää muotoon ommeltua aluslakanaa. Olenkohan ainoa ihminen joka ei ole aiemmin hoksannut että tällaisia huipputuotteita on olemassa - lakanaahan ei tarvitse viritellä sänkyyn siis kuin kerran ja sen jälkeen se pysyy ihan itse paikallaan kunnes otetaan pois pyykkipäivänä. Ei roiku reunat eivätkä repsota kulmat. Kyl vaihdetaan tämän talouden lakanakantaa nyt tällaisiin sitä mukaa kun vanhat tavislakanat hiutuvat käyttökelvottomiksi.

Toisekseen yksiväriset pussilakanat näyttävät rauhalliselta ja kivalta vaikka sänkyä ei jaksaisi sen kummemmin petailla. Vielä kun valkkaa sellaisen värin joka rimmaa vähän huoneen muihin sävyihin, ei sänky koskaan näytä erityisen sotkuiselta vaikkei olisikaan särmästi pedattu. Meillä ehkä aika usein ei ole, krhm. Pellava on materiaalina edukseen kaikkine ryppyineen, siispä ei haittaa myöskään peittojen monet mutkat ja mytyt. Tämä vaaleanpunaisen puuterinen sävy passaa vielä aika lystikkäästi meidän vanhan marokkolaismaton väreihin.

Ja sitten kolmas juttu on tuollainen petauspatjan suojus. Sängyn valloittaa ajoittain pikkuihminen ja kaikenlaisia pyykkäystarpeita ilmenee kummasti. Käyttöönoton jälkeen suojus on ehditty pestä jo useampaan kertaan. Onhan se vain ollut aika paljon helpompi homma kuin itse petareiden päällisten irroittelu ja pesaisu. Ja tuo suojus on vielä nukkuessa lämpötilaa tasaavakin, ah ylellisyyttä. Se on meinannut lämpimillä ilmoilla viileämpiä yöunia eikä ole tarvinnut hikoilla. Suojus pysyy hyvin paikallaan tuollaisilla kulmakumppareilla, se ei lähde kupruilemaan lakanan ja petarin välissä.

Ja mikäs tässä nyt on nukkuessa, vähän niinkuin yksiöfiiliksellä. Näkymät sängyn jalkopäässä näyttävät tältä. Kun ilmat vielä viilenevät, voidaan illan hämyssä tuikata vanhaan vihreään kaakeliuuniin tuli ja katsella sen loimotusta peittojen alta. Vielä ei pysty, tulisi paksujen kiviseinien sisäpuolella hirveä hiki. Vasta sitten kun ulkona tarvitsee hanskat ja kaulaliinan. Mutta ehkä kynttilöitä voisi jo luukussa poltella?

Ja sitten vielä lopuksi se huipunhuippu arvonta: Nyt arvotaan jollekulle teistä kaksi tuollaista ihanaa Familonin Puuterin väristä pellavapussilakanaa ja -tyynyliinaa. Hento vaaleanpunaisen sävy on hitusen lämmin, just niinkuin nimensä lupaa. Tosi kaunis väri ja kivipesty pellava mitä mukavin lakanamateriaali.

Osallistuminen on yksinkertaista: jätä tähän postaukseen torstaihin 7.9. mennessä kommentti ja olet mukana arvonnassa. Huikkaa vain hep, tai jos haluat niin kerro omat vinkkisi parempiin uniin tai huolettomiin petauksiin.

Voittaja saa siis kaksi yhden hengen Familon Princess pellavapussilakanasettiä Puuterin värisenä.

Jätä halutessasi kommentin mukana sähköpostiosoitteesi, se nopeuttaa voittajan tavoittamista. Jos kommentoit anonyyminä, keksithän itsellesi nimimerkin jotta erotut muista nimettömistä.

Sitten vain kommentoimaan ja osallistumaan - onnea arvontaan!

EDIT: OSALLISTUMISAIKA ON PÄÄTTYNYT, VOITTAJA JULKISTETAAN PIAN!

Arjen maisemointia pikkurahalla

 
En varmaankaan ole ainoa joka kuskaa tavaraa paikasta toiseen niissä jätti-isoissa sinisissä Ikea-kasseissa. Nehän ovat mitä kätevimpiä romun kuljettamiseen, niissä kulkee näppärästi kaikki pyykeistä peittoihin ja polttopuihin. Ihan oikeasti polttopuihin, me haetaan kaupunkikodin kellarista niitä Frakta-kassilla yläkerran halkokoriin. Sinisiä kasseja seilaa siis auton takakontissa, kodin eteisessä ja mökillä milloin missäkin huoneessa aikalailla jatkuvasti. Ja eivät jää seilatessaan varmasti huomaamatta kirkkaan värinsä ansiosta!

Lokakuussa tulee Ikeaan myyntiin tanskalaisen Hay:n kanssa yhteistyössä tehty mallisto (nimeltään Ypperlig). Näin sen osia ensikertaa taannoisella Ruotsin-reissullani ja vastikään kopsahti sähköpostiini mallistosta virallisia kuviakin. Mukana on tällainen uusi, tosi tosi tyylikäs versio sinisestä Ikea-klassikkokassista. Aivan huippua. Kun mallisto tulee myyntiin, mä voin vähän maisemoida tätä jatkuvaa tavaran roudaustani ja hakea eteiseen ja autoon seilaamaan muutaman tuollaisen hienon Hay-Ikea-kassin. Värejä tulee kolme (keltainen, vihreä ja viininpunainen) ja jokaisesta kaksi versiota. Toinen versio on tuollainen extra-kestävä jossa hihnat kulkevat kassin ali. Hintaa näillä tulee olemaan 1,99 euroa/kpl. Toivottavasti valmistavat ison erän ettei tartte olla heti aamulla 3.10. Ikean ovenrivassa roikkumassa!

Kuva: Ikea

Kattauksia, osa 6

Kattaussarja jatkukoon! Perustin tämän sarjan alunperin siksi että kirpputorien astia-aarteita tulisi esiteltyä myös käytössä ja erilaisina yhdistelminä - ei vain uunituoreina löytöinä. Ja nyt jatketaan tätä hommaa kirppikseltä löytyneellä hienolla Marimekon kankaalla, jota koklailin heti kaupunkikodissa pöydälle muutamien astiakaapin helmien kanssa.

Fujiwo Ishimoton Marimekolle suunnittelema Vaakaviiva II on ehtaa 80-lukua. Niin kuin nimen numerointikin kertoo, on se osa useamman viivakuvioisen kuosin sarjaa. Tämän versio on ihanan vähäeleinen, vain muutama musta vaakaviiva valkoisessa puuvillakankaassa. Kankaan reunassa kulkeva teksti on tässä tapauksessa mun mielestä ehdottomasti osa kuosin jujua. Tämä ei montaa euroa kirppiksellä maksanut ja singahti heti suosikkipöytäliinaksi. Stemmaa melkein kaikkien mun kaapin astioiden kanssa - ja tätähän täytyy tietty taas testata sitten kattaussarjan seuraavassa osassa.

Tässä kattauksessa vaakaviivojen seurana mm. kirppisteltyä vintagelasia ja alpakkaa. Ja pino kolhuisia Aallon jakkaroita.

Pöytäliina: Vaakaviiva II, Fujiwo Ishimoto, Marimekko
Kankaiset servetit: Vihma, Fujiwo Ishimoto, Marimekko
Lasit: Veikko, Saara Hopea, Nuutajärvi
Lautaset: Teema, Kaj Franck, Arabia
Aterimet: Tapio, Tapio Virkkala, Kultakeskus

Kahden kastikkeen savukalasalaatti

Laitetaanpa taas jakoon tämmönen helppo ja hyvä arkiruokaresepti - juuri muunlaisia ei taideta tässä talossa juuri harrastaakaan. Potut, sipulit ja tomaatit ovat sesongissa ja superhyviä. Niistä syntyy savukalan ja kananmunien kanssa raikas ja tosi hyvä ruokaisa salaatti. Kyytipojaksi napsitaan yrttipenkin viimeisiä ja sekoitetaan kaksi nopeaa kastiketta. Toinen soosi marinoi kirpsakaksi perunat, tomaatit ja sipulit. Toinen maustaa pehmeästi kananmunalohkot ja lohen. Saattaa kuulostaa aikaa vievältä, mutta on tosi nopsa. Ja on hyvä! Savulohisalaatti katettiin mökillä viimeksi Arabian 24h Avec -lautasille ja juomat juotiin Nanny Stillin Sulttaani-laseista.

Kahden kastikkeen savukalasalaatti kahdelle

8 keitettyä, jäähtynyttä kesäperunaa
1 kesäsipuli varsineen
3 kypsää pulskaa tomaattia

kastike 1, sekoita nämä:
2rkl oliiviöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
suolaa
mustapippuria

3 keitettyä kananmunaa (8min)
250g lämminsavulohta

kastike 2, sekoita nämä:
2 rkl majoneesia
2 tl dijon-sinappia 
1 rkl sitruunamehua

Salaatin päälle: yrttejä, esim. korianteria ja ruohosipulia. 


Pilko perunat, tomaatit ja sipuli vadille. Kaada päälle kastike 1. Lohko keitety kananmunat ja leikkaa lohi suupaloiksi. Levitä vadille pottujen ja kumppaneiden päälle ja valuttele päälle kastike 2. Silppua salaatin pinnalle vielä yrttipenkin loppukesän parhaat; korianteria, ruohosipulia jne.  

Kastike 1 eli vinaigrette saa olla aika suolainen. Tomaatit ja perunat maistuvat hyvin suolattuina kahta paremmilta.

  

Muutosmieli mökin olohuoneessa

Tuli muutosmieli. Katselin ympärilleni mökin olohuoneessa ja tuumasin että nyt on aika jollekin uudelle. Olkkarin kalusteet ja värit ovat olleet enemmän tai vähemmän sijoillaan koko sen ajan kun mökki on ollut minun, nyt yli yhdeksän vuotta. Ja jos tämä talo on se paikka jossa voin mielin määrin sisustushurvitella, miksen nyt sisustushurvittelisi.

Päätin vaihtaa olohuoneen seinien värin ja vähän vaihtaa kalustetta. Suunnitelmat ovat muilta osin vielä levällään mutta seinien sävy on valkattu ja maalipurkki odottaa jo auton takakontissa. Tulee todennäköisesti kokonaisuudessaan vähän aiempaa pelkistetympää.

Aloitin miniremontin poistamalla juhannusruusut seinältä. Hetken kirpaisi ottaa kaunis tapetti pois, mutta sitten totesin että jäähän mulle kaikki kuvat joista voin sitä vielä katsella jos tulee ikävä. Alla kuva lähtötilanteesta ja yllä tämän hetken maisemat. Seuraavaksi uusi väri seiniin kermanvalkoisen päälle ja sitten kalusteiden paikkoja ja vihdoksia miettimään.

Onpa mukavaa pitkästä aikaa vähän remonteerata ja rymsteerata! Hanke etenee hitaasti, mökkireissut ovat kesän lopulla taas harvenneet. Mutta varmasti se etenee.

Kylpyamme puutarhassa

Puutarhakylpyamme on ollut kyllä yksi ihan parhaista hankinnoista mökille. Tämä valurautainen tassuamme ostettiin meille tutulta jo vuosia sitten, mutta nyt se vasta on parina kesänä ollut kovassa käytössä saunan tuntumassa. Käyttöönottoa vauhditti vanhan kuumavesipadan ostaminen - ilman sitä olisi ammeen veden lämmittäminen ollut aika hankala homma.

Kylvyn valmistelu on useamman tunnin rituaali. Ensin täytyy nostaa kaivosta amme puolilleen ja pata täyteen kylmää vettä. Sitten laitetaan pataan tuli ja odotellaan että vesi on kiehuvan kuumaa. Yleensä vajaalla kahdella padallisella saadaan ammeen valurauta ja kaivokylmä vesi kunnolla lämpimiksi. Koska operaatio ottaa aikansa, ei itse kylpyäkään tee mieli suorittaa pikaisesti. Otan yleensä mukaan luettavaa ja sonnustaudun parhaimpaan kylpytakkiini. Joskus mukana on jotakin ihanaa syötävää, sipsejä tai marjoja. Niitä napsin emalikulhosta joka hauskasti kelluu kylpyvedessä. Joskus kylpijällä on kädessään lasillinen jotakin ihanaa kuohuviiniä. Aikaa kuluu helposti parikin tuntia.

Kylpiessä ei ole mihinkään kiire. On aikaa katsella puun latvoja jotka heiluvat tai eivät heilu tuulessa. Vahdata pilvien liikkeitä ja lintujen koreografioita. Miettiä ja suunnitella sitä sun tätä. Tuijotella omia varpaita ja kelluskella.
 

Kylpykausi alkaa aikaisin keväällä, silloin kun heinätkään ammeen ympärillä eivät ole juuri kasvaneet ja kaikki on vielä vähän harmaata ja kaljua. Amme pestään ja puunataan talven jäljiltä ja kaivosta vasta nostettu turkoosina kimaltava kylpyvesi on alkavan kesän ensimerkkejä. Jos ilmat ovat vielä viileät, lämmitetään kylvyn kaveriksi yleensä saunakin.

Kylmemmillä ilmoilla ammeen vesi myös jäähtyy aika nopsaan. Sitä silmällä pitäen tarvitaan palvelua. Kylpyveden lämmittäjä käy välillä kaatamassa padasta lisää kuumaa vettä ammeeseen. Lämmitysämpärillisen lämpö leviää ihanasti kylpijän luihin ja ytimiin. Lämmittäjä saattaa samalla toimia tarjoilijana ja tuoda talon jääkaapista syötävää ja juotavaa.

Ammeen ympäristöä maisemoidaan pikkuhiljaa. Ensin tehtiin pikkuinen "laituri" jolle kylpijä voi mukavasti astua. Sitten kiveys kuumavesipadan alle. Seuraavaksi on ehkä vuorossa maanpeitekasvien istuttelua harmaimpiin ja soraisimpiin maapläntteihin. Pientä omaa terassia ammeen alle on myös kaavailtu.