Mihinkäs sitten muutettaisiin?

Tämä kaupunkikoti on tuntunut alusta asti kodilta - enemmän kodilta kuin ehkä yksikään aikaisemmista asunnoista joissa olen asunut.

Mutta sen tietää kun tulee taas aika muuttaa. Into laittaa ja sisustaa laantuu, mielessä alkaa muhia suunnitelmia jostakin uudesta. Vuosi sitten en olisi uskonut että muuttomieli tulee jo nyt, mutta sitten tuli elämäämme pieni ihminen ja niin moni asia muuttui. Emme ole ehtineet asua tässä kodissa ihan kahta vuottakaan. Tämä asunto sijainteineen oli kahdelle aikuiselle enemmän kuin täydellinen; Juuri sopivasti neliöitä ja säilytystilaa, pieni kylppäri ja kompakti keittiö. Kaupat, ravintolat, kahvilat ja kaupungin tohinat heti alaovella. Asunto itsessään on kaunis kuin karkki, taloyhtiö hyvin hoidettu ja rapussa mukavat naapurit. Remppasimme tämän justiinsa omannäköiseksi. Mutta kolmistaan hoksaamme että asiat voisivat olla toimivamminkin. Että se eniten kodilta tuntuva onkin taas jossakin odottamassa. Meillä molemmilla on yhtäkkiä sellainen olo että tästä voisi lähteä kohta eteenpäin.

Mihin ja millaiseen sitten seuraavaksi? Hyviä vaihtoehtoja risteilee ilmassa monia. Se on hyvä, tykkäämmekin pitää ilmassa useampaa vaihtoehtoa ja antaa sattumankin osaltaan ratkaista peliä. Yksi vaihtoehto olisi pysyä täällä keskustan alueella. Se olisikin aika ihanaa, nautimme aivan älyttömän paljon asua täällä. Silloin tulisi ehkä kyseeseen laittaa tämä meidän kaksio vuokralle ja muuttaa itse vuokralle kolmioon. Kolmion ostamiseen näiltä seuduilta ei budjetti veny, ne ovat kovin haluttuja ja siksikin melkoisen tyyriitä. Mutta vuokraamalla saattaisi onnistuakin.

Toinen pyöritelty vaihtoehto olisi muuttaa ytimestä hiukan loitommalle, mutta pysyä silti kantakaupungissa. Se tarkoittaisi varmaankin kerrostalokolmion ostamista. Pysyttäisi ratikkareiteillä ja lyhyen matkan päässä ytimen hulinoista.

Kolmas optio voisi olla laajentaa asumisaluetta esikaupunkialueisiin ja katsastella sieltä rivarinpätkää, erillistaloa tai vanhaa omakotitaloa. Etäisyys keskustaan kasvaisi reilusti, mutta vaihtokaupassa saisi reilummin neliöitä ja ehkä omaa pihanplänttiäkin. Toisaalta tätä asumismuotoa on jo elelty ennen keskustaan muuttamista, ja jotakin uutta tekisi aina ennemmin mieli kokeilla. Mutta sitten toisaalta voisi löytyäkin vaikka joku huppuhieno 50-60 -luvun rempattava helmi...

Ja sitten on vaihtoehto joka fiilistelytasolla kutkuttaisi meitä ehkä kaikkein eniten. Entä jos olisikin mahdollisuus rakennuttaa Helsingin rajojen sisäpuolelle talo, sellainen joka olisikin sellainen omannäköinen eikä kenenkään muun maun mukaan suunniteltu? Tässä on kyllä aika monta mietittävää muuttujaa; mihin, millaisen, missä ajassa, millä budjetilla, millä hermoilla jne. Hommaa olisi paljon ja tontit ovat täällä päin tiukassa. Mutta jos suljen silmät ja alan haaveilla ja kuvitella uutta kotia, mieleeni putkahtelee jostakin syystä nimenomaan näkyjä uudesta talosta. Paperilappusten reunat täyttyvät ajatuksissaan piirrellyistä pohjaratkaisuhahmotelmista ja näpit hakeutuvat tuon tuosta puhelimen karttaohjelmaan kiertelemään potentiaalisia alueita.

Mene ja tiedä mikä näistä visioista lopulta lähtee toteutumaan. Tässä se sattuma astukoon sitten peliin. Putkahtaako eteen ensinnä superhieno vuokra-asunto keskustasta, huippukaunis kerrostalokämppä kantakaupungista, joku rempattava aikakautensa helmi vähän kauempana citystä vai sitten helsinkiläinen harvinaisuus, huokea tai vuokrattava kiva rakennuspaikka. Tykkään tästä kutkuttavasta välitilasta tosi paljon. Monia hyviä vaihtoehtoja leijuu ilmassa, vielä voi haaveilla suunnitella ja unelmoida monenlaista. Sekin on kutkuttavaa että ihan pian voi kopsahtaa eteen jotakin juuri sopivaa ja sitten sen tietää että tämä on nyt menoa.

Lupaan kertoa heti kun kopsahtaa.