Loppuun kulutetut - sisustamisen hiilijalanjäljestä

Sisustamisen hiilijalanjälki on mietityttänyt mua paljon. Ajatus lähti liikkeelle taannoin kun olin kuuntelemassa keskustelua Tori.fi:n vertaiskaupan ympäristövaikutuksista teettämästä tutkimuksesta. Tilaisuudessa esittivät tutkimukseen osin kriittisetkin kommenttinsa myös Sitran ja Suomen Luonnonsuojeluliiton edustajat - kaikkinensa sain sieltä monelta kantilta ajattelemisen aihetta.

Olenkin nyt viime aikoina hahmotellut mielessäni itselleni sellaisia "teesejä", joiden avulla sisustushankintojen hiilijalanjälki pysyisi kohtuullisena ja mielellään pienenisi. Hiilijalanjälki on tietty kokonaisvaltaisempi homma johon vaikuttavat isosti esim. asuminen ja siihen liittyvät ratkaisut laajemmin. Mutta teki mieli nyt tarkastella tätä juttua rajatusti sisustamisen näkökulmasta. Tämä teesilista on vasta hahmotteluasteella ja varmasti ajan myötä hioutuu - ehkä teidänkin kommenttien auttamana?

1. Hiilijalanjälki pysyy kohtuullisena jos sisutuksen tuote on valmistettu kestävästi ja kestäväksi, sillä on pitkä elinkaari ja se käytetään aivan loppuun. Uutta ostaessa aina tämä mielessä.
2.  Suurilla esineillä on suuri hiilijalanjälki. Erityisesti sohvan kaltaisen kookkaan kalusteen kohdalla pitää elinkaaren maksimaalista hyödyntämistä miettiä tarkkaan.
3. Kannattaa huolehtia omalla toiminnalla siitä että tuotteen käyttöikä on mahdollisimman pitkä: Hankkia kotiin vain tuotteita joilla on pitkä käyttöikä ja käyttää ne mielellään itse loppuun. Kierrättää eteenpäin seuraavalle käyttäjälle se mitä ei itse kuluta tappiin.
4. Tuotteen kierrättäminen eteenpäin ei kuitenkaan auta hiilijalanjäljen kannalta, jos ostaa omaan kotiin kierrätetyn tilalle aina uutta. Sisustuksen (harkitut!) uudistukset kannattaisikin siis mahdollisimman pitkälti hoitaa hankkimalla pois myydyn tilalle käytettyä.
5. Tuotteiden materiaalien kestävyyttä, muokattavuutta ja kierrätettävyyttä kantsii ostaessa aina katsastella kriittisesti, osti sitten uutta tai käytettyä. Luonnonmateriaalien suosiminen kannattaa mun kokemukseni mukaan. Esimerkiksi kokopuinen huonekalu on hyvän kestävyyden ja kierrätettävyyden lisäksi helppo uudistaa maalaamalla sopimaan monenlaisiin sisustuksiin ja monenlaisille käyttäjille.

Olen myös huomannut että omalla kohdallani sisustuksen tavaroiden käyttöikää pitenee mulla huomattavasti jos tunnen niiden valmistusprosessia ja historiaa. Usein se ehkä tarkoittaa myös ettei tuote ole se ihan halvin. Hyperhalvalla massatuotetut ja myydyt tuotteet taas lähtevät mun kokemukseni mukaan meillä herkemmin kiertoon. Jos siis mahdollista, yritän pysytellä uusien tuotteiden ostopäätöksiä tehdessä ensin mainituissa. Jos rahat ovat vähissä, jätän sitten sen hyperhalvankin ostamatta. Vähemmän ja kestävämpää, tavaraa jonka tuotanto-olot tiedän.

Tuumasin että jos kirjoitan ajatuksiani auki, ne varmemmin siirtyvät vielä isommin omalla kohdalla jokapäiväiseen käytäntöön. Ajattelen myös että varmaankaan ei tuo lista ihan sataprosenttisesti toteudu, mutta kaikki prosentit ovat kotiin päin. Listaa kirjoittaessani huomasin myös että monessa kohtaa sisustellessa onkin tullut tehtyä ihan tosi hyviä liikkuja hiilijanjäljen kannalta, vaikkapa tuossa mökin olkkarin make overissa jossa kierrätin käytettynä hankitut huonekalut eteenpäin ja hankin niiden tilalle vain käytettyä. Ja kyllähän mä muutenkin sisustan kotia aika pitkälti käytettyinä hankituilla tavaroilla, astioita myöten. On toki tullut myös tehtyä urpoja impulssisisustusostoksia, jotka ovat lähteneet kotoa aika liukkaasti kiertoon sen kummemmin elinkaarta miettimättä. Sitä siis jatkossa vieläkin vähemmän.

Ja sitten vielä näihin postauksen kuviin. Tuli nimittäin kulutettua nyt eräskin sisustuksen tuote omassa käytössä ihan loppuun. Mun rakkaat Marimekon Tantsu-kankaasta ommellut tyynynpäälliset hiutuivat puhki. (Terkkuja Johannalle joka mulle nuo silloin muinoin ompelit!) Kaksi sinnittelee vielä käytössä sohvan nurkalla, kaksi repesi jo riekaleiksi. Päällisiä onkin käytetty tosi ahkerasti; ne ovat olleet jatkuvassa käytössä kaikissa meidän kodissa ja myös maalla noin 15 vuoden ajan. Niihin on nojailtu loputtomasti, koirat ovat niitä rakastaneet ja nyt viimeisimpänä lapsi kuskaillut niitä omissa puuhissaan ympäri kämppää. Kiitos Tantsu-tyynynpäälliset 2002-2017, olitte ulkomuodoltanne ajattomat, kuosiltanne ihanat, pinnaltanne pehmoiset ja ilahdutitte arjessa joka päivä!

Kuinka paljon mietitte sisustaessa ympäristövaikutusta? Onko heittää lisää näkökulmia listaan tai kommenttia aiheeseen muuten?

Tummien värien himo

Lueskelin pitkästä pitkästä aikaa oman blogini arkistoja ja törmäsin viiden vuoden takaiseen postaukseeni Hvitträskistä.  Tuumasin että tuossa Eliel Saarisen museoidussa kotitalossa on kyllä tämän hetken sisustuksen trendivärit ja -matskut todella kohdallaan! Sieltä löytyvät upeat maanläheiset punertavat ja sinertävän vihreät sävyt, sametit, ryijyt ja messingit. Kaikkialla on koristeellisia yksityiskohtia ja upeiden kuvioiden yhteensovittelua. Joka puolella on käsityötä ja aitoja materiaaleja. Niin kotoisaa ja tunnelmallista - ja aina vain tosi ajankohtaista!

Täällä kotosalla kaupungissakin on syvien värien ja runsaiden kuvioiden himo huipussaan. Mulla on tuossa tummanvihreän kaakeliuunin reunalla tuollainen tämän hetken lempiesineiden ja -värien minialttari, sitä tuijotellessa sävyjen nälkä aina hetkeksi talttuu. Siinä ovat rivissä Ulla Procopen Arabialle suunnittelema käsin maalattu Valencia-kynttilänjalka, Udumbara Helsingin Samuji Kodille valmistama kaunis terrakottaruukku, Göran Bäckin Arabialle suunnittelema Kaarna-kannu ja Oiva Toikan Iittalalle suunnittelema Helmipöllö. Ihania meheviä sinisiä, ruskeita ja vihreitä, tipluja, raitoja ja koukeroita.

Kynttilätehdas käynnistyy -ensivilkaisu pieneen erikoiserään

Parolan aseman ihaniin joulumarkkinoihin on vajaa kuukausi aikaa. Näissä muutamassa viikossa mun on tarkoitus valmistaa käsin satsi Vihreä talo -tuoksukynttilöitä omaan myyntipöytääni ja viritellä myös tulevan pienen joulumarkkinakukkakauppani valikoimaa. Kukkakauppa syyhyttää sormia oikein erityisesti, myytäväksi on tulossa ainakin talvisia kransseja, kivoja viherkasveja kierrätysruukuissa sekä näillä näkymin somia kukkakimppuja. Toivottavasti paljon kaunista vihreää osteltavaa markkinaväelle!

Mutta nyt piti kertomani tarkemmin tuoksukynttilöistä. Kynttilätehdas onkin täällä pikkuhiljaa käynnistellyt tuotantoaan. Eli mä olen kääräissyt hihat, tilaillut materiaalit ja kaivellut reseptit arkistoista. Parin vuoden takaiseen tapaan teen kynttilöitä kannellisiin lasipurkkeihin muutamassa eri tuoksussa. Materiaalina on soijavaha ja tuoksut ovat eteerisiä öljyjä - luonnollista menoa siis. Tällä kertaa tuoksuvalikoimassa ovat sitruunaruoho, rosmariini ja laventeli. Teen myös pienen satsin lasipurkkikynttilöitä ilman tuoksua (Naturel), ajatellen heitä jotka eivät hajusteista välitä.

Näiden lisäksi tulee nyt mukaan myös erikoiserä erityisen ihania kynttilöitä yhteistyössä tuon mun siskoni, Diagnoosi: sisustusmanian Marian kanssa. Kauniit valkoiset keraamiset astiat valmistaa hän ja tuoksukynttilän niihin valan minä. Tämä kynttilä on tuplasti isompi kuin tuo lasipurkkiversio ja tuoksuna on  sitruunaruoho. Kun kynttilän on polttanut loppuun, voi hienon minimalistisen keramiikkapurkin ottaa käyttöön vaikkapa yrttiruukkuna. Erä on tosiaan on pikkuinen, teemme näitä vain kymmenen kappaletta - riittää vain pienelle joukolle halukkaita. Ja saatavana siis vain Parolan asemalta 25.11. :)

Laitan näistä kaikista vielä myöhemmin tänne hintatietojakin, kunhan saan kaiken kuluineen ynnättyä ja laskeskeltua. Kukkakaupan valikoimasta ja hinnoista lisätietoa seuraa myöhemmin myös!

Marimekon Kiiruna-huovan voittaja on...

Kuva:Marimekko

Paljon kiitoksia kaikille teille monille jotka jätitte kommentteja Kastelli-talojen kanssa yhteistyössä järkättyyn Marimekon Kiiruna-huovan arvontaan! Olipas huippua lukea vinkkejänne kodin suunnitteluun, annoitte paljon uutta ajateltavaa ja tosi tosi hyviä näkökulmia. Hyviä huomioita tulikin iso läjä ja poimin sieltä jo korvan taa monta oivallista juttua. Palataan niihin täällä blogissa vielä.

Joukostanne on nyt arvottu kauniin Kiiruna-huovan voittaja ja hän on...

Paljon onnea Sanni! Kurkkaahan sähköpostiisi, siellä odottaa sinua jo viesti palkinnon toimittamisesta :)

Vihreä talo -tuoksukynttilöiden paluu

Parolan aseman Katja avaa taas pian aseman ja makasiinin ovet ja järjestää ihanat Joulumarkkinat marraskuun lopulla jo kolmatta kertaa. Markkinat ovat ihanan tunnelmalliset ja myyntipöydistä löytyy kaikkea joululahjoiksi passaavaa ja joulutunnelmiin virittävää. Jo pelkkä tapahtumapaikka on minusta ehdottomasti näkemisen arvoinen, vanhan asemarakennuksen odotushalli on tosi kaunis ja viereinen makasiinirakennuskin niin hieno. Minä olin ensimmäisellä markkinakerralla mukana pari vuotta takaperin, silloin mun pöydästäni löytyi noita kuvissa näkyviä itse valettuja tuoksukynttilöitä. Nyt nuo kynttilät tekevät paluun ja Vihreä talo lähtee taas Parolan asemalle markkinahumuun. Täällä juuri odottelen että sopiva soijavaha saapuu maahan ja mun minipieni kynttilätehtaani voi taas käynnistyä.

Tänä vuonna Vihreän talon myyntipöydästä tulee löytymään tuoksukynttilöiden lisäksi myös kaikenlaista vihreää. Aion ryhtyä yhden päivän ajaksi pienen kukka- ja kynttiläpuodin pitäjäksi! Myyntiin tulee ainakin mun itse tekemiä kransseja, tuohon tyyliin kuin tuossa kuvassa yllä. Ja viherkasveja, ehkä myös kukkakimppuja. Katsotaan mitä kaikkea vielä keksitään.

Tervetuloa siis ostoksille ja moikkaamaan Parolan asemalle lauantaina 25.11. klo 11-16. Kannattaa muuten ottaa tapahtuman Facebook-sivu seurantaan, siellä paljastuu pikkuhiljaa keitä muita myyjiä markkinoille on tulossa ja mitä kaikkea ihanaa on myynnissä. 

Kerätäänkö taas Lidl-suosikkeja?

Ruokaostoksiin on vakiintunut sekä kaupungissa että mökkireissuilla samanlainen koreografia. Ensin suuntaan Lidliin ostamaan hedelmät ja vihannekset, yrttipuskat, kalat tai lihat, kananmunat, paistopisteleivät, leivänpäälliset ja muut suolaiset herkut niinkuin homejuustot ja ilmakivatut kinkut. Sitten teen vielä visiitin johonkin muuhun isoon markettiin, josta haen kauramaidot kahviin sekä muut pienet jutut joita ei Lidlin valikoimista löydy. Tällä metodilla on ruokalaskukin vähän pienentynyt. Ja jotenkin tämä kuvio on minusta kivakin, Lidlissä visiittiin kuuluu aina uusien löytöjen metsästys ja perusmarkettiostokset menevät sitten tehokkaasti rutiinilla.

Tässä pari mun Lidl-suosikkia tällä hetkellä. Lidlin perushummus on hullun hyvää, mutta ehkä vielä hyvempää on tämä pikantti tomaattinen versio jota nyt hyllystä löytyy. Saattaa olla että toisinaan lusikoin jopa suoraan paketista suuhuni. Taitaa olla joku erikoiserä, pitää nyt herkutella kun sitä vielä saa. Ja toinen hyve ovat nuo paistopisteen luomu-kaurasydämet. Mahtavan rapsakka kuori ja ihana kaurainen maku. Molemmat ovat löytyneet vertaissuosittelulla; hummuksen vinkkasi ystävä ja kaurasydämiä ylisti kummitäti. Oikeassa olivat, molemmat tosi hyviä!

Joskus aiemminkin olen täällä blogissa heittänyt pari omaa suosikkia Lidlin valikoimista ja sitten teiltä on tullut tosi mainioita vinkkauksia kommenttilaatikkoon. Olispa huippua tehdä taas sellainen Lidl-suosikit-keräys. Jos teillä siis on hihassa salaisia (tai vähemmän salaisia) Lidl-helmiä niin kertokaa toki kommenttilootaan. Mitä teillä on tapana sieltä ostella, ja onko valikoimissa nyt jotain sellaista sesonkihyvää jota kannattais ehdottomasti maistaa? Ja toki muutakin kuin syötävää saa suositella!

Talokuume nousussa, tonttiehdokkaita tähtäimessä - ja huippu arvonta!

                                                                                                        Kaupallinen yhteistyö: Kastelli-talot


Viikonloppuna maalla tuli tehtyä muutakin kuin syötyä hyvää soppaa. Täyttelin sunnuntaina nimittäin hakupaperit kaupungin vuokratonttiarvontaan, tähtäimessä muutama maaplänttiehdokas omakotitalon rakentamiseen! Kirjoittelinkin aiemmin että muutto kaupunkikaksiosta alkaa olla ajankohtainen, mutta vaihtoehdot uudeksi asumismuodoksi leijuvat vielä ilmassa. Talon rakentaminen kutkutti silloin eniten ja kutkuttaa nyt vielä enemmän. Ensimmäinen tonttiverkko on nyt sitten laitettu vesille. Vielä ei toki yhtään tiedä onko arpaonni myötä ja tuleeko tästä ensiyrityksestä rakennushanketta. Mutta voi pojat, jo pelkkä mahdollisuuskin on pistänyt mun mielikuvitukseni talon suunnittelun suhteen laukkaamaan. Kaikenlaisten paperilappusten reunat täyttyvät suunnitelmista, unelmista ja piirroksista ja talovalmistajien sivut ovat ankaran selauksen alla. Talonrakennuskuume täällä siis senkun kohoaa.

Tähän saumaan tuli kuin tilattuna Kastelli-taloilta kysymys haluaisinko testailla heidän tuliterää Osta talo verkosta –palvelua. Kyllä, kyllä, kyllä haluaisin! Kastellin sivuilla on tullut roikuttua viimeaikoina muutenkin erilaisia talomalleja vahtaillen.

Talon ostaminen verkosta, aika huima ajatus. Ja toisaalta oli ehkä vain ajan kysymys koska se tuli mahdolliseksi, onhan netti nykyään jo niin tavallinen paikka tehdä mitä vain ostoksia. Kastellin palvelussa on aluksi muokattavana kaksi talomallia, Play 82 ja Play 85. Vaikka esimerkiksi meitä kiinnostavia isompia, kaksikerroksisia taloja ei pelissä ole nyt mukana, voi tuolla palvelulla tietty muutenkin pelailla ja haaveilla ja katsastella hintoja. Ja venkslata talon ratkaisuja ees taas - sitä en ehkä kehtaisi nyt mennä talomyymälään myyjän luo tekemään, hahaa!

Play-talon pohjaa voi muokata tietyin rajoituksin mm. talon mittoja ja ulkoseiniä muuttamatta - tämä mahdollistaa myös avaimet käteen -paketin varsin edullisen hinnan. Valmiiksi suunnitelluista sisustusvaihtoehdoista valitseminen myös helpottaa ja nopeuttaa talopaketin ostamista aika tavalla. Aloin tietty heti ensi näppäilyillä himoita palveluun lisää materiaalivalikoimaa ja laajemmat pohjaratkaisun muokkausmahdollisuudet. Mutta simppeliydessä on lopulta puolensa, tuumin leikkiessäni.

Vaikka palvelun vaihtoehtovalikoima ei (vielä) ole superlaaja, auttaa se kummasti hahmottamaan omia toiveita. Tiiättekö, joskus on helpompaa sanoa mistä tykkää kun ei ole valittavissa kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja? Ja toisaalta jos vaikkapa lattiavalikoiman vaihtoehdoista ei löydy mieleistä, tietää ehkä kuitenkin mikä on se yksi joka omasta mielestä puuttuu - se olisi siis ehkä se jonka lopulta omaan taloon valitsisi.

Kuvakaappaus Osta talo verkosta -palvelusta

Palvelun kiintoisin anti on mun mielestä ehdottomasti talon kokonaishinnan tarkkailu. Kuinka paljon hinta muuttuu jos lisätään samoihin neliöihin yksi makkari enemmän? Paljonko maksaisi yksi lisävessa? Mitä kustantaisi pienen terassin lisääminen? Entä jos jätetään sauna pois, paljonko säästyy? Ehkä yllättävintä oli hoksata kuinka vähän pienet muutokset talon pohjaratkaisuun maksoivat kun ulkoseiniä ei siirrä. Ja yhtä paljon yllätti se kuinka paljon hintalapun sai suurenemaan tekemällä pieniäkin muutoksia sisustukseen. Lisäsin hienommat hanat, virtaviivaisemmat kattovalaisimet ja fantsumman kiukaan, ja yhtäkkiä kokonaishintaa olikin paljon enemmän. Tämä täytyy ehdottomasti laittaa korvan taa jos nyt omaa taloa päästään tarkemmin suunnittelemaan. Niitä omia sisustusratkaisuja varten on todella laitettava budjettiin aika paljon varaa.

Nämä ovat nyt siis kaikki tällaisen raksa-ummikon ja kodinsuunnittelijauntuvikon ensiajatuksia. Mutta olisiko siellä ruudun takana antaa kultaisia vinkkejä oman kodin suunnitteluun, jos vaikka tässä nyt rakentamaan päästäisiinkin? Ja nyt olisi tarjolla mahtava arvonta yhteistyössä Kastelli-talojen kanssa, jossa on palkintona tämä ihana Marimekon syksyn uutuus Kiiruna-huopa.

Kuvat:Marimekko

Anna hyvä vinkki oman kodin suunnitteluun!

Onko se värivalinnat, lattiamatsku, ikkunoiden sijoittelu, pistorasioiden paikat, himmennettävät valot kylppäriin vai joku erinomainen pohjaratkaisuoivallus? Liittyykö se sisätiloihin, märkätiloihin, varastoon, terassiin tai pihaan? Vai onko se vaikkapa helpotus eteisen, kodinhoitohuoneen tai keittiön toiminnallisuuteen? Tai jotakin ihan muuta?

Jätä tähän postaukseen kommentti tiistaihin 24.10. mennessä ja olet mukana Marimekon Kiiruna-huovan arvonnassa. (Jos sinulla ei ole sen kummempaa vinkkiä mielessä, voit toki vain huikatakin osallistumisen - se käy myös aivan mainiosti.)

Jos kommentoit anonyyminä, keksi itsellesi nimimerkki jotta erotut muista nimettömistä. Jätä halutessasi sähköpostiosoitteesi kommentin mukana, se nopeuttaa voittajan tavoittamista arvonnan päätyttyä.


Onnea arvontaan, laittakaahan vinkkejä tulemaan! Ja käykää myös testailemassa tuota Kastellin palvelua, se on aivan lystiä. Niin ja saa tietty myös pitää meille peukkua niiden tonttiarpajaisten suhteen :)

EDIT: ARVONTA-AIKA ON PÄÄTTYNYT!

Mökkiläisen lämmityssoppa

Lämmityskausi on alkanut. Perjantai-iltana mökin pihaan tullessa on jo hämärää ja talo on kylmä. Nälkäkin maaseudun rauhaan laskeutuessa on - aina. Viikon mittaiset sateet ovat pellonreunassa vetistäneet maan, tiputtaneet melkein kaikki lehdet puista ja tehneet kaikesta vähän surkean näköistä. Tällaisia iltoja varten tarvitaan jotakin tosi nopeasti lautaselle saatavaa syötävää. Kokkailla ei ehdi kun on viriteltävä tulta hellaan ja laiteltava muita lämmitysvempeleitä talon huoneisiin pöhisemään. On nosteltava verhoja, avattava sängyistä pielukset lämpiämään, tyhjättävä ruokakassit kaappeihin ja kaupungista tuodut puhtaat pyykit lipaston laatikoihin.

Meillä on hihassa muutamakin nopea semivalmis ruoka juuri tällaisia mökille tuloja ajatellen. Uusin niistä on huippumainio pakasteallaslöytö. Kattilaan puoli litraa vettä ja Pirkan borschkeittoainekset porisemaan sähköhellalle siksi aikaa kun taloon asettuminen kestää. Kaik tarvittava on pussissa, mausteet ja muut, mitään ei tartte itse alkaa värkkäilemään. Jos tekee mieli lisätä jotakin lihaa niin saatan leikata pieniä savukyljen paloja joukkoon porinan lopuvaiheessa. Valmis keitto on hullun hyvää! Kauhotaan Raija Uosikkisen suunnittelemille Arabian Puketti-soppalautasille, jotka ovat osto- ja myyntiliikelöytö menneeltä kesältä. Päälle molskautetaan vain smetanasilmä ja sitten kuuma soppa lusikoidaan mahaan lämmitämään. Rakastan borschkeittoa ja kylläpä ilahduin kun tämä hätäisen versio tuli marketissa vastaan - eikä maksa kuin alle neljä euroa. Vilpitön hehkutus ja suositus.

Sydäntalvella ei enää mökkiperjantaina lämmityssoppa riitä, vaan hyisen kylmään taloon sysipimeällä tullessa tarvitaan ehkä myös lämmitysnapsu.

Halonhakureissulla

Aiemmin kirjoittelin suunnitelmastani maisemoida Ikea-kassi -arkeani, kunhan Hay:n suunnittelemat versiot sinisistä Frakta-jättikasseista tulevat myyntiin. No nyt ne tuli ja kävinkin oitis ostamassa itselleni uuden halkokassin. Pieni juttu (ja pieni raha) vaihtaa yksi sininen kassi hillitympään ja vot, kyllä nyt kelpaa kantaa kellarista polttopuita ponnari heiluen yläkertaan. Ilmat ovat viilenneet ja kaakeliunissa rätisee tuli harva se ilta - halkoja pitää siis rontata rappusia ylös tämän tästä. Ja mikäs on noin nätillä halkokassilla kantaessa. Eikä haittaa vaikka se jää nyt seilailemaan tyhjänä pitkin asuntoa seuraavaa kellarireissua odotellessa.

Tämä meidän kotitalo kaupungissa on rakennettu vuonna 1906. Muilta osin taloa on vuosikymmenten varrella moneen kertaan remontoitu, mutta hämyisessä kellarissa on vielä tallessa jälkiä sen alkuvaiheilta. Kellarikoppien oviin on piirrelty lyijykynällä kaikenlaista; numerosarjoja, nimiä ja vuosilukuja. Niitä katsellessa alkaa mielikuvitus laukata: Kuka on haaveillut onnesta ja avioliitosta mutta yliviivannut sanat? Keitä mahtoivat olla Inga ja Jaakoppi ja millaista heidän elämänsä tässä talossa on silloin joskus ollut? Minä pydähdyn aina alakerrassa käydessäni erityisesti katselemaan hauskoja profiilikuvia, joita yhdestä ovesta löytyy. On silmälasipäinen mies, pitkänenäinen mies ja kolmas joka voisi mun mielikuvissani olla vaikka poliisipäällikkö. Lienevät piirrelty vuonna 1923 - ainakin tuo vuosiluku löytyy piirrosten tuntumasta.

Yläkertaan kiivettyä ja takkaan tulta viritellessä kellarin tarinat pyörivät vielä elävinä mielessä.

Oli sentään aika hyvä kesä

Moni tuttu on ääneen tuuminut menneen suven olleen säiden puolesta surkein pitkään aikaan. Liekö satuin viettämään päiviäni kesän aikana juuri oikeissa koordinaateissa, mutta minusta tuntuu että oli melkein koko ajan mukavan lämmin ja aurinkoa riitti. Ehkä rakas kesäpaikka pellonreunassa sijatisi onnekkaalla säävyöhykkeellä... Tai sitten kesän jättämä lämmin fiilis johtuu siitä että se oli ensimmäinen lapsen kanssa maalla vietetty.

Suven muistot ovat yhtä huolettomia kuin koneen kovalevyltä löytyneet muutamat julkaistut ja julkaisematta jääneet valokuvat. Hyvää ruokaa, sadetta juuri sopivasti silloin kun olisi pitänyt ryhtyä kastelemaan puutarhaa, kesävieraita, siellä täällä kuivuvia saunapyyhkeitä, kivoja kirppislöytöjä, muistojen kolmipyörä, matot ja täkit mytyssä. Syreenin tuoksu. Ojanpenkan väriloisto maljakkoon varastettuna. Potut, potut, potut.

Oli kymmenes kesä Vihreässä talossa.