Moni tuttu on ääneen tuuminut menneen suven olleen säiden puolesta surkein pitkään aikaan. Liekö satuin viettämään päiviäni kesän aikana juuri oikeissa koordinaateissa, mutta minusta tuntuu että oli melkein koko ajan mukavan lämmin ja aurinkoa riitti. Ehkä rakas kesäpaikka pellonreunassa sijatisi onnekkaalla säävyöhykkeellä... Tai sitten kesän jättämä lämmin fiilis johtuu siitä että se oli ensimmäinen lapsen kanssa maalla vietetty.
Suven muistot ovat yhtä huolettomia kuin koneen kovalevyltä löytyneet muutamat julkaistut ja julkaisematta jääneet valokuvat. Hyvää ruokaa, sadetta juuri sopivasti silloin kun olisi pitänyt ryhtyä kastelemaan puutarhaa, kesävieraita, siellä täällä kuivuvia saunapyyhkeitä, kivoja kirppislöytöjä, muistojen kolmipyörä, matot ja täkit mytyssä. Syreenin tuoksu. Ojanpenkan väriloisto maljakkoon varastettuna. Potut, potut, potut.
Oli kymmenes kesä Vihreässä talossa.
Ihana postaus ja kauniita kuvia <3
VastaaPoista