Pyörryttävät muuttujat

Tonttiarvontatuloksen jälkeen kaikki vapaahetket ovat täyttyneet jonkin asian selvittämisestä tai säätämisestä. Ihan kuin olisimme pudonneet kymmenien talonrakennusmuuttujien heiluttelemaan verkkoon joka hytkyttää ajatuksia ja fiiliksiä jatkuvasti ylös ja alas. Pelkästään tontin valintaa varten on otettava selvää ja vertailtava loputtomalta tuntuva määrä asioita, ei vähiten rahaan liittyviä. Aikaa on niukasti, päätös tonttitoiveiden suhteen pitää tehdä parin viikon sisään. Kiire ja asiain paljous saa veren kohisemaan kuuluvasti suonissa.

Hommaa mutkistaa tämä: olisi tarjolla todella mukavia tontteja meidän kantilta huipulla paikalla (tuntui heti kotoisaltakin!), mutta niihin pitää rakentaa meidän tarpeeseen inasen liian suuria taloja. Ne muut mukavat tontit joissa olisi mahdollisuus pienempään taloon eivät sijainniltaan yhtään istu meidän arkeen; tekisivät hankalan pitkät työmatkat, muun muassa. Niitä emme nyt oikeastaan pidä edes vaihtoehtona. Pähkäilyn alla on löytyisikö hyvän sijainnin tontteihin kooltaan passaava talo joka sopisi meidän pirtaan tiloiltaan ja hinnaltaan. Ja se hintojen haarukointihan on sitten monen muuttujan hetteinen suo joka nostaa hien otsalle. Mikään ei ole talon lopullisen hinnan suhteen varmaa ennen kuin maata aletaan muokkaamaan, ja toisaalta niin paljon päätöksiä pitäisi nyt tehdä kauan kauan ennen kuin maata aletaan muokkaamaan.

Ilmassa roikkuu siis vielä sekin vaihtoehto ettei sopivaa ratkaisua löydy ja rakennushaave haudataan - se vetää mieltä vähän matalaksi. Vuokratontti olisi kuitenkin meille ainoa keino päästä talounelman syrjään kiinni tässä kaupungissa.

Mutta eipä lannistuta. Selvitellään tuulispäänä ja toivotaan että tästä vielä rakennushanke urkenee.

Kiitokset kauniit vielä edelliseen postaukseen tulleista kommenteista ja onnitteluista, kaik on luettu ja syömmeen kätketty vaik ei nyt tässä hösselissä olekaan ehditty vastailemaan. Samalla toivotan teille kaikille mitä ihaninta joulua ja kynttilöiden kajoa. Syökäähän hyvin, levätkää, lueskelkaa kiireettä ja nukkukaa paljon!

Tonttiarvonnan tulos

Jo tovin aikaa on ollut mietinnässä mihin seuraavaksi asettuisimme asumaan kaupungissa. Tämä meidän nykyinen keskustakaksio on ihana, mutta on jäämässä lapsosen kanssa pieneksi. Aiemmin kirjoittelinkin monista hyvistä asumisvaihtoehdoista, joiden välillä emme oikeastaan osaa itsekään päättää. Todettiin siis että laitetaan verkkoja vesille yksi kerrallaan ja annetaan sitten kohtalon/sattuman/minkälie johdatuksen ratkaista. Ensimmäinen verkko oli osallistuminen kaupungin vuokratonttiarvontaan oman talon rakennuttaminen kiikarissa.

Arvontapaperit jätettiin lokakuussa ja rakennuskuume alkoi nousta. Mutta arvonnan varaan ei tokikaan voinut mitään laskea, tontteja olisi jaossa rajallinen määrä ja ottajia reilusti enemmän kuin maaplänttejä tarjolla. Toiveissa oli että päästäisi jonotussijoille; jonottajilta sitten pyydettäisiin tonttitoiveet joita alettaisiin täyttää jonotusnumerojärjestyksessä. Arvonnassa 1. sijan saanut saa valita ensin, 2. sijalla oleva sitten, ja niin edelleen. Näitä jonotussijoja olisi tarjolla 200:lle, tontteja jaossa 84. Tonteista tietty vain pieni osa oli sellaisia joista olisimme tosissamme kiinnostuneita. Tutkimme tonttiaineistoja ja kävimme etukäteen ajelulla katselemassa tonttimaita läpi. Vain yksi seutu tuntui heti siltä että siellä voisimme asua. Tämä tunne vain vahvistui pidempään puntaroidessa.

Noin viikko sitten tuli yhtäkkiä sellainen olo ettei tonttihomma varmaankaan natsaa. Vaikka päästäisiin jonottamaan, olisi sopivan tontin saaminen aika epävarmaa. Mikä on todennäköisyys että meidän kohdalle osuisi rakennuspaikka juuri siltä suosikkiseudulta? Tuli sellainen vahva fiilis että ei se nyt sitten tämä verkko olekaan. Kävin vahtaamassa sähköpostia vähän väliä. Joko hylkäävä viesti kopsahtaisi pian inboxiin? Nythän on jo joulukuu, kyllä sieltä olisi jo kuulunut jos olisi edes jonotussijoille päästy. Sähköposti pysyi hiljaa.

Ja sitten viime tiistaina kopsahtikin postiluukusta kirje kaupungilta.

Eikä miten jännittävää! Kirjekuori poltti näppejä ja avasin sen äkkiä ennen kuin kädet alkaisivat täristä. Siellä on monta paperia, sen täytyy tarkoittaa että jonotussijoilla ollaan. Tonttilistapaprut pilkottavat nipussa, jonossa ollaan varmasti. Mutta millä sijalla? Etsin kuumeisesti paperipinosta sitä arkkia jossa tontivalintanumero lukisi.

"Arvottu tontinvalintanumeronne on 4."

Siis oikeastiko neljä? NELJÄ! Pääsemme valkkaamaan neljäntenä! Sehän tarkoittaa sitä että saamme varmasti tontin siltä haluamaltamme seudulta! Voi jopa olla että jos hyvä tuuri käy, saattaisi kohdalle osua ykkösvalintammekin. Nythän tää talohaave voi ihan oikeasti lähteä toteutumaan. Hölmistys ja riemu alkoivat vuorotella - tämä vuorottelu jatkuu edelleen vielä muutamaa päivää myöhemminkin. Tiedettiin kyllä että jokuhan sen jonotusnumero ykkösenkin saa, mutta ei käynyt pienessä mielessäkään että me voisimme olla lähelläkään sitä.

Lähiaikoina ohjelmassa: tutun rakennusmestarin konsultaatio, tonttitoiveiden lopullinen pähkäily, tonttijaon lopputuloksen jännittäminen tammikuussa, kiinteistönvälittäjän arviointikäynti kaupunkikaksiossa, ratkaiseva visiitti pankkiin, talomallien vahtausta ja pinterest-kansioiden täyttelyä. Ankaraa haaveilua. Ja varmasti miljoona muutakin asiaa.

Ihan hullua. NIIN HIENOA! Nyt vain toivotaan ettei tule mitään suurempia mutkia matkaan ja talohankkeen tielle. Palataan asiaan.

Marimekon kevät ja kesä 2018 Villa Vuosannassa

Kävin viime viikolla katsastamassa Marimekon ensi kevään ja kesän uutuuksia täällä Helsingissä Villa Vuosannassa. Olipas vain hieno paikka, superkaunis jugendhuvila hienoine yksityiskohtineen meren rannalla! Ja kaikkea kaunista on Marimekoltakin tulossa, mm. hieno meripihkainen sävy suureen Urna -maljakkoon, uutta hehkuvansinistä kuviota Aino-Maija Metsolalta, kovin raikkaalta näyttävä uusi hiekkainen väritys Unikko-kuosiin ja hirmu kauniita kuosiin kudottuja pyyhkeitä ja hiljaisen tyylikkäitä printtikuoseja Carina Seth Anderssonilta.

Marimekon mallistojen esittelytilaisuudet ovat olleet viime vuosina älyttömän inspiroivia ja olenkin siksi niissä tavannut aina ehdottomasti käydä. Yleensä lokaatioksi on valittu joku itsessään tosi kaunis ja vähän erikoinenkin tila. Sitten kauniit tuotteet on sisustettu sinne hienosti uutta ja vanhaa yhteen sovitellen - just sillä tavalla kun minä tykkään. Värien, kuosien ja materiaalien yhdistely on minusta myös ihanan pelotonta ja taitavaa. Yleensä olen napsinut valokuvia itse paikan päällä, mutta tällä kertaa kädet olivat täynnä mukana kulkevaa pikkumussukkaa. (Kiitos Kukka vielä lapsenpyydystysavusta, jos luet tätä!) Nämä kuvat Villa Vuosannasta kopsahtivat tänään Marimekolta sähköpostiini ja halusin ne heti jakaa.

Tässä vielä linkkejä ottamiini kuviin parista edellisestä Marimekon mallistokatasauksesta: viime syksyä Alvar Aallon paviljongissa ja edellistä kevättä eräässä Helsinkiläisessä yksityiskodissa. niin hienoja tiloja ja esillepanoja!

Kuvat: Marimekko / Riikka Kantinkoski

Kirppislöytö --- Marimekon vaneritarjotin

Ensimmäisen kerran bongasin tällaisen Marimekon vanhan kahvallisen vaneritarjottimen mahtavien löytöjen tekijän, aatos_annan Instagramista. Tuolta löytyy kuva siitä Annan tarjottimesta. Siitä pitäen olen pitänyt kirppiksillä silmäni auki ja kaunismuotoisen tarjottimen mielen päällä. Tiedossa oli ettei näistä löydy mitään leimoja, joten tarjotin saattaisi tulla vastaan hyvikin halvalla. Ja niinhän se sitten tuli, kolmella eurolla!

Tarjotin on mukavan kokoinen, hiukan isompi kuin miltä kuvissa vaikuttaa. Ainakin mökillä tuolle löytyy varmasti käyttöä, siellä tarttee kantaa koko ajan juotavaa ja syötävää sisään ja ulos. Ja huippua että kantaminen onnistuu yhdellä kädellä. Miten näpsää että voi pitää tarjotinta toisessa kädessä ja toisella availla ja sulkea ovia kulkiessaan.

Tarjotinkaunotar on kunnostustoimenpiteiden tarpeessa. Sen kulahtaneen punaisen maalipinnan alta pilkistelee valkoista, se lienee alkuperäinen väri. Nyt mietiskelen ihan rauhassa minkä värin tuon pintaan sipaisen. En ajattele että se pitäisi automaattisesti palauttaa alkuperäiseen asuunsa, vaan se saakoon värin jonka myötä tulee varmasti esille ja käyttöön. Saas nähdä mihin päädytään.