Vihdoinkin maalla

Melkein viiden kuukauden tauon jälkeen öitä maalla - kylläpä oli IHANA pitkä pääsiäisviikonloppu.
Talo oli niin kylmettynyt että lammastossut olivat todella tarpeen jäätävän tuntuisilla lattioilla. Olkkarin uusi matto unohtui kyydistä kaupunkiin ja varpaiden tilapäislämmikkeeksi keksittiin  jo vuosia sitten kirppikseltä ostettu voimakkaan sininen ryijymatto. Hyvin toimi!

Routa oli liikutellut talon kuistia eikä ulko-ovi meinannut aluksi lainkaan aueta - tuttu kuvio onneksi aiemmilta talvilta. Se olisikin ollut karvasta kalkkia jos olisi pitänyt hypätä heti talon pihaan saavuttua takaisin autoon ja ajaa kaupunkiin odottamaan roudan sulamista! Muutamilla tutuilla manöövereillä uksi saatiin kuitenkin auki ja pääsiäisväki pääsi sisään taloon.

Hiljalleen lämpö hiipi kuin hiipikin talon kaikkii nurkkiin, se ottaa tällaisen pitkän kylmilläänolokauden jäljiltä vähän toista päivää. Talon lämmittyä kotoisaksi ei olisi tehnyt mieli lähteä takaisin kaupunkiin ollenkaan. Onneksi ei heti tarvinnutkaan, vaan saimme pyhien turvin pysytellä pellonreunassa useamman päivän. Tulisipa pian kunnon kevät, silloin talon lämmittämisessä pääsee pitkälle kun vain avaa ikkunat ja laskee auringon hellimmän kuivan ilman sisään.

Viime viikolla tehtiin vihdoin isoja päätöksiä ja lyötiin lukkoon talokaupat kaupungissa. Niistäpä kirjoittelenkin tänne seuraavaksi.