Tavarat pyörähtävät paikoilleen kaupunkikodissa. Hetkittäin unohdan että mitään omaa taloa on tulossakaan ja ajattelen että tässä nyt asutaan ja pysytään. On mukavaa, valoisaa ja kotoisaa. Tosi hiljaista myös. Rantaan on lyhyt matka, kauppaan kiven heitto ja niin - oikeastaan joka paikkaan pääsee mukavasti kävellen. Ikkunoiden alla on iso vehreä puu jonka lehtiröykkiöiden seasta kuuluu milloin minkäkin linnun laulua. Nukuttaa hyvin, siitä tietää että asunnosta on tullut koti.
Kaikki tuntui vähän keskeneräiseltä siihen asti että tuo marokkolainen matto tuli takaisin piiloteltuaan viikon pesulassa. Sekö se on joka pitää tämän koko sisustuspaletin kasassa? Kävi kyllä tuuri kun ystävä halusi luopua tästä matosta vuosia sitten ja teimme siitä tavaravaihtokaupat. Se muuttuu koko ajan vain rakkaammaksi ja rakkaammaksi.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti