Kuistin kohennus ja näppärä lattiamaali

Kaupallinen yhteistyö: Tikkurila

Mökin kuistille ei ole tehty mitään koko sinä aikana kun talo on ollut meillä. Paitsi että sitä on vähän oikaistu tunkkaamalla, se oli routivasta maasta johtuen notkahtanut hiukan vinoon. Kaikki pinnat sisäpuolella ovat olleet siinä asussa johon edellinen omistaja ne joskus arviolta 70-luvulla jätti. Eipä se suuremmin ole haitannut, kuistissa on ollut kaunista rappioromantiikkaa. Mutta nyt tuli sellainen fiilis että jotain tarttis tehrä. Tila ei enää houkutellut ketään istuskelemaan vaan se toimi silkkana kumpparivarastona ja läpikulkutilana.

Kaikkea rappioromantiikkaa en suinkaan halunnut siistiä pois. Siispä totesin että kohennetaan kuistin ilmettä ihan vain maalamalla kulunut lattia uudestaan. Uutta sävyä ei tarvinnut kauaa miettiä, se löytyi talon alkuperäisiä harmaita tarkastelemalla. Kuistin lattian sävy poikkesi talon muista harmaista, se oli paljon sinertävämpi ja vähän "vankilamaisen" kylmä. Valkkasin siihen nyt siis tummusasteeltaan suht saman mutta hiukan lämpimämmän harmaan.

 
Maalauksessa testasin Tikkurilan uutuutta, Pontti Puulattiamaalia. Olipas aika näppärä! Olen aika paljon lattioita erilaisilla maaleilla maalannut ja tämä sijoittui kyllä maalatessa ominaisuuksiltaan kärkisijoille. On mukavan paksua ja helppo sivellä, peittää älyttömän hyvin, kuivuu todella nopeasti ja on kuivuttuaan kauniin silkkisen puolihimmeä. Aika ja käyttö tietenkin sitten näyttää miten kestää jne., mutta tähän mennessä siis pelkkää hyvää sanottavaa tästä maalista.

Pontti on sivelyn jälkeen pölykuiva puolessa tunnissa ja päällemaalattavissa jo kahden tunnin kuluttua. Ja niin se ihan oikeasti on, se on käytännössä nyt testattu. Erinomainen ominaisuuksiltaan erityisesti tällaisten läpikulkutilojen ja vaikka portaikkojen maalaukseen, kun kuivumista ei tarvitse tuon kauempaa odotella. Yhden huoneen lattianmaalausprojektin tekee Pontilla siis pohjatöineen ihan helposti yhdessä viikonlopussa.

Jonkin verran pohjatöitä kuistin lattia toki vaati ennen maalausta; maalipesua ja hiontaa. Niihin ja kaikkiin tarvittaviin materiaaleihin löytyy ohjeet tuttuun tapaan tuolta Tikkurilan ohjesivulta. Siellä myös värikoodi tuohon harmaaseen sävyyn!

Vaikka maali näytti purkissa selvästi rusehtavalta, on se kuistin lattiassa kuitenkin sävyltään viileä. Tuonne tulee niin paljon luonnonvaloa, että kaikki sävyt tuntuvat vähän näyttävän kylmemmiltä kuin ovatkaan. Tämä on mun mielestä hyvä huomioida kun valikoi sävyjä ulko- tai puoliulkotiloihin - kantsii ehkä ottaa vähän lämpimämpää kuin toivoo lopputuloksen olevan. Nyt kun tuota valmista lattiaa katsoo niin olihan se vanha sävy vain todella sinertävä. Nyt on hyvä. Harmaan sävy elää valon värinkin mukaan ja näyttää toisinaan lämpimämmältä ja toisinaan viileämmältä - niin näissäkin kuvissa.

Ja pelkkä lattian maalaaminen todella kohensi kuistin ilmettä tarpeeksi. Vaikka seinien maali jo vähän rapisee ja ikkunanpieletkin kaipaisivat rapsuttajaa, on kokonaisuus nyt mukava sekoitus siistiä ja repsottavaa. Just hyvä tunnelma.

Nyt kelpaa istuskella! Nettihuutokaupasta ostetut lastutuolit odottelevat ilta-auringon ihmettelijöitä ja sadepäivän naatiskelijoita. Lainasin olohuoneesta hetkeksi rottinkipöydän tuolien kaveriksi - täytyy katsoa tähän kuistille joku oma pysyvä pöytäratkaisu. Tarttee olla joku pieni taso jolle laskea kahvikuppi tai juomalasi.
 
Ja otetaanpas vielä ennen ja jälkeen -kuvat. Kyl se vain maalaushomman myötä siistiytyi ja muuttui viihtyisämmäksi. Nyt tekisi mieli remontoida mökillä taas vähän lisää, tuli minipieni maalaushimo. Jos vaikka keittiötä seuraavaksi vähän kohentaisi...

Lattian maalaukseen tarvittaat materiaalit saatu Tikkurilalta.

Salaattiohje: Ihanan kirpsakka lehtikaalicaesar

Viime aikoina on ollut jatkuva halu vähentää lihan syömistä ja lisätä kasvipohjaisia herkkuja arkiseen ruokarulettiin. Liha edelleen maistuu, mutta kyl se on niin ettei ole kestävää syödä sitä niin usein. Kahvimaito on vaihtunut kauramaitoon, reseptit ovat entistä enemmän sesongin mukaan, hävikki pidetään minimissä - pieniä valintoja siellä täällä ja kova yritys muutenkin reilusti vastuullisempaan menoon keittiössä. Kokkausvuorosysteemin myötä mökkivieraiden mukana on tullut tähän palettiin muutamakin todella hyvä resepti, joissa ei tarvita mitään elukan osaa. Tämä versio klassisesta caesarsalaatista on niistä yksi jonka toi taloon Reetta.
(Toinen Reetan kokonaan elukaton bravuuri on hullun hyvä bulgursalaatti, sen resepti löytyy tuolta.)

Ihanan kirpsakan lehtikaalicaesarin ohje on alunperin Hanna Hurtan kirjasta KASVIS ruokakirja. Reetta oli bongannut sen Annen mainiosta 52 weeks of deliciousness -blogista. Pieniä muokkauksia reseptiin tehtiin valmistaessa, mökin maustevarastojen mukaan. Parmesan-juusto jätettiin pois ja hunaja korvattiin sokerilla, joten koko homma oli vegaaninenkin. Kumpaakaan ei jääty kaipaamaan.


Lehtikaalicaesar

4 ruotoa lehtikaalia (semmoinen pussillinen, jos kaupasta ostaa)

Kastike:
0,5 dl Tahinia
2 kynttä valkosipulia silputtuna
2 rkl oliivöljyä
2:n sitruunan mehu
0,5 rkl sokeria
reilusti suolaa 
mustapippuria 

Kikherneet:
n. 2 dl (purkillinen) esikeitettyjä kikherneitä
1 rkl oliiviöljyä
1 tl kurkumaa
1 tl chilijauhetta
suolaa
mustapippuria

Huuhtele, valuta ja kuivaa kikherneet. Sekoita mausteet niihin kulhossa ja levitä sitten uunipellille. Paahda uunissa 200 asteessa puolisen tuntia, kunnes ovat rapsakoita.

Tee kastike: surauta kaikki aineet tasaiseksi sauvasekoittimella. Jos valmis kastike tuntuu kovin tönköltä, ohenna hiukan vedellä.

Riivi lehtikaalin lehdet irti puisevista varsista sopiviksi suupaloiksi isoon kulhoon. Kaada kastike joukkoon ja sekoita se sormien välissä hangaten lehtikaalin lehtiin. Hankaaminen tekee lehtikaalin mausta lempeämpää, kannattaa siis ehdottomasti sujauttaa sormet reilusti salaatin sekaan. Kaada lopuksi päälle hiukan jäähtyneet paahdetut kikherneet. Tarjoile heti.


Ruokaisa salaatti toimii sellaisenaan, mutta voi ihan hyvin olla lisukekin lautasella. Meillä oli tällä kertaa salaatin kaverina uunissa paahdettuja pottuja ja grillattua savutofua. Ja yhdyn Annen sanoihin, en ole mikään suurin tahinin ystävä - mutta tämän ohjeen kastikkeessa se toimii ja on tosi hyvää!

10 vuotta vihreässä talossa

Piti kirjoitella siitä miten mukavaa on kun talo oli täynnä tienpiennarten kukista sommiteltuja kimppuja. Mutta nyt tästä tuleekin tällainen merkkivuosimuistelo!

Yhtäkkiä hoksasin että siitähän on nyt 10 vuotta kun ostin vihreän rintamamiestalon pellonreunasta. Kaupat taidettiin tehdä päivälleen 6.6.2008. Juhannuksena tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä kun talossa nukuttiin ensimmäinen yö. Muistan että se oli kylmä ja kostea - emme saaneet hellan hormia vetämään ja lämmityshommat jäivät seuraavaan päivään pähkäiltäviksi. Heti alusta asti aloin kuvata remontin etenemistä ensimmäisellä digipokkarillani. Suttuisia ja pieniä olivat ne ruudut, kun niitä tänä päivänä katsoo. Myöhemmin tänä kesänä, tarkalleen ottaen 13.8. tulee kymmenen vuotta siitä kun julkaisin tämän blogin ensimmäisen postauksen. Se on tallessa blogin arkistossa, niinkuin kaikki muutkin vuosien aikana syntyneet melkein 1200 kirjoitusta.

Ja kah, tänä vuonna täyttää tuo itse talokin pyöreitä - se rakennettiin tasan 70 vuotta sitten. Hyvin säilynyt kaunotar. Koti, vaikka kesäpaikka onkin.

Talon historiaan on kirjoiteltu menneen kymmenen vuoden aikana uusia sivuja. On oltu, touhuttu ja nautittu. Peuroja on tullut ja mennyt pellolla, käki on kukkunut kesäöissä. Elämässä on ehtinyt tapahtua paljon ja talo on nähnyt kaikki käänteet. On tullut toinen koira, on menty naimisiin ja juhlittu pellonreunassa, on saatu ihana lapsonen.

Tuumasin että saattaisi olla paikallaan juhlistaa vähintäänkin blogin merkkipäivää sitten elokuussa - kymmenen vuotta bloggaamista on melkoisen pitkä aika, ja yhä vaan täällä porskutellaan! Tiedän myös että siellä ruudun takana on teitä joitakin jotka olette olleet matkassa alusta asti. Ja teitä on paljon jotka olette tulleet matkan varrella mukaan. Jotakin pientä mukavaa juhlistusta täytynee alkaa tässä tuumailla. (Ehdotuksia ja toiveita vastaanotetaan!)

Talon vilautus

Pari viikkoa sitten viilailtiin viimeisiä muutoksi taloon. Eipä mene kauaakaan kun näytän ja kerron siitä teille tarkemmin. Viimeisiä yksityiskohtia rakennuslupaa varten vielä laitetaan nippuun, pian kuullaan naapureita ja sitten jäädään odottelemaan luvan käsittelyä. Mutta eipä tässä mikään hötky ole, odotellaan sen aikaa kuin se sitten ottaa.

Nämä suttupiirrokset pyörivät mun pöydälläni siis jokin aika sitten kun vielä mietiskeltiin joidenkin kadun/sisäänkäynnin puolen ikkunoiden kokoa ja sijoittelua. Tuossa kuvassa ajelehtii sisäänkäynnin puolella vielä pari sellaista akkunajuttua jotka eivät lopulta toteutuneetkaan, mutta suurin piirtein tämmönen siitä sitten rakennetaan jos kaik menee hyvin! Talosta tulee kaksikerroksinen ja harjakattoinen, sen kylkeen sijoittuu matalampi varasto. Talon pohjaratkaisu mukailee Helsinki-pientalomallia, huoneistoalaa tulee noin 145 m2. Pihan puolelle tulee terassi ja pieni parveke, ehkä lasitettu kuistikin jos budjetti lopulta sallii. Tuo pihan puolen julkisivu taitaakin muuten toteutua ihan jetsulleen tuollaisena kun se tuossa kuvassa on. Kadun puolella on sisäänkäynnin yhteydessä katos. Julkisivu on vaakalautaa, katto saumattua peltiä.

Meidän tontti on vain n. 450-neliöinen, rakennusalue napakka ja naapurit todella liki. On ollut kova miettiminen miten tontille rakennettavaksi vaaditut neliöt (180 k-m2) saadaan sijoiteltua fiksusti ja meille passelisti. Nyt tuntuu siltä että täsä se on, en keksi enää miten sitä vielä paremmaksi muuttaisi. Olisi ollut tietty upeeta rakentaa sellainen 1-tasoinen atriumtalo suurella sisäpihalla tai vaikka erillinen piharakennus saunalla, eipä mahdollistanut tontti nyt sellaista. Mutta eipä ole kyllä ollenkaan hullumpi tämmönenkään tönömalli, vähän samaa henkeä kuin Vihreässä talossa! Että en YHTÄÄN valita.

Vihreä talo x Svenskt Tenn

Kaupallinen yhteistyö: Stockmann

Jokin aikaa sitten mökin olkkari heräsi täyteen väriloistoon kun Svenskt Tenn tuli päiväksi taloon. Aiemmin kirjoittelinkin Helsingin Stockmannille kesäksi avatusta Svenskt Tenn pop-up -myymälästä ja nyt saatte nähdä mitkä jutut sen hengästyttävän hienoista valikoimista ovat mun suosikkejani. Nämä kuvien tuotteet käväisivät maalla kuvauslainassa ja hetken fiilistelin olevani kuin Estrid Ericsonin kesäpaikassa Tolvekarnassa Tukholman lähellä. Kesäpaikan nimi tuli muuten kuulemma Tuulen viemää -elokuvan Twelve Oaksista, kuulin taannoin kun kävin katsomassa Svenskt Tenn -näyttelyn Didrichsenin taidemuseossa. Tolv ekarna, eli kaksitoista tammea.

Aloitetaan Carina Seth Anderssonin suunnittelemasta Dagg -maljakosta. Sen muoto on inspiroitunut paitsi Estrid Ericssonin monilta matkoiltaan tuliaiseksi tuomista eksoottisista esineistä, myös pohjoismaisesta luonnosta, kapenevista metsäteistä, kastepisaroista, metsäaukeiden kannoista ja poluille pudonneista kävyistä. Kun kookkaan ja painavan maljakon nostaa käteen, hoksaa miten taidokkaasti se on tehty. On vaatinut lasinpuhaltajalta melkoista ammattitaitoa saada lasimassa taipumaan tahtoonsa. Vaikka se on kuvissakin hieno, on se luonnossa jotenkin vielä upeampi. Mökin seinän vierustalta karsitut kotkansiivet ovat siinä kuin kotonaan.

 

Sitten superkauniit pellavaiset tyynynpäälliset. Näissä kuvissa niitä on peräti viisi erilaista, mutta jo yksikin tekisi olakkarin sisustukselle sopivan väritujauksen. Valkkasin vain Josef Frankin suunnittelemia kuoseja; ne ovat tuossa sohvalla vasemmalta oikealle Hawaii Brown, Celotocaulis Grey, La Plata, Teheran White ja Celotocaulis Green. 

Frankin suunnittelemien kuosien taustalla on tosi kiehtovia tarinoita. Esimerkiksi keskellä oleva sinisävyinen La Plata on saanut nimensä Buenos Airesin lähistöllä sijaitsevan jokisuun mukaan; Río de la Plata on kohta jossa Uruguayjoki ja Paranájoki laskevat Atlanttiin ja makea ja suolainen vesi sekoittuvat murtovedeksi. Siellä mahtaa olla mieletön kasvisto.

Sitten pientä kaunista lasia Svenskt Tenniltä: Ekorn-maljakot ja Brim-viinilasit. Ekorn-vaasista kerroinkin jo aiemmassa postauksessa, sen Estrid Ericson suunnitteli kesäpaikassaan idättämiään tammenterhoja varten. Näissä kuvissa se toimii minivaasina lemmikeille.

Brim-viinilasia saa kultaisella tai hopeisella reunuksella ja Svenkst Tennin tunnuksella tai ilman. Minä ihastuin noihin hopareunaisiin ja melkein ovat ilman tunnusta mun makuuni osuvammat. Vähän himottaisi hankkia noita kotiin viinilaseiksi - eivät maksa kuin kympin kipale. Viinilasien alla kuvassa on La Plata -tarjotin.

 

Messinkinen suojaruukku on nimeltään Pot Hortus ja senkin on suunnitellut Josef Frank jo 1930-luvulla. Tästä on suunniteltu lasisiakin versioita, olosuhteiden pakosta sota-aikana kun metallista oli pulaa. Vaikka Hortus on virallisesti kukkaruukku, minusta sitä voi käyttää vaikka mihin muuhunkin. Pienin koko passaisi esimerkiksi kaikenlaiseen säilytykseen, hedelmäkulhoksi ja niin edelleen. Valkkasin tämän mukaan kuvattavaksi siksi että sen hypisteltävän muhkurainen ja kiiltävä pinta houkutti kuin harakkaa.

 

Svenskt Tennin valikoimissa on toki tuotteita monilta suunnittelijoilta sekä historiasta että nykypäivästä, mutta yrityksen kulmakivi on kyllä itävaltalaisen arkkitehti Josef Frankin laaja suunnitteluarkisto. Tämä kirja on vaikuttavaa selattavaa ja antaa käsitystä siitä mitä kaikkea hänen kynästään on syntynyt. Mieletöntä ja taitavaa värien ja kuosien ilotulitusta ja niin hienoja kalusteita ja esineitä. Pop upista löytyy tämän kirjan selailukappale, sitä voi siellä käydessään istahtaa nojatuoliin lehteilemään.

 

Lipaston päällä Dagg-maljakon seurana on kookas Gröna Fåglar -tarjotin. Kerrotaanpa tuostakin kuosista pieni tarinanpätkä. Josef Frank oleskeli New Yorkissa 1940-luvulla ja tämän kuvion inspiraatio tuli tuona aikana mm. The Green Book of Birds of America -lintukirjasta. Soman näköinen opus, mitä painosta ikinä Frank onkaan selannut.

Näissä kuvissa vilahtelee helposti toistakymmentä esinettä pop up-myymälän valikoimasta. Minusta Svenskt Tennin tyyli on sellainen että se toimii noinkin että kuoseja, materiaaleja ja esineitä kerrostaa reilusti. Toisaalta ne ovat niin vahvoja että yksinäänkin tekisivät sisustukselle mainiosti terää. Jo yksi tyyny tai yksi tarjotin olisi oikein hyvä väriläiskä. Hauskasti istuvat naapurimaan designklassikot suomalaiseen maalaismaiseman keskellä seisovaan rintamamiestaloon ja rimmaavat muitta mutkitta vaikkapa Birger Kaipaisen sinisen kiurutapetin ja Finarten vihreäsävyisen villamaton kuvioiden kanssa.

Svenskt Tenn pop up on auki Helsingin Stockmannilla 21.9. asti. Se löytyy 4. kerroksesta Aleksanterinkadun puolelta. Jos käytte siellä hypistelemässä ja sisustusinspiroitumassa niin tulkaa toki kertomaan tänne mitkä olivat teidän esinesuosikkejanne!

Tienpiennarten kukkakaupoilla

Ystävän kanssa maalla. Landevisiitti aloitetaan reissulla tienpiennarten ilmaisiin kukkakauppoihin ja saunan kuistille perustetaan kimppusitomo. Lystiä ajanvietettä muuten, ensin kävellään kumpparit jalassa ja sakset kädessä parhaille lupiiniapajille ja matkalla poimitaan koiranputket, niittyleinkikit ja erilaiset saniaiset. Mukaan napataan myös tunnistamattomaksi jääviä korsia joissa on hyvä väri. Sitten sommitellaan kimppuja mökin eri huoneisiin, valkataan passelia lasipurkkia maljakoksi ja hörpätään välillä lasista kuohuviiniä. Valmiita tuotoksia ihastellaan asiaankuuluvin menoin ennen kuin ne viedään paikoilleen mikä minkäkin lipaston ja kaapin päälle. Ja sittenhän se ihastelu oikeastaan vasta alkaakin. Ilmaista ja niin kaunista! Lyhytkin mökkiloma tuntuu ylellisemmältä kun talon maljakoissa kukkii.