Pieni keittiöremontti on valmis

Yhtäkkiä tuli sellainen olo että tarvitaan raikkaat pinnat, lisää ilmatilaa ja vähemmän tavaraa. Alkoi pieni remontti mökin keittiössä.

Ensin poistettiin avohyllyt joilla asusti aiemmin emalikokoelma. Tiskipöydällä on jatkuvasti kuitenkin jotakin tavaraa, kahvinkeittovermeitä, yrttejä ja vihanneksia, tiskejä, öljypulloja, suolasalkkari ja mitä vielä. Avohyllylliset kippoja ja kuppeja siihen päälle saivat kyökin näyttämään aina sekaiselta (ylmmässä kuvassa näkeekin aika tavanomaisen tiskipöydän romutilanteen).

Samoin poistettiin keittiön pienen "välieteisen" naulakko, joka myöskin aina näytti rytöläjältä. Sen tilalle nikkaroitiin avohyllyt joihin sijoitettiin rankalla kädellä karsitun emalikokoelman jäänteet. Kymmenessä mökkivuodessa oli käynyt selväksi mille asioille OIKEASTI on käyttöä ja mistä voisi hyvin luopua. Höpsöähän oikeastaan oli pitää hyvää käyttötavaraa vain koristeena. Myinkin ison satsin keittiökampetta alkukesästä Parolan aseman Rompetorilla, toivottavasti pääsevät uusissa kodeissaan käyttöön niin kuin astioiden kuuluukin. Näitä jäljelle jääneitä oikeasti käytetään nyt päivittäin kaikkia ja tuntuu mukavasti siltä että mitään ylimääräistä ei pyöri nurkissa.

Sitten maalattiin seiniin ja lattioihin uusi raikas maalipinta. Seinien kermanvalkoinen ja lattian vihertävä sävy vaihtuivat rauhallisiin harmaisiin. Muutos ei ole suurensuuri, mutta tunnelma keittiössä muuttui mukavan harmoniseksi. Harmaat sävyt piirtävät listat kauniisti esiin ja ovat rauhoittava tausta monenkirjaville astioille. Huoneessa pöhisee kylminä aikoina puuhella, uudet sävyt ovat myös noelle ja muulle tauhkalle armollisemmat.

(Maalit ovat seinissä Tikkurilan Harmony sävyssä 1908 ja lattiassa Pontti Puulattiamaali sävyssä Valamo.*)

Muuten kaik on niin kuin ennenkin. Samat kalusteet, samat tasot, samat matot, sama jääkaappi. Miksi hyvää ja toimivaa vaihtamaan, pienellä kohennuksella keittiö tuntuu kuitenkin kokonaan uudelta. Vielä on etsinnässä pieni kaappi tiskipöydän päälle johon saisi jemmaan öljyt, etikat ja hammasharjat. Jos tavaraa saisi pois näkyviltä vielä sen verran lisää, olisi entistäkin mukavampaa.

*Maalit saatu yhteistyökumppani Tikkurilalta

Uusi kulkureitti

Tässä on näkymä keittiöstä kellarin portaikon kautta etupihalle ja uudelle aamukahviterassille. Ennen ei olekaan tästä ovesta paljon kuljettu, muuta kuin aniharvoin pimeään kellariin jotakin välttämätöntä toimittamaan. Hauskaa uutuudenviehätystä kun talossa on yhtäkkiä ennenkokematon päivittäinen kulkureitti! Siivosin ja puunasin kellarin portaikon niin että betonisia rappusia voi sipsutella vaikka paljain jaloin. Kunhan aikaa taas on (ehkä ensi kesänä, tai seuraavana), tartun toimeen ja kohennan portaikkoa enemmänkin. Sen maalipinnat kaipaavat kipeästi siistimistä.

Uuden kulkureitin lisäksi tämä väylä on osoittautunut lymättömäksi tuulettamiseen ja talon viilentämiseen näillä ilmoilla. Kun illalla helteen hellitettyä avaa kellarin ulko-oven ja yläkerrasta vastakkaiselta seinustalta ikkunan, saa aikaan todella hyvän ilmankierron. Painovoima hoitaa lämmintä ilmaa yläkerrasta ulos ja kellarin ovesta viileää tilalle.

Kirppislöytö --- Kannu ja lasi

Janojuomaa mökin olkkarin rottinkipöydällä - sitä on näillä keleillä kulunut. Tuosta Humppilan Talonpoika-lasista jo horisinkin, mutta kannusta en tainnut vielä kertoa. Sekin on kirppislöytö. En yhtään tiedä mikä, kenen ja mistä kotoisin, mutta ostin maalle vesikannuksi kun oli niin kaunis. Hintalapussa luki että olisi kotimainen mutta mene ja tiedä. Hienoa ohutta opaalilasia se on ja käsinpuhalletun oloinen.

Jos siellä joku tunnistaa tuon kannun (vaikka Tiimariksi!) niin olisi mukava kuulla siitä lisää.

Uutta sävyä keittiössä

Kiireetön remontointi on ihanaa lomapuhdetta. Nyt sen kohteeksi pääsi mökin keittiö, jonka kermanvalkoiseksi maalatut seinät olivat päässeet kymmenessä vuodessa nuhjuiseen kuntoon. Päätin että on aika kevyelle uudistukselle ja maalasin seinät valkoisen sijaan pehmeällä harmaalla. Sävy on Tikkurilan 1908 ja maalina täyshimmeä Harmony*. Tuo uusi sävy teki keittiön ilmeestä mukavasti "alkuperäisemmän" oloisen, kyökki siirtyi kivasti ajassa taaksepäin. Listat ja väliovet ja komeron ovet alkava olla myös huoltomaalauksen tarpeessa, mutta siihen hommaan en ehdi enää tänä kesänä tarttua. Seuraavana suvena sitten.

Tässä  kuvassa näkyy pieni kolonen keittiön ja eteisen välissä. Siinä oli ennen naulakko johon kertyi kaikenlaista rytöä roikkumaan. Se otettiin pois ja tilalle suunniteltiin simppelit avohyllyt. Lattiakin sai uuden tummemman sävyn, näissä kuvissa se on vielä vaalea hammastahnan vihertävään taittava harmaa. Kuvia valmiista keittiöstä lattioineen ja avohyllyineen seuraa!

*Maali saatu yhteistyökumppani Tikkurilalta

Kirppislöytö --- Franck ja Humppila

Viime aikoina olen jättänyt järjestelmällisesti kirppisten hyllyihin ökyhalpojakin designastialöytöjä siksi ettei mun astiakokoelmissani yksinkertaisesti ole tilaa eikä arjessa niille käyttöä. Vaikka jonkun jutun löytäisikin himohalvalla, voi sen silti jättää muiden etsijöiden löydettäväksi jos sen ostaisi itse vain vitriiniin seisomaan.

Joskus toki vieläkin tulee vastaan sellaista sikahalpaa jolle käyttöä löytyy. Tällä kertaa hiukan kirkasta lasia tulevaan kaupunkikotiin, kotimaista käsinpuhallettua tietenkin. Ensin kaksi esinettä Kaj Franck -teemalla. Kaadin 1621 lienee 90-luvun uustuotantoa, i-tarran mallista päätellen. Se maksoi kokonaista kympin ja tulee hyvään käyttöön ruokapöytään. Ja sitten eurolla reilunkokoinen juomalasi joka on käsittääkseni Franckin Lilli-sarjaa. Hauska tuo kohouma tuolla pohjassa, tekee muuten todella simppelistä muodosta hiukan erityisen. Näitä olisi mukava löytää lisääkin, olisi huippu hyvä koko kylmien juomien hörppimiseen. Tämä yksilö maksoi euron. Jos ei löydy enempää niin sitten minä juon tästä yhdestä limukkani yksinoikeudella.

Humppilan lasitehdas sijaitsee mökin lähettyvillä, nämä lasit ovat siis vähän niinkuin lähituotantoa. Mutta nämäkään eivät jää mökille vaan kulkeutuvat kaupunkiin kunhan talo valmistuu. Humppilan lasin Talonpoika-sarjan juomalasit ovat minusta tosi kauniit ja niitä liikkuu kirppiksillä aika halvalla. Nämä eivät taida olla lainkaan keräilijöiden kiikarissa. Värejä on tehty mun tietääkseni ainakin ruskea, vihreä, harmaa ja kirkas. Harmaat ja kirkkaat lienevät harvinaisempaa herkkua, ainakaan en ole niitä kovin usein kirpputoreilla nähnyt. Lasimassassa on paljon ilmakuplia ja ne tekevät laseihin hauskan ronskin fiiliksen, vähän niin kuin ranskalaistyyppisen. Talonpoika-laseja löytyi nyt kolme kappaletta yhteensä kuudella eurolla. Jospa löytyisi vielä toinenkin kolmikko jostain...

Mökin ympäristön kirppisreissuilta palatessa mulla on aina sama rituaali, löytöastioiden tiskaaminen. Silloin kun jotakin saalista on, pesaisen ne ja asettelen hellästi keittiöpyyhkeen päälle kuivumaan ruokapöydälle. Siinä niitä voi sitten ihailla ilta-auringossa. Ihan kelpo tiskattavat 17 eurolla tällä kertaa.

Saunasuosikit: Frantsilasta kajahtaa

Mulla on ollut tämän blogityöni kautta ilo saada testailla maahan rantautuneita luonnonkosmetiikkauutuuksia tuoreeltaan. Niistä mökin pihasaunassa saunoessa hyväksi havaitsemiani muutamia olen postaillut tännekin SAUNASUOSIKIT -tägin alle. Kirjoittelen testiin saaduista tuotteista vain jos todella tykkään niistä jokapäiväisessä käytössä - siis vilpittömistä suosikeista todella on kyse. Vastikään pihasaunatestiin pääsi kotimaisen Frantsilan tuotteita kauniissa pakkauksissaan.

Frantsilan tilalla on viljelty yrttejä luomuna jo 80-luvulta lähtien ja valmistettu kasvien parantavaan voimaan luottavaa luonnonkosmetiikkaa jo vuosikymmeniä menetelmin jotka ovat tänä päivänä taas kuluttajien silmissäkin korkeassa arvossa. Frantsilan kosmetiikkatuotteet ovat olleet kaikki nämä vuodet ihan neniemme alla saatavilla, mutta miten nyt vasta kiinnitän niihin kunnolla huomiota? Juuri tällaistahan nyt haluan käyttää ja kannattaa! Mietin että tästä perheyrityksestä saatetaan kyllä pian kuulla kansainvälisestikin, niin hieno meininki heillä nyt on - ja on ollut koko ajan. Katsastaakaapa vaikka  tuloillaan oleva Garden Trilogy -tuotesarja.

Ensin otettiin tässä perheessä käyttöön tuo huippu perusvoide. Tuoksuu kivasti miedon yrttiseltä, on sopivan paksua ja imeytyy nopsaan. Oikein loistava riittoisa jokapaikan voide, olen käyttänyt sitä kevään ajan itsellä ja lapsella päästä varpaisiin. Sillä lähtee nopeasti lapsosen iholtakin pienet ihottumaläiskät. Sitten korkkasin saunalla koivu-turve -shampoon ja hoitoaineen. Ihana tuoksu näissäkin, sellainen kesäinen ja metsäinen. Mun tämän kesän tunnustuoksu joka jää muistijäljeksi suven sunomissessioista. Sekä shampoo että hoitoaine huuhtoutuvat tosi helposti - hyvä ominaisuus nimenomaan pihasaunoessa kun vettä käytetään reilusti vähemmän kuin suihkun alla. Olisipa shampoo vain riittoisampaa (tai isommassa pullossa), olen käyttänyt sen puolipitkään tukkaani aika nopsasti melkein loppuun. Hoitoainepullosta sitä vastoin riittää todella pitkään.

Keväällä sain myös tehdä pressitapahtumassa oman tuoksuöljyn Frantsilan opastamana. Ihana konsepti! Öljypohjaan sai sekoittaa omien tuoksumieltymysten mukaan laajasta valikoimasta kolmesta kuuteen erilaista eteeristä öljyä,  latva-, sydän- ja juurituoksuja. Seos suljettiin pieneen roll-on -pulloon josta sitä voi näppärästi levitellä iholle. Tällaisen oman tuoksuöljyn voi käydä tekemässä mm. Marketissa Helsingissä Pohjois Esplanadi 19:ssa, Sieltä löytyy Frantsila Apothecary -parfymeria, muiden Frantsila-tuotteiden ohella.

Lämmin suositus siis näille Frantsiloille. Ja minä ainakin katson nyt uusin silmin heidän muutakin valikoimaansa ja jään kiinnostuksella seurailemaan mitä uutta siltä suunnalta tulevaisuudessa kajahtaa.

Frantsilan tuotteet saatu testiin blogin kautta.

Valmis aamukahviterassi

No nyt kuvia valmiista aamukahviterassista - tuosta iisakinkirkkohankkeesta josta aiemmin jo kirjoittelinkin. Meillä oli aiemmin pari oleskeluterassia talon sisäänkäynnin puolella. Ne rakennettiin alkuinnostuksessa keskelle pihaa ja käytännössä pian huomasimme että olivat vähän hölmösti sijoitettu kaikin puolin. Pidemmän aikaa oli jo ollut ajatus että terassin kannattaisi ennemmin olla talossa kiinni  - silloin sinne pääsee hipsuttelemaan vaikka sukkasillaan ovesta suoraan ja matka kyökkiin jääkaapille on lyhyt. Toissa kesänä nuo alkuperäiset patiot purettiin ja niiden perustusmateriaalit ja puutavara kierrätettiin nyt tähän uuteen talon päädyn terassiin. Yrityksen ja erehdyksen kautta parempaan lopputulokseen.

Nyt terassille on käynti kellarin ovesta. Kun oven avaa terassilta käsin, tulee portaikkoon josta alaspäin on kellari ja ylöspäin eteinen ja keittiö. Näpsäkkä sijainti. Terassin koon määrittelivät vanhat perennat, joihin ei haluttu kajota. Nyt se jää mukavasti töyhtöangervon ja vanhojen pionien kainaloon. Istuttelin viime kesänä jo harmaamalvikkiakin terassin reunaan vanhojen istutusten jatkeeksi. Tänä kesänä istuttelen vähän lisää, olen jo nostanut muualta pihalta jakotaimia mm. jättipoimulehdestä ja komeamaksaruohosta. Tuo kohta pihasta on päivän aikana pisimpään auringossa. Sinne paistaa aikaisimmin aamulla ja viimeisenä illalla. Kovin helteisenä päivänä tulee olo terassilla keskipäivällä aika tukalaksi, mutta silloinkin ovat aamut ja illat siellä mukavia. Ja viileämpinä päivinä se on juuri se tiluksien lämpimin kohta istuskella.

Terassin kalustusta ei ole vielä sen kummemmin mietitty, kunhan nosteltiin puuvajasta esiin muutama tuoli jotta päästiin ensimmäisille testikahveille. Mutta mikä ettei, tuostahan se lähtee hahmottumaan. Jo hyvän aikaa sitten pihakirppikseltä löytyneet puiset 50-lukulaiset tuolit sopivat väreiltään mainiosti harmaaksi öljyttyyn terassilautaan ja talon seinän rypäleenvihreään.

Kesäkeitto - lempikeitto

Kesäkeitosta on tullut yksi mun suosikkiruoista. Ja luksusruoka, saahan sitä vain kesällä lyhyen hetken ajan kun kotimaiset porkkanat, kukkakaalit, herneet ja uudet potut ovat sesongissa ja yrttipenkki pursuaa kaikkea vihreää. Tietty kesäkeiton voisi tehdä muulloinkin, mutta väittäisin ettei tule yhtä hyvää. Nyt sitä pitää hotkia kun ainekset ovat parhaimmillaan, senhän kertoo nimikin!

Tämä entinen lapsuuden inhokkiruokani muuttui kertaheitolla lempiruoaksi kun löysin tuon reseptin. Homman juju on kermainen valkoviinisuuruste joka tekee liemestä samettisen hapokasta ja nostaa ihanat vihannekset vielä uudelle tasolle. Hyvä kasvisliemi ratkaisee myös, kuutiopuolella luotan Reformin luomu kasvisliemikuutioihin. Sopasta tulee niin hyvää että sitä pitää käydä närppimässä lusikalla suoraan kattilasta ilta-auringon laskiessa keittiön ikkunan taa.

Kesälukemista - oodi kirjastolaitokselle

Ennen loman alkua ja maalle lähtöä kävin luuhaamassa pari tuntia kirjastossa. Poimin sieltä mukaan ison läjän lomalukemista, tällä kertaa arkkitehtuurista ja taideteollisuudesta kertovia opuksia. Ahmin niiden sisältöä ja sieltä löytyvää historiaa, tarinoita ja tietoa kuin torin mansikoita ja mättään mustikoita. Ihan parasta ja rentouttavaa luettavaa. Loman parin ekan viikon aikana olen hoksannut miten monet tutut rakennukset ovatkaan Viljo Revellin suunnittelemia, miten yllättävän leikkisiä juttuja kaj Franckin kynästä on syntynyt ja miten pieteetillä Lallukan taiteilijatalo Helsingin Töölössä peruskorjattiin. Yllättävän kiinnostava ja hienosti toteutettu muuten tuo Lallukka-kirja, suositukseni!

Kirjapinoja seilaa ympäri taloa sen mukaan missä mitäkin opusta on tehnyt mieli selata. Osa on sängyn vieressä, osa olkkarin pöydällä, osa kyökissä, pari ulkona terassilla aurinkotuolin vieressä. Välillä ei jaksa keskittyä lukemaan tietopitoista tekstiä mutta haluaa katsoa kuvia yksityiskohtaisesti. Välillä taas kiinnostavat tarinat upottavat ja kuvat vain vilkaisee. Osa kirjoista on sellaisia jotka ovat olleet minulla lainassa aiemminkin, esimerkiksi tuo ruotsalainen kesäasunnoista kertova huikean hieno Fritidshuset, jonka bongasin joskus vuosia sitten Minnan blogista. Tämä taisi olla jo hyvinkin neljäs kerta kun nappasin sen kirjastosta mukaan. Samoin Rakennustiedon kustantamat ohuet Alvar Aalto -kirjaset, ne ovat niin hyviä että ovat tulleet useampaan kertaan lainatuksi.

Ehkä koko kirjakasan helmi on tällä lomalla ollut kuitenkin tuo Juha Ilosen Kolmas Helsinki. Kirja kertoo helsinkiläisten rakennusten vaiheista, siitä miten ne ovat elonsa aikana muuttuneet ja säilyneet. Joihinkin on jättänyt merkkinsä sota, joihinkin ihmisten muuttuneet tyylimieltymykset, joihinkin kaupunkia koetellut asuntopula. Lyhyet kertomukset ja kuvat toimivat kuin iltasatuina aikuiselle. Luen illalla muutaman ja nukahdan miettien kaupunkia ja sen asukkaiden vaiheita. Monet kirjan rakennukset ovat tuttuja kotinurkilta, samalla saan siis aimo annoksen lähikaupunginosien historiaa.

Birger Kaipiaisesta kertovasta kirjasta katselin vain kuvat. Sen teksti on kirjoitettu niin keikaroiden että alkoi hermostuttaa ja piti jättää lukeminen kesken.

Miten mahtavaa on että on olemassa kirjastolaitos. Noin vain voi lomalle lähtijä käydä hakemassa viihdykkeekseen kirjavuoren ja päästä pellonreunasta käsin reissuille vaikka minkälaisiin tarinoihin. Eikä maksa mittään. Tai siis ei maksaisi jos uusisi lainansa ajoissa tai palauttaisi silloin kun pitää - kumpikaan ei jostain syystä minulta oikein onnistu. Mutta olkoot ne sakkoina maksetut muutamat eurot sitten tämän mahtavan kulttuuripalvelun lisäkannatusmaksua!

Aamukahviterassi etenee - vihdoinkin

Viime kesänä aloitettiin rakentamaan mökin eteläpäätyyn aamukahviterassia. Ajatus oli että siihen voisi sipsutella keittiöstä kellarin portaikon kautta hörppimään sumppia, kun muu piha on vielä varjossa ja liian viileä istuskeluun. Hanke lähti reippaasti käyntiin männäsuvena kun maailman paras kummisetä oli auttamassa; saatiin valmiiksi perustukset routaeristyksineen ja rungostakin iso osa. Ajatus oli että tästä on helppo jatkaa itse loppuun ja valmiiksi.

Kummisedän lähdettyä homma seisahtui. Olisi tarvittu kaksi käsiparia, mutta jompi kumpi oli koko ajan vauvassa kiinni. Saamattomuuttakin oli ilmassa. Pienet yksityiskohdat tuntuivat ylitsepääsemättömän vaikeilta. Kesä vaihtui syksyksi ja syksy talveksi, terassin perustukset jäivät silleen. Työn valmiiksi saattaminen kasvoi pään sisällä isommaksi urakaksi kuin se olikaan.

Tuli taas kesä ja kummisedältä viesti: onko terassi jo valmis vai tartteeko tulla jatkamaan? Oi kyllä, nyt olis apu todella tarpeen että edes jonakin kesänä päästään niille aamukahveille. Kummisetä ja -täti tulivat kylään ja sitten alkoi tapahtua: ensin viimeisteltiin runko ja sitten alettiin ruuvata "kansilautoja" paikalleen. Portaatkin suunniteltiin ja rakennettiin. Ja niin sitä vain urakoitiin kahdessa päivässä homma pakettiin. Ei olisi onnistunut ilman apukäsiä, omin voimin olisi varmasti kompastuttu taas johonkin pieneen viistämisen tarpeeseen tai puuttuvaan työkaluun. Ja nyt tuli apu paikalle ennen kuin sitä hoksasi itse lähteä pyytämäänkään. (Miljoona kiitosta vielä kerran!)

Keskeneräisen valmiiksi saattamisesta tulee kyllä mainio olo. Samalla hyvällä fiiliksellä korjattiin lautakellarin repsottava ovikin ryhdikkääksi. Kuvia seuraa. Samalla päätettiin että uusia hankkeita ei mökillä aloiteta ennen kuin pienet puolivalmiina roikkuvat on saateltu vimosen päälle valmiiksi.

Pieniä lomahankkeita

Loma alkaa, muutamme maalle ja elämä asettuu nopeasti kesäuomiinsa pellonreunassa. Parin ensimmäisen hyvin nukutun yön jälkeen alkaa projektisormia jo kutkuttaa. Joutenolo on ihanaa, mutta vielä ihanampaa on kun sen yhdistää johonkin pieneen hankkeeseen jossa elinympäristö hiukan uudistuu ja saa tehdä käsillään jotain konkreettista.

Aloitan kevyesti, siirtelen eteisen ja kuistin räsymatot syrjään ja laitan vaihtelun vuoksi tilalle kirppikseltä löytyneet kaislamatot. Samanlaisia oli mun lapsuuteni mökin lattioilla, noista tulee nostalginen olo ja kiertyvän kuvion tuntu on jalkapohjissa turvallinen.

Sitten löydän vinttiin jemmatun lamppuaarteen - se on odottanut siellä jo tovin että talo kaupungissa joskus tulevaisuudessa valmistuu. Totean että haaskuuta on pitää kaunista lamppua laatikossa ja päätän ripustaa sen mökin olkkarin kattoon. Yhtä lailla sen voi siitä sitten siirtää kaupunkiin kun muuton aika on.

Alan sutia maalitestejä keittiön seiniin. Kyökki oli ensimmäinen huone jota alettiin rempata kun taloon tultiin kymmenen vuotta sitten. Silloin kermanvalkoisiksi maalatut seinät alkavat nyt olla aika nuhjuisessa kunnossa ja uutta pintaa vailla. Tuumasin että nyt voisi olla vuoro jonkun valkoista syvemmän sävyn ja sovittelen sinne tänne komeron ovesta napattua vaaleaa harmaata. Tuumailen testaillessani että tästä saattaa seurata keittiöön vähän isompikin myllerrys. Jos vaihtais lattiankin sävyä ja miettis vähän hyllykuvioita uusiksi...