Aamukahviterassi etenee - vihdoinkin

Viime kesänä aloitettiin rakentamaan mökin eteläpäätyyn aamukahviterassia. Ajatus oli että siihen voisi sipsutella keittiöstä kellarin portaikon kautta hörppimään sumppia, kun muu piha on vielä varjossa ja liian viileä istuskeluun. Hanke lähti reippaasti käyntiin männäsuvena kun maailman paras kummisetä oli auttamassa; saatiin valmiiksi perustukset routaeristyksineen ja rungostakin iso osa. Ajatus oli että tästä on helppo jatkaa itse loppuun ja valmiiksi.

Kummisedän lähdettyä homma seisahtui. Olisi tarvittu kaksi käsiparia, mutta jompi kumpi oli koko ajan vauvassa kiinni. Saamattomuuttakin oli ilmassa. Pienet yksityiskohdat tuntuivat ylitsepääsemättömän vaikeilta. Kesä vaihtui syksyksi ja syksy talveksi, terassin perustukset jäivät silleen. Työn valmiiksi saattaminen kasvoi pään sisällä isommaksi urakaksi kuin se olikaan.

Tuli taas kesä ja kummisedältä viesti: onko terassi jo valmis vai tartteeko tulla jatkamaan? Oi kyllä, nyt olis apu todella tarpeen että edes jonakin kesänä päästään niille aamukahveille. Kummisetä ja -täti tulivat kylään ja sitten alkoi tapahtua: ensin viimeisteltiin runko ja sitten alettiin ruuvata "kansilautoja" paikalleen. Portaatkin suunniteltiin ja rakennettiin. Ja niin sitä vain urakoitiin kahdessa päivässä homma pakettiin. Ei olisi onnistunut ilman apukäsiä, omin voimin olisi varmasti kompastuttu taas johonkin pieneen viistämisen tarpeeseen tai puuttuvaan työkaluun. Ja nyt tuli apu paikalle ennen kuin sitä hoksasi itse lähteä pyytämäänkään. (Miljoona kiitosta vielä kerran!)

Keskeneräisen valmiiksi saattamisesta tulee kyllä mainio olo. Samalla hyvällä fiiliksellä korjattiin lautakellarin repsottava ovikin ryhdikkääksi. Kuvia seuraa. Samalla päätettiin että uusia hankkeita ei mökillä aloiteta ennen kuin pienet puolivalmiina roikkuvat on saateltu vimosen päälle valmiiksi.