Kesälukemista - oodi kirjastolaitokselle

Ennen loman alkua ja maalle lähtöä kävin luuhaamassa pari tuntia kirjastossa. Poimin sieltä mukaan ison läjän lomalukemista, tällä kertaa arkkitehtuurista ja taideteollisuudesta kertovia opuksia. Ahmin niiden sisältöä ja sieltä löytyvää historiaa, tarinoita ja tietoa kuin torin mansikoita ja mättään mustikoita. Ihan parasta ja rentouttavaa luettavaa. Loman parin ekan viikon aikana olen hoksannut miten monet tutut rakennukset ovatkaan Viljo Revellin suunnittelemia, miten yllättävän leikkisiä juttuja kaj Franckin kynästä on syntynyt ja miten pieteetillä Lallukan taiteilijatalo Helsingin Töölössä peruskorjattiin. Yllättävän kiinnostava ja hienosti toteutettu muuten tuo Lallukka-kirja, suositukseni!

Kirjapinoja seilaa ympäri taloa sen mukaan missä mitäkin opusta on tehnyt mieli selata. Osa on sängyn vieressä, osa olkkarin pöydällä, osa kyökissä, pari ulkona terassilla aurinkotuolin vieressä. Välillä ei jaksa keskittyä lukemaan tietopitoista tekstiä mutta haluaa katsoa kuvia yksityiskohtaisesti. Välillä taas kiinnostavat tarinat upottavat ja kuvat vain vilkaisee. Osa kirjoista on sellaisia jotka ovat olleet minulla lainassa aiemminkin, esimerkiksi tuo ruotsalainen kesäasunnoista kertova huikean hieno Fritidshuset, jonka bongasin joskus vuosia sitten Minnan blogista. Tämä taisi olla jo hyvinkin neljäs kerta kun nappasin sen kirjastosta mukaan. Samoin Rakennustiedon kustantamat ohuet Alvar Aalto -kirjaset, ne ovat niin hyviä että ovat tulleet useampaan kertaan lainatuksi.

Ehkä koko kirjakasan helmi on tällä lomalla ollut kuitenkin tuo Juha Ilosen Kolmas Helsinki. Kirja kertoo helsinkiläisten rakennusten vaiheista, siitä miten ne ovat elonsa aikana muuttuneet ja säilyneet. Joihinkin on jättänyt merkkinsä sota, joihinkin ihmisten muuttuneet tyylimieltymykset, joihinkin kaupunkia koetellut asuntopula. Lyhyet kertomukset ja kuvat toimivat kuin iltasatuina aikuiselle. Luen illalla muutaman ja nukahdan miettien kaupunkia ja sen asukkaiden vaiheita. Monet kirjan rakennukset ovat tuttuja kotinurkilta, samalla saan siis aimo annoksen lähikaupunginosien historiaa.

Birger Kaipiaisesta kertovasta kirjasta katselin vain kuvat. Sen teksti on kirjoitettu niin keikaroiden että alkoi hermostuttaa ja piti jättää lukeminen kesken.

Miten mahtavaa on että on olemassa kirjastolaitos. Noin vain voi lomalle lähtijä käydä hakemassa viihdykkeekseen kirjavuoren ja päästä pellonreunasta käsin reissuille vaikka minkälaisiin tarinoihin. Eikä maksa mittään. Tai siis ei maksaisi jos uusisi lainansa ajoissa tai palauttaisi silloin kun pitää - kumpikaan ei jostain syystä minulta oikein onnistu. Mutta olkoot ne sakkoina maksetut muutamat eurot sitten tämän mahtavan kulttuuripalvelun lisäkannatusmaksua!