Tuntui hankalalta lähteä kaupungista, kaukolämmön ja juoksevan veden ääreltä. Tiesin että määränpäässä on talven lepoon kylmillään valmistautuva talo, säätiedotuksen lupailemia hiljalleen laskeutuvia pieniä lumihiutaleita ja tuulta niiden kyytimieheksi. Puin jo autoon reilusti villaa päälle ja hytisin etukäteen.
Mutta kun pääsin perille ei tuntunutkaan enää yhtään ankealta, vaan ihanalta. Niin pitkästä aikaa pellonreunassa! Levottomuus valui jalkojen kautta hyhmäiseen pihamaahan, seisoin siinä ja kuuntelin peuralauman suhinaa metsässä jossakin saunan takana. Kannoin kassini kylmään keittiöön ja laitoin tulen hellaan. Lämpö alkoi nousta ensin ujona hehkuna valuraudan pinnasta, pian se alkoi puhallella henkeä keskusmuurin joka soppeen. Lakaisin henkensä heittäneet kärpäset lattialta, tuuletin nopsasti, napsautin patterin päälle. Kyllä se vaan niin on että onni on täällä.
Tiedän tunteen, sama tunne hiipi mieleeni, kun pari päivää sitten lähdimme kotoa vapaan viettoon ajelemaan mökillemme. Perille päästyämme takkaan tulet ja joka kerta se sama ihana tunne...mieli rentoutuu täällä Kuusamon kairoilla!!!
VastaaPoistaKannatti tulla, tänään kotiin päin ja rakas mökki taas jää kylmenemään ja odottamaan tulijoita, seuraavaa kertaa. Ihana omistaa tällainen paikka.Nyt taas jaksaa arkea.
Oi tuli lapsuus mieleen. Kun koulusta talvella tulin kotiin oli huoneet jo kylmät. Laitoin tulen hellaan ja nostin kahvipannun hellalle, sytin pönttöuunin ja kakluunin. Meidän hellakin oli samanlainen kuin sinun. Ihana lapsuus keskellä metsää rintamiestyyppisessä talossa.
VastaaPoistaKyllä maalla on mukavaa ja mökin lämpö niin leppoisaa❤
VastaaPoista