Raksapäivitys: harppauksia

En päässyt käymään raksalla pariin päivään ja siinä ajassa olivatkin hommat taas edenneet ison harppauksen. Musta peltikatto on paikallaan! Se näkyy hienosti kun katsoo taloa pihan puolelta (ylin kuva). Yläpohja on myös eristetty ekovillalla ja nyt sielläkin on höyrynsulkukangas (tuo Intello, joka lukee joka paikassa). Talon sisällä pöhisee yksi pieni lämmitin ja koko torppa on aivan lämmin vaikka ulkona on talviset olosuhteet. Eristykset lienevät siis hyvin kohdallaan.

Pohjakuva: Designtalo

Tässä näkymät isoon olohuone-keittiö -yhdistelmään. Ensin keittiön pääty. Seinässä oleva aukko menee vielä umpeen, sen takana on ulkovarasto. Pikkuikkuna tulee keittiön tason päälle ja ison ikkunan ääreen tulee ruokapöytä.

Pohjakuva: Designtalo

Ja tässä kuvassa näkyy tuleva olkkarin pääty. Lattiassa oleva raudoitettu "aukko" on takan paikka. Siihen tulee vähän tymäkämpi valu kuin muualle lattiaan. Tuohon ikkunoiden väliin sijoitetaan ehkä sitten sohva. Pohjaa suunnitellessa sille mittailtiin olkkarissa parikin sijoituspaikkaa jotta kalusteiden järjestystä voi sitten fiiliksen mukaan vähän vaihdella.

Lattiakin on eristetty ja väliseinien paikat merkattu. Liekö seuraavaksi ohjelmassa vesikiertoisen lattialämmityksen putkien ja muidenkin putkien asentelua ja sitten pikkuhiljaa lattiavalua.

Kuva: Designtalo

Otetaanpa vielä näkymä kadun puolelta. Hyvä tästä tulee! Yritän miettiä miltä talo sitten näyttää tummaksi maalattuna paikan päällä - nythän ulkoverhous on tietty vasta pohjamaalilla.

Jos haluat nähdä miten talon rakennuttaminen on tähän mennessä kaikkineen edennyt, löydät kaikki sitä koskevat postaukset tuolta Rakennusprojekti-tunnisteen alta.

Ikävä mökkisaunaan - hamampyyhearvonta!

Kaupallinen yhteistyö: Familon

Ihon ikävä maalle mustan saunan hämärään ja lauteille lempeisiin löylyihin on kova. Saunomishetket ovat olleet harvassa tänä syksynä. Ensin kuuma ja kuiva kesä imaisi vanhan rengaskaivon vesivarannot vähiin ja oli annettava syksyn kosteuden hissukseen täytellä sitä. Oman kapulansa saunomisrattaisiin laittoivat hiiret, jotka ystävällisesti taituroivat pukuhuoneen hyllylle syömään männäkesien suosikkisaunapyyhkeet, valkoiset hamamit, täyteen reikiä (tuho kuvassa yllä).

Melkoisia akrobaatteja.

Eikä auta mökkisaunaikävään sekään että taloprojekti pitelee meitä nyt tiukasti kaupungissa. Sen kerran kun maalle pääsee käymään, voitte arvata että jo silkka saunan lämmitysrituaalikin saa onnen tipan silmänurkkaan. Ensimmäinen tulitikun raapaisu, ensimmäinen rikintuoksuinen savukiehkura. Puhumattakaan siitä miltä tuntuu saunan lämmettyä nousta lauteille ja tuntea tuttu löyly luissaan ensimmäistä kertaa pitkän tauon jälkeen. 

Päivän viimeiset valonsäteet piirtelevät saunan seinille vielä hetken pehmeitä läikkiä. Hiirten syömien pyyhkeiden tilalle ripustetaan naulakkoon uudet. Lauteille levitetään puhtaat laudeliinat. Kuistille sytytetään lyhty ja hiljalleen hämärtyvää pukuhuonetta valaisemaan kynttilä. Vaatteet riisutaan taloon ja saunalle hipsitään kylpytakkiin kääriytyneenä, villasukat jalassa. Löylyn raukeaksi tekemä iho virkistyy saunan rappusella rapsakassa marraskuun iltapäivässä istuessa.  Mieli lepää huurteista sänkipeltoa tuijotellessa.

 

Yksityiskohdat merkitsevät paljon. Mitä tahansa tekstiiliä ei mustalle saunalle kelpuutetakaan. Näissä kuvissa näkyvät kauniit tummanharmaat hamampyyhkeet ja ihana valkoinen vohvelikankainen kylpytakki ovat Familonilta. Harmaista pyyhkeistä tulikin uudet saunasuosikit hiirille menetettyjen tilalle. Ensinnäkin koko on riittävän suuri, 90x180cm. Siihen pystyy kääriytymään oikein kunnolla kun pukuhuoneessa on viileää. Toiseksi näissä hamameissa on se upea ominaisuus että toinen puoli on froteeta. Jos tavanomainen hamam saattaa talvisaikaan tuntua turhankin ilmavalta, on tässä frotee tuomassa hiukan paksuutta ja lämpöä. Se myös kuivaa hirmu hyvin. Kyllä toimii.

 

Saunaikävää poteva toivoo kaikille paljon ihania saunahetkiä ja etenkin lähestyvän joulun alla kiukaan pesässä halkoja nuolevan tulen ritinää.  Familonin hamampyyhkeet ovat olleet käytössä niin hyvät että arvotaanpa nyt sellaiset myös jollekin teistä talvisiin saunahetkiin testattavaksi! Osallistu arvontaan jättämällä tähän postaukseen kommentti itsenäisyyspäivään 6.12. mennessä ja voit voittaa itsellesi kaksi Familonin Ultra -hamampyyhettä.

Värivaihtoehtoja on kaksi; näissä kuvissa näkyvä tummanharmaa ja sitten tuo raikas valkopohjainen. Kumpi väri olisi mieluisampi? Kerro kommentissasi kumman valkkaisit ja saatat voittaa itsellesi ihanan pyyhekaksikon vaikka joulusaunassa koeajettavaksi. Voittaja arvotaan ja ilmoitetaan täällä heti itsenäisyyspäivän jäljissä.


Jos pyyhkeet houkuttavat etkä malta odottaa arvonnan tuloksia, löydät niitä tuolta Familonin joulusivulta. Siellä on pyyhkeiden lisäksi liuta muitakin käytännöllisiä joululahjaideoita, peitoista ja tyynyistä untuvatossuihin, pellavalakanoista kylpytakkeihin ja lahjakortteihin.

Onnea matkaan ja eikun osallistumaan!

EDIT: Arvonta on päättynyt ja voittaja löytynyt. Pyyhkeet itselleen voitti nimimerkki "Mertsi", paljon onnea! Katsastahan sähköpostisi, siellä odottaa jo viesti voiton toimittamisesta. :) Kiitos kaikille osallistuneille!

Raksapäivitys: talon sisällä

Talon sisällä ei ollut viikonloppuna vielä tapahtunut suuria muutoksia. Odottelen malttamattomana lattiavalua, katon eristämistä ja pellitystä ja sen sellaista. Käyskentelin siellä ja kuvittelin miltä huoneet sitten näyttävät kun ne on rajattu väliseinillä omiksi tiloikseen. Yritin myös kuvitella mielessäni millaista elämä talossa sitten on. Talon valmistumiseen ja muuttoon on nyt arviolta puolisen vuotta aikaa.

Talon avaimet tulivat postissa jo jokunen viikko sitten. Ne eivät tosin käy vielä mihinkään, tönössä on väliaikainen raksaovi. Mutta hypistelen niitä silti aika-ajoin ja pujotin yhden niistä avainnippuuni. Henkistä valmistautumista. Harjoittelen hiljaa mielessäni sanomaan uutta katuosoitetta.

Color Now 2019 - kaapin ja tarjottimen uusi ilme

Kaupallinen yhteistyö: Tikkurila

Tikkurilan tulevan vuoden trendivärikartta Color Now 2019 on täällä. Ensi vuoden väritrendit enteilevät kirkkaampien värien paluuta sisustukseen ja rohkaisevat yhdistelemään värejä ennakkoluulottomammin ja persoonallisemmin pitkän harmaan valtakauden jälkeen. Tämä kaikki tiivistyy vuoden väriksi valitussa K319 Flamingossa. Aivan herkku ja hehkuva väri, varsinkin räväkästi suurilla pinnoilla käytettynä. Ja pienempinä tehosteina yllättävän moneen väriin yhdistyvä, muuten!

Mun suosikkini koko värikartasta ovat nämä yllä olevan kuvan neljä sävyä, herkkis vaaleanpunainen Magnolia, sinappinen Dukaatti, petroolinen Syvänne ja herkkuvihreä Amazon. Päätin käyttää näistä kahta, Syvännettä ja Amazonia, tyydyttämään kotosalla pitkään vaivannutta värihimoa. Ensin vähän arastelin tummien ja voimakkaiden sävyjen valintaa, mutta olinkin lopulta ihan huipputyytyväinen kun maalausurakka oli valmis. Kannatti ehdottomasti olla värien valinnassa vähän uskalias.

Color Now värikartan idea on tällä kertaa ns. "clash ja blend" -ajatus. Toisaalta väreistä löytyy kauniisti toisiinsa yhteensointuvia sävyjä, niinkuin nyt vaikka neljän suosikkini vihreät sävyt. Toisaalta kartta antaa inspiraatiota yhdistellä vähän ristiriitaisiakin värejä jännitteen aikaansaamiseksi. Minä sovelsin näitä ajatuksia myös sävyjen valinnan kanssa; Amazon ja Syvänne sopivat harmonisesti yhteen, mutta ovat meidän kodin muiden värien kanssa oikein mukava kontrasti.

Tässä maalisudin alle päässeet esineet ennen makeoveria. Vanha kokopuinen pukukaappi oli maalattu viimeksi kermanvalkoisella valtakaudellani. Sen pinta oli päässyt klohmoiseen kuntoon lukuisissa muutoissamme yli kymmenen vuoden aikana. Toinen tuunattava oli kirppikseltä löytynyt vanha Marimekon vaneritarjotin. Sen punainen pinta ei tuntunut yhtään kotoisalta ja siksipä tarjotin majailikin useimmiten kaapin uumenissa.

Tässä tarvikkeet: Molempiin maalattaviin valkkasin täyshimmeän Helmi 10 -kalustemaaliin. Kaappiin tuli sävy Syvänne N439 ja tarjottimeen Amazon M386. Lisäksi tarvittiin hiekkapaperia, maalipesua, rätti, suojapaprua ja pensseli. Sekä kaapin että tarjottimen työvaiheet kulkivat samaa rataa, eli näin:

Ensin kevyt hionta, epätasaisuudet pois ja alle jäävän maalin pinta rikki.

Seuraavaksi pesu Tikkurilan käyttövalmiilla suihkutettavalla kalustepesulla. Sitten annetaan kuivua hyvin.

Ensimmäinen kerros ihanaa Amazoninvihreää maalia.

Tarjottimen sävymuutos oli niin suuri että sivelin sen varmuuden vuoksi peräti neljään kertaan. Silloin voimakas punainen ei varmasti enää paista maalin alta. Kolme kerrosta olisi kyllä saattanut jo riittää. Kaappiin laitoin kolme kerrosta Helmeä.

Otetaanpa tähän väliin ennen ja jälkeen -kuvat kaapista.

Kauniin tumman petroolisen vihreän sävyn ansioista kaappi jotenkin ryhdistyi ja hoikistui. Siitä tuli ihana terästys olohuoneen tähän asti loivaan värimaailmaa. Valitsin tuon Syvänteen jotta se sopisi olemassaolevien tavaroiden väreihin; mm. viltin vaaleanpunaiseen ja marokkolaismaton kuviointien ruskeisiin ja poltettuihin oransseihin.

Ja sitten tarjotin:

Tämä vihreän sävy valikoitui astiakaappiin kurkkaamalla. Tarvittiin väri joka toisi kauniisti esiin monenkirjavien astioideni värejä ja muotoja. Erityisen ihana yhdistelmä vastaväriä ujosti hehkuvan puuterisen vaaleanpunaisen Teema-astiaston kanssa, juuri sopiva "clash". Samalla tuo vihreä on kiva väriläiskä asuntoon muutenkin, tarjotinta ei tarvitse piilottaa kaappiin käyttökertojen välillä vaan sen voi jättää mukavasti esille. Ja sehän sopii nyt kaapin sävynkin kanssa ihanasti yhteen.

Kun kuvasin näitä kuvia, hoksasin muuten mistä inspiraatio mun värien valintaan tällä kertaa kenties juonsi juurensa. Hilma af Klintin näyttelyjulisteen yläreunastapa hyvinkin (kuvassa alla). Näin käy mulle aika usein, jossakin taidekuvassa ihastelemani värit jäävät kuplimaan alitajuntaan ja putkahtavat sitten myöhemmin pintaan kun sopiva sauma on. Kun aloin tuota Klintin teosta vielä tarkemmin tiirailemaan, tajusin että siitähän löytyy peräti kymmentä Color Now 2019 -sävyä! Hilma on ollut aikaansa edellä :)

Olispa huippua kuulla mitkä ovat teidän lemppareita noista Tikkurilan trendiväreistä! Olisitteko valkanneet niistä suosikeiksi samoja kuin minä vai jotain aivan muuta? Koko Color Now -väripaletin näet tuolla.

Kaapin ja tarjottimen maalaukseen tarvitut maalit saatu Tikkurilalta.

Väriä, väriä!

Nyt kun talo oikeasti rakentuu tontilla, on tullut kutkutusta miettiä sisustusasioita lähemmäs päätöksiä. Viime päivinä olen pyöritellyt mielessäni sisäseinien värejä. Tekisi mieli laittaa vähän reilummin färiä, varsinkin yläkerran makuuhuoneissa.Vaihtoehtoina pyörii murrettua oljenkeltaista, punertavaa puuteria ja yönsinistä. Kun mieli tekee värikästä, täytyy miettiä sävyt tosi tarkkaan niin että ne rimmaavat olemassaolevien kalusteiden, lakanoiden ynnä muiden kanssa. Ei ole todellakaan tarkoitus taloon muuton yhteydessä uusia kodin koko tarpeistoa, vaan löytää värit jotka saavat vanhat romppeet loistamaan!

Nämä värimallit sain makusteltavaksi yhteistyökumppanini Tikkurilan värisuunnittelijalta. Nyt katselen niitä ihan rauhassa ja annan tuumauksien kypsyä.

Raksapäivitys: kattoo kattoo

Maanantain pystytyspäivän jälkeen etenemisvauhti raksalla asettui takaisin normaaleihin, inhimillisiin uomiin. (Talon ilmestyminen tontilla yhdessä työpäivässä tuntui yli-inhimilliseltä suoritukselta, mutta niin se vain ilmestyi.) Pystytyksen jälkeen työmiehet ovat keskittyneet talon kattoon. Sen rakentaminen eteni tällä viikolla niin pitkälle että se odottelee nyt pressun alla vain kattopeltien saapumista ja asennusta. Ensi viikolla alkaa vissiin talon lämmittäminenkin, kunhan yläpohjaan saadaan ekovillaa paikalleen. Raksalämmittimen hankkiminen on yksi harvoista meille lankeavista konkreettisista tehtävistä tämän koko raksaprojektin aikana. Se hankitaankin nyt ilolla: ajatus siitä että talo saa lämpöä pikkuhiljaa runkoonsa tuntuu tosi mukavalta.

Yritän kuvitella mielessäni miltä talo näyttää sitten kun parvekekin on paikallaan. Materiaalit sen kokoamiseen näyttivät jo olevan tontilla, saattaa siis olla että pian ei tartte enää kuvitella.

Raksapäivitys: pystytyspäivä - meillä on talo!

Ja niin tuli päivä jolloin talopaketti toimitettiin Designtalolta ja pystytettiin tontille kaupungissa. Se oli todellakin vain yksi päivä ja yhtäkkiä perustusten päällä olikin ihan oikea TALO. Kaksi isoa rekkaa saapui tontin tuntumaan sunnuntai-illan pimeydessä odottamaan hiljaa aamun valkenemista. Ja sitten puoli kahdeksan aikaan maanantaiaamuna nostouriauto ajettiin asemiinsa ja kuhina alkoi. Rekan perävaunuista purettiin tarkan koreografian tahdittamana elementtejä. Niiden sijoitteleminen paikoilleen sujui mielettömällä vauhdilla ja tarkkuudella, oli selvää että kuviota oli harjoiteltu lukemattomia kertoja aiemminkin.

Tuossa on se ikkuna jonka korkeuden tarkoin mietin, tuossa tila johon sitten ripustetaan takit. Tuolta näyttää tulevan terassin leveys käytännössä, tuolta keittiölle varattu tila. Näin asettuvat olkkarin ja keittiön ikkunat sisältäpäin katsoessa, tältä tuntuu olkkariin sommittelemani suojaisa nurkka. Riemu suunnitelmien muuttumisesta konkretiaksi kupli.

Alkuillasta kuhina hiljeni ja talo oli harjakorkeudessa. Oli epätodellinen olo, hymyilytti. Päivällä alkanut tihkusade tiheni rankemmaksi, satoi koko ehtoon ja pitkälle seuraavaan päivään. Makasin illalla kaupungin toisella laidalla pitkään hereillä sängyssä peiton alla ja mietin miten meidän talo pärjää ensimmäisen yönsä läpi.

Raksapäivitys: täytellään, täytellään

Ajelin pikkumussukan kanssa tontille katsastamaan miten siellä homma on edennyt. Ja olihan se taas edennyt, täyttöjä on tehty kuin viimeistä päivää. Nyt kun tuota sokkelia on maaperä noustua näkyvissä vähemmän, alkaa talon pohjakin jo näyttää vähän suuremmalta. Jospa se siitä vielä seinein saapumisen myötä entisestään suurenee!

Vähän alkaa jo jännittää millainen keli on pystytyspäivänä. Varmaankin tätä samaa lonkeronharmaata. Mutta pidetään peukkua ettei vallan myrskyä.

Raksapäivitys: valut valmiit

Tulevan kaupunkikodin tontilla viimepäivinä: valumuotit on nyt poistettu ja ontelolaatat laitettu paikalleen. Niin tuli nättiä betonipintaa! Alapohjasta tulee koneellisesti tuulettuva. Vielä täytetään perustusten vierustat soralla ja sitten alkaisi kaiketi olla pääosin valmista talopaketin tulla.

Kylläpä talon pohja näyttää nyt pikkuiselta. Hetken jo mietittiin että olisiko sittenkin pitänyt tehdä vähän kookkaampi tönö - nythän ei käytetty rakennusoikeudesta kuin sen verran kun oli aivan pakko. Tontilla ahertaneet perustusten rakentajat lohduttivat että melkein kaikki rakennuttajat sanovat samaa pelkkien perustusten äärellä; pieneltä näyttää. Kunhan seinät nousevat, alkaa mittakaava kuulemma hahmottua paremmin. Ensi viikolla siis jo nähdään miltä kokoluokka oikeasti käytännössä näyttää.

Kuoppapäivitys: perustukset valettu

Tulevan kaupunkikodin tontilla tapahtunutta: perustuksen valut on tehty ja ne ovat kuivumassa. Seuraavaksi tehdään taas maahommia; sokkelin sisäosa ja vierustat täytetään soralla niin että siitä jää näkymään maan päälle vain osa. Sitten vissiinkin ruvetaan jo sommittelemaan ontelolaattoja paikalleen.

Talopaketin tuloon on viikko. Tönö nousee jo toimituspäivänä koko korkeuteensa. Jännittää!

(Upeita nämä raksakuvat... Mutta näillä nyt mennään. Yritän rajailla niin etteivät naapurit kovin näy - eipä olisi kovin kohteliasta heidän tonttejaan tänne dokumentoida.)