Raksapäivitys: väliseinät pystyssä

Talolla on taas tapahtunut. Kaikki väliseinät ovat pystyssä ja sisäkaton eristyksetkin melkein valmiit. Keittiön seinässä ollut aukko varastoon on nyt suljettu sekin. Ensimmäinen levytyskin on tehty, olkkarin takan kohdalla on jo pätkä ihan oikeaa seinää. Kuvat ovat tällä kertaa pimeästä päivästä johtuen todella muhjuisia, mutta innostus on sitä vastoin parasta laatua!

Oikealla ruokakomero ja sen vasemmalla puolella eteisen vaatehuone. Mukavan kokoisia molemmat. Ruokakomeron hyllyratkaisuja on nyt huomattavasti helpompi mietiskellä kun on päässyt astumaan sinnekin oikeasti sisään.

Ja sitten raksaportaita pitkin yläkertaan!

Ylemmässä kuvassa näkymä vierashuoneesta aulaan ja portaikkoon. Alemmassa kuvassa sama vastakkaisesta suunnasta, kylppärin sisäpuolelta katsottuna. Noinkohan näistä otoksista nyt huoneiden sijaintia hahmottaa, mutta sen kuitenkin näkee että väliseinien rungot ovat komiasti pystyssä!

Ja sitten ensimmäinen asia joka on jäänyt vähän harmittamaan tässä raksaprojektissa. Aika pieni tosin sekin. Lattialämmityksen jakotukki on sijoitettu yläkerran vaatehuoneeseen, se on sille aivan oivallinen paikka. Mutta asennusvaiheessa sen kotelo/kaappi on laitettu niin ettei se ole huoneen nurkassa vaan 15cm irti sieltä. Vaikka putkien paikka onkin pysyvä, olisi kotelon voinut laittaa enemmän oikealle sen alareunan ylimääräisten asennusreikien ansiosta. Tuo seinä tulee täyteen komeroita ja lähemmäs nurkkaa asennettuna kotelo olisi iloisesti mahtunut valmiin komeroelementin sisään - nyt menee vaikeaksi ja pitänee teettää joku erikoisleveä ratkaisu. Pieni harmi joka olisi voitu välttää pikku muutoksella asentaessa. Putkien paikka antoi olettaa että jakotukkihommasta selvitään ongelmitta, mutta nyt nyt meneekin mutkikkaaksi kun kotelo ei olekaan putkiin nähden keskellä vaan enemmän vasemmalle.

Mutta jos tämä on ainoa harmituksen aihe niin eipä ole paha!

Puurolle!

Joulupuuron aika! Itsehän en syö sitä kuin maistiaislusikallisen, riisipuuro ei ole koskaan kuulunut mun suosikkeihini. Mutta muu perhe hotkii sitten minunkin edestä. Vaikkei puuro maistukaan niin joulupuurokattausta tykkään kyllä fiilistellä. Silloin nostan kaapista pöytään ihanat käsinmaalatut siniset Valencia-lautaset ja asettelen kauniisti patinoituneet Tapio wirkkalan Tapio-aterimet niiden seuraksi. Lämpöä tuomaan vähän kotimaista punasavea Udumbara Helsingiltä ja kynttilä palamaan (suosikkisävyni Koralli Havilta*). Samujin tonttukynttilän sytyttämistä vielä hiukan pihtaan - huomenna sitten.

Suosikkipuuro tehdään uunissa hauduttamalla. Kun se on kypsää, sekoitellaan joukkoon kunnon loraus kookoskermaa. Silloin puuron koostumus on tuoreeltaan ihanan kermaista ja makukin hiukan raikastuu.

*kynttilä saatu

Mistä joulu koostuu?

Jouluun tarvitaan:

Nautinnollista syötävää, lämmintä juotavaa, hyasintin ja kuusen tuoksua. Hyvä kirja luettavaksi ja peitto jonka alle parkkeerata. Yksi tai kaksi lahjaa ja lapsen ilo. Joululauluja radiosta. Lepoa.

Monena vuonna olin ihmetellyt miksei sisään kannettu kuusi tuonut tullessaan samanlaista tuoksua kuin lapsuuteni jouluina. Yhtäkkiä muistin edesmenneen rakkaan mummon sanat: latvakuusi on paras. Torilta valittiin känkyrä latvus joka ei pärjäisi symmetrisyyskisassa, mutta voittaa mennen tullen tuoksullaan. Sen mukana tuli kotiin juuri se oikea tunnelma.

Mitä jouluun ei tarvita:

Lahjapaniikkia. Huonoa omatuntoa joulusiivouksen viivästymisestä. Kiirettä ja suorituspainetta. Sinne tänne sinkoilua. Noudatettavia aikatauluja.

Jos en keksi lahjoja tai ehdi hankkia mitään, en hanki mitään. Miksi pitäisi? Tänä jouluna sovittiin aikuisten kesken lahjoista seuraavaa: ainoa lahja jonka saa hankkia on jotakin mukavaa itselleen. Sitäkään ei ole pakko, jos mitään sykähdyttävää ei puutu. Niinpä kuusen alta löytyy vain pari pakettia pikkumussukalle.

Jos emme ehdi tai jaksa siivota, sammutamme vain valot ja sytytämme kynttilät - ei pöly mitään pilaa.

Raksapäivitys: lisää valua ja tilat alkavat hahmottua

Siellä se talo tönöttää! Ja sisäpuolella ovat hommat taas edenneet mukavasti. Yläkertaankin on nyt tehty lattiavalu. Kylppärissä erottaa jo lattiakaadotkin kun tarkkaan katsoo. Ikuistin vastavaletun lattian myös tuoreeltaan meidän tulevassa makkarissa - vielä oli betoni kostean nahkeaa kun nämä fotot otin.

Ensimmäinen väliseinäkin ilmestyi alakertaan kun kantava seinä laitettiin paikalleen yläkerran valua ennen. Se rajaa nyt ison olohuone-keittiön jo omaksi tilakseen. Väliaikaisten raksaportaiden takana häämöttää mun tuleva työhuoneeni. Sen lattialla on nyt styroksia, jätesäkki ja raksalämmitin, mutta minä näen jo sieluni silmin työpöydän paikan ja vanhalle puiselle pukukaapille sopivan sijainnin.

Olohuoneen pääty. Ollaan tosi tyytyväisiä että tehtiin olkkarista tällainen rauhaisa peränurkka josta ei ole läpikulkua mihinkään. Kuvan oikeassa alakulmassa näkyy lattiassa takan korvausilmaputki. Takkakin tulee siis vielä rajaamaan olkkaria omaksi sopukakseen.

Ja vielä keittiön pääty. Eteiseen vievä oviaukko on tuo iso tuossa kuvan vasemmassa reunassa. Lähellä nurkkaa oleva pienempi aukko vie sitten ruokakomeroon. En ole sinne vielä keksinyt timanttista hyllyratkaisua, mutta sen sijaan olen kyllä miettinyt mitä kuiva-aineita ja säilykkeitä hamstraan sitten kun hyllyt on.

Raksapäivitys: alakerran lattia valettu

Noin viikossa raksalla tapahtunutta: putkivedot tehty, lattia raudoitettu, lattialämmitysputket asennettu ja lattiavalu tehty alakertaan. Nyt lattian korko alkaa lähestyä lopullista ja näkee mukavasti miltä lattianrajaan asti ulottuvat keittiö-olkkarin isot ikkunat näyttävät.  Lattiavalun myötä sisätilat myös muuttuivat heti "valmiimman" näköisiksi. Näkymät muuttuvat koko ajan selkeämmiksi. Tässä kaksi ennen-jälkeen -kuvaparia.

Alakerran lattiavalun paksuus on 8cm. Sentti viikossa -kuivumissäännöllä se olisi siis kuiva kahdeksan viikon päästä helmikuulla. Väliseiniä päästään rakentelemaan kuitenkin paljon aiemmin, raportoin sitten kun ne alkavat nousta.

Yläkertaan tulee kevyempi valu. Sitäkin varten alkaa olla kaikki mun nähdäkseni putkienkin suhteen valmista. Lattialämmitysputket kiemurtelevat lattialla kuin mätitahna voileivällä - niin sanoi ystäväni Mikko. Rivakasti ja säntillisesti etenee kyllä tämä projekti. Eipä ole tähän mennessä moitteen sanaa sanottavana talotoimittajastamme Designtalosta.

Vielä näihin päiviin asti koko taloprojekti on tuntunut jotenkin epätodelliselta, vähän unenomaiselta. Aivan kuin se tapahtuisi jossakin toisessa todellisuudessa. Säädän materiaalihankintoja ja laskuja ja lainoja ja päivitän budjettia exceliin, mutten OIKEASTI ole ehkä vieläkään hahmottanut että kaikki työ tehdään siksi että meillä on pian oma talo. Mutta alan pikkuhiljaa tajuta.

Seisoin eilen talolla terassin oven edessä ja tuijottelin omia varpaitani betonia vasten. Tuli yhtäkkiä tosi kova himo muuttaa jo. Aloin nähdä itseni tuossa kohdassa aamuisin katselemassa takapihalle ja kuuntelemassa kahvinkeittimen kurnutusta.

Sisustussuunnitelmia: joku juju portaikkoon

On ollut jo pidemmän aikaa mietinnässä miten saisi rakenteilla olevan talon portaikkoon ja molempien kerrosten auloihin jotain jujua. Olen mietiskellyt rintamamiestalojen portaikkojen lämmintä tunnelmaa ja halunnut napata niistä tähän uudisrakennukseen jotakin. Lisäsysäyksen portaikkoinspiraatiolle antoi yllättäen erään saksalaisen tv-sarjan huikeat lavasteet. Ollaan vahdattu Yle Areenasta 20-luvulle sijoittuvaa Babylon Berlin sarjaa (koukuttava ja hieno, suosittelen!), jonka interiöörien yksityiskohdat ovat aivan mielettömiä. Sieltä löytyy kaikenlaista superhienoa tapetointia, listoitusta, kaakelointia, panelointia ja muurausta silmänruoaksi ja sisustusideoiden lähteeksi.

Olen nyt pyöritellyt mielessäni portaikkoon sormipanelointia, joka nousisi myös yläkerran puolelle umpikaiteeseen. Piirtelin nopsan luonnoksen miltä se voisi toteutettuna näyttää. Panelointi yhdistyisi näillä näkymin alakerrassa kaakeloituun lattiaan ja vanhahtaviin posliinikantaisiin pallovalaisimiin. Ans kattoo. Tämä idea tuntuu nyt tähän mennessä parhaalta. Se ratkaisisi jujun tarpeen molemmissa kerroksissa ja toisi eteiseen juuri sitä kaivattua kotoisuuden ja viimeistelyn fiilinkiä.

(Kiitos sarjasuosituksesta Anni ja paneeliajatuksen ruokkimisesta Nina!)

Raksapäivitys: ensimmäistä kertaa yläkerrassa!

 Kuva: Designtalo

Eilen pääsin vihdoin hipsimään ensimmäistä kertaa rakenteilla olevan talomme toiseen kerrokseen. Ah miten mukava fiilis! Tähän mennessähän ollaan tallailtu vain alakerran lattiaa. Yläkerta vaikutti tosi isolta ja tilavalta verrattuna alakertaan - mystistä sinänsä kun molemmissa on neliöitä tismalleen saman verran. Johtuneeko pienestä erosta huonekorkeudessa kerrosten välillä vai mistä... 

Yläkerran pohjaratkaisuhan näyttää tuolta (kuva yllä).

Lattiaan oli merkkailtu putkien läpivientejä varten väliseinien paikat ja olikin hauska astua "tiloihin sisään" ja hahmottaa vähän minkä kokoisia niistä käytännössä tulee.

Kuva: Designtalo

Tältä näyttävät meidän makkarin partsille antavat ikkuna ja ovi sisältä päin. Tosi kivat luonnossa! Rajailin ja pyörittelin pohjakuvasta erikseen noita kuvissa näkyviä kohtia, jotta on helpompi hahmottaa mikä tila kussakin kuvassa on kyseessä.

Kuva: Designtalo

Kylppäri ja sauna sekä niiden kainalossa sijaitseva napakan kokoinen kodinhoitohuone oli nekin jo merkkailtu lattiaan. Näiden tilojen kokoa oli paperilla ehkä vaikein hahmottaa, oli helpottavaa nyt käytännössä nähdä että niistä tulee varmasti oikein mukavat ja toimivat. Viemäri- ja ilmanvaihtoputkia nousi tässäkin nurkassa pikku hiljaa välipohjaan tehtyjen aukkojen läpi.

Kuva: Designtalo

Miltei kaksimetrinen ystävä Mikko tässä sovittelee itseään vierashuoneen sängyn paikalle. Pohdittiin mihin asti sängyn jalkopää ulottuu ja hän tarjoutui ystävällisesti toimimaan mittakaavan osoittajana. Saattaapa hyvinkin olla ettei ollut viimeinen kerta kun vierashuoneessa makoili!